Kirjailija Helena Sinervo kirjoittaa äidin ja tyttären kimurantista suhteesta.
”Harvassa ovat naiset, joille äitisuhde on ongelmaton” – Kun lapsi muutti kotoa, kirjailija Helena Sinervo alkoi miettiä vanhenemista
Sinervon romaanissa Tytön huone on mukana omakohtaisia kokemuksia.
Romaani sai alkunsa muistosta, jossa nuori nainen joutuu taistelemaan hengestään Pariisissa. Muisto nousi kirjailija Helena Sinervon omasta nuoruudesta.
Keväällä ilmestynyt Tytön huone (WSOY) kuvaa äidin mietteitä yhden päivän aikana tyttären valmistautuessa innoissaan lähtöön ulkomaille opiskelemaan. Erityisen vahvoina äidin mieleen nousevat muistot väkivallasta, jota hän oli kokenut nuorena aikuisena. Hän pohtii, voisiko kertoa niistä varoittavana esimerkkinä tyttärelleen pilaamatta tämän lähtötunnelmaa.
– Taustalla on luottavaisen, toiveikkaan ja viattoman nuoren neidon arkkityyppi. Vastakohtana on jo monenlaista elämässään kokeneen keski-ikäisen naisen arkkityyppi.
Sinervo pitää nuoren ihmisen innostusta valloittavana asiana.
– Vanhemman pitäisi ottaa mallia tästä heittäytymisestä ja löytää uutta merkitystä elämäänsä, hän sanoo.
– Toisaalta myös se, että vanhempi kertoo lapselleen omia, ikäviäkin kokemuksiaan, saattaa olla hyväksi. Se voi vahvistaa lapsen kykyä selvitä elämän eri tilanteissa.
Äidin ja tyttären suhde erityinen
Tyttären lähteminen ulkomaille aiheuttaa romaanin äidille kriisin, vaikka hän ymmärtääkin asian väistämättömyyden. Myös tämä tilanne on Helena Sinervolle omakohtainen, sillä hänen poikansa aloitti kirjan kirjoittamisen aikoihin opiskelun Tampereella. Sateenkaareva pesä ei silti tyhjennyt täysin. Kotona asuu vielä säännöllisin välein 12-vuotias tytär.
– Lapsen muutto ei ollut minulle yhtä iso kriisi kuin romaanin äidille. Se vei kuitenkin pohtimaan omaa vanhenemistani. Enää ei jaksa kilpailla yhtä paljon kuin ennen, ja samalla alkaa kokea itsensä ympäristölle näkymättömäksi.
Romaanin äiti on nimeltään Saara. Sillä Sinervo viittaa Vanhan testamentin Saaraan, joka sai vielä vanhoilla päivillään lapsen. Päähenkilö pohtii hieman pilaillen, että se taitaa olla kertomus menopaussin ohittaneen naisen luovasta potentiaalista.
Sinervo on sitä mieltä, että äidin ja tyttären välinen suhde on aivan erityinen. Tyttärestä eriytyminen saattaa olla äidille vaikeaa niin tämän vauvavaiheessa kuin myöhemmissäkin ikävaiheissa.
– Kun olen jutellut ystävieni kanssa, olen huomannut, että harvassa ovat naiset, joille äitisuhde on ongelmaton. Silti välit voivat sinänsä olla aivan hyvät.
– Sukupolvien väliset naisten ketjut ovat usein eräänlaisia kelaamisketjuja. Nainen reflektoi omaa suhdettaan äitiinsä ja tämä taas omaan äitiinsä. Naisille on muutenkin yleisempää tunnesuhteiden miettiminen ja jakaminen, Sinervo pohtii.
Lapen saatava toteuttaa unelmiaan
Yhteyden pitämisessä aikuiseen tyttäreen on Helena Sinervon mielestä tärkeää säilyttää toisen kunnioittaminen.
- Ei kannata tehdä valintoja tyttären puolesta. Antaa hänen valita oma verhokankaansa, omannäköisensä elämä.
– Lapsen on saatava toteuttaa unelmiaan. Aikuisen tehtävä on tukea lastaan, vaikka tämän unelmat ja ratkaisut tuntuisivat oudoilta. Seurauksena voi olla pettymyksiä, mutta se vahvistaa omaksi itseksi kasvamista, joka on meillä koko elämän jatkuva prosessi.
Nykyään yhteydenpito on helppoa sähköisten välineiden avulla. Toisaalta sosiaalinen media tekee mahdolliseksi myös toisen kyttäämisen.
– Eräs Suomessa asuva tuttavani on luvannut puhua joka sunnuntai Skypessa saksalaisen äitinsä kanssa. Nykytekniikan avulla äiti voi siis roikkua lapsessaan myös tällä tavalla.
Nykyisin äidit osallistuvat lastensa elämään alusta lähtien intensiivisesti. Sinervon mukaan se johtuu siitä, että lapsia on vähemmän ja niistä vähistä pidetään tarkempaa huolta.
– Erilaisia uhkiakin on enemmän. Pientä lasta ei jätetä yksin kotiin eikä päästetä omin päin kauppaostoksille. Myös tunneasioita pohditaan paljon. Ennen siihen ei ollut aikaa eikä valmiuksia.
Tytön huone -romaanin äiti toimii pianonsoitonopettajana. Se on myös kirjailijan aiempi ammatti. Sinervo vaihtoi musiikin kirjallisuuteen, koska hänestä oli tärkeää antaa ääni omille ajatuksilleen ja kokemuksilleen.
– Minulla kirjoittaminen lähtee aina rakenteesta. Tytön huoneen rakenteeksi tuli yksi päivä, aamukuudesta iltaan, jolloin tytär lähtee laivalle.
Aikuisen naisen suhde äitiin
Psykoterapeutti, perheneuvoja Kirsi Hiilamo on huomannut työssään, miten tärkeä ihminen äiti on. Erityisesti monen naisasiakkaan kanssa, vaikka hän on alun perin hakenut apua parisuhteen tai työyhteisön ongelmiin, puhe kääntyy jossakin vaiheessa hankalaan äitisuhteeseen.
Saman on havainnut Hiilamon kollega Heli Pruuki. Tämä johti siihen, että he päättivät tehdä yhdessä kirjan Aina tytär, aina äiti – aikuisen naisen suhde äitiin (Kirjapaja).
Elämän peruskivi lasketaan lapsuudessa. Erityisen tärkeä on Hiilamon mukaan vauva-aika, jolloin lapsi kasvaa omaksi persoonakseen.
– Vauva peilaa itseään ja arvoaan hoitajansa silmistä. Turvallinen kiintymyssuhde syntyy läsnäolosta ja hyväksymisestä.
– Äidin ja tyttären suhde on siitä erityinen, että äiti antaa naisen mallin. Suhde saa särön, jos äiti on jotenkin vaurioitunut: narsistinen, valtaapitävä tai ylihuolehtiva. Jos tytär ei tunnista näitä piirteitä, hän voi jatkaa äidiltä saamaansa käyttäytymismallia, mikä taas vaikuttaa hänen omiin ihmissuhteisiinsa.
Hiilamo on huomannut, miten jotkut äidit pyrkivät hallitsemaan tyttärensä elämää vielä tämän aikuistuessa. He saattavat moittia tätä kaikesta, määrätä ammatinvalinnassa ja tulla omilla avaimilla sisään tyttären asuntoon.
– Tuolloin eriytyminen äidistä on vaikeaa. Myös tytär itse saattaa unohtaa aikuisen käytöksen. Kaikkea ei tarvitse sietää, mutta riitoja voi yrittää säädellä ja silti laittaa päättäväisesti äidille rajoja.
On myös hyvä tiedostaa, että äiti on muutakin kuin äiti ja että hänelläkin on oma taustansa ja sukuhistoriansa.
– Jokaisen aikuisen sisältä löytyy lapsi, johon on vaikuttanut se, miten häntä on kohdeltu lapsena. Jos pystyy ottamaan tämän huomioon, suhde äitiin voi parantua, Hiilamo sanoo.
Vaikka varhaislapsuudessa ei olisi kehittynyt kiintymyssuhdetta äitiin, ja suhde olisi ollut aikuisena hankala, ei se Hiilamon mukaan tarkoita automaattisesti sitä, että koko elämä olisi pilalla.
– Vanhempi tulee lapselle aina ykkösenä, mutta empatiaa ja tukea voi saada muiltakin lähipiirin ihmisiltä kuten isovanhemmilta.
– Vaikeaa äitisuhdetta olisi silti tärkeää käsitellä jossakin vaiheessa. Olisi hyvä päästä irti ylenmääräisestä vihasta ja katkeruudesta ja samalla eteenpäin elämässä. Kun omaa äitisuhdettaan on valmis käsittelemään, siitä voi löytää monia eri puolia. Ongelmat äitisuhteessa voivat myös kääntyä pääomaksi elämässä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Haudalla saatetaan itkeä sitä, mikä ei koskaan toteutunut
Hyvä elämäLäheisen kuolema ei tee tyhjäksi sitä edeltäneitä epäoikeudenmukaisuuksia, vaille jäämisiä tai hylkäämisiä. Niitäkin saa haudalla surra, sanoo perheneuvoja Katianna Ruuskanen.
