Ulkona liikkuminen on Marjatta Määtälle nyt turvallisempaa, kun saa tukea arkiystävä Soile Lampelalta.
Äkillinen sairastuminen ja uusi asuinpaikka muuttivat Marjatta Määtän elämän – löytyi arkiystävä, joka tuo vaihtelua arkeen
Seurakunnan kautta löytynyt arkiystävä tuo iloa ja vaihtelua elämään. Seurakunnat kaipaavat toimintaansa lisää vapaaehtoisia.
Se oli aikamoinen shokki, kuvaa Marjatta Määttä elämänmuutosta, jossa tapahtui isoja asioita lyhyen ajan sisällä.
– Asuin 40 vuotta Kannelmäessä samassa taloyhtiössä tuttujen naapurien keskellä. Muutto espoolaiseen valmiiksi kalustettuun pieneen asuntoon oli iso elämänmuutos. Minulla ei ollut enää ketään muuta tuttua kuin lähellä asuva poikani. Tuli kauhean kuuma kesä ja sitten vielä sairastuin, hän kertoo.
Määttä kertoi yksinäisyydestään ja toiveestaan saada juttuseuraa Leppävaaran seurakunnan diakonille Riitta Türkmenille, joka vastaa arkiystävä-toiminnasta. Jonkin ajan kuluttua diakonilla oli kerrottavana hyviä uutisia: arkiystävä on löytynyt ja hän on Soile Lampela.
Kolmikko kokoontui viime helmikuussa Määtän luona ja allekirjoitti arkiystävyyttä koskevan sopimuksen. Se oli lähtölaukaus kahden yksin asuvan väliselle ystävyyssuhteelle. Yhteydenpito ja tapaamiset osoittautuivat vaivattomiksi, sillä he asuvat lähekkäin Kilossa. Molemmilla on myös samanlainen elämäntilanne: kumpikin on eläkkeellä ja asuu yksin lasten aikuistuttua.
Määttä ja Lampela ovat siitä lähtien pitäneet yhteyttä puhelimitse tai tapaamalla toisiaan. Lampela tulee usein Määtän luokse ja he sopivat, mitä tehdään tai mihin lähdetään. Yhteisillä kävelyretkillä uusi kotikaupunki on tullut tutuiksi. Pitkään Espoossa asunut Lampela kertoo, miten jokin paikka on muuttunut vuosikymmenien aikana.
– Yksinäisenä minun olisi liiankin helppo jäädä neljän seinän sisälle, mutta Soile saa minut lähtemään ulos ja liikkumaan. Olemme käyneet hänen kanssaan esimerkiksi ruokakaupassa sekä kierrätyskeskuksessa ja hän on ollut mukana lääkärikäynnillä Jorvissa. Laitoimme yhdessä parvekkeeni kesäkuntoon, Marjatta Määttä sanoo.
”On ihana kulkea Soilin käsikynkässä”
Määttä sai tajuttomuuskohtauksen vuosi sitten. Siitä seurasi ongelmia, kuten tasapainohäiriön aiheuttamia äkillisiä kaatumisia. Ulkona liikkuminen tuntuu nyt turvallisemmalta, kun voi tarttua arkiystävän kädestä kiinni ja saada tukea.
– On ihanaa kulkea Soilen käsikynkässä. Enää ei tarvitse pelätä, Määttä sanoo.
Soile Lampela ja Marjatta Määttä kokevat olevansa toisilleen rinnalla kulkijoita, eikä viidentoista vuoden ikäero haittaa kumpaakaan.
Lähes neljä vuosikymmentä sosiaali- ja terveysalalla työskennellyt Lampela oli aiemmin suunnitellut pysyttelevänsä työelämässä mahdollisimman pitkään ja sen jälkeen hakeutuvansa vapaaehtoistehtäviin. Työssään hän oli nähnyt, kuinka suuri ongelma yksinäisyys on. Äkillinen työtapaturma pakotti hänet eläkkeelle suunniteltua aiemmin, ja mahdollisuus antaa omaa aikaansa toisten hyväksi avautui yllättävän pian.
Yhdessä oleminen ja tekeminen lähtevät aina ihmisistä itsestään.
– Arkiystävä Soile Lampela
Arkiystävänä omien voimavarojen mukaan
Soile Lampela aloitti Leppävaaran seurakunnassa erilaisissa vapaaehtoistehtävissä ja sitten hakeutui seurakunnan arkiystävä-kurssille. Kurssin jälkeen solmittiin ensimmäinen arkiystävä-suhde henkilön kanssa, joka kaipaa seuraa lähinnä talviaikaan. Hiljalleen Lampela oli valmis ottamaan rinnalle toisenkin henkilön, jolle voisi olla seurana ja juttukaverina.
– Arkiystävänä oleminen ei vaadi paljon. Olen tässä mukana vapaaehtoisesti omalla persoonallani ja omien voimavarojeni mukaan. Välillä soitan Marjatalle ja kerron, että tänään en voi tulla, koska olen kipeä. Yhdessä oleminen ja tekeminen lähtevät aina ihmisistä itsestään, sanoo Soile Lampela.
Määttä ja Lampela pitävät seurakunnan arkiystävä-toimintaa erittäin arvokkaana asiana ja suosittelevat omien kokemustensa perusteella vapaaehtoistehtäviä muillekin.
Vapaaehtoisia etsitään monenlaisiin tehtäviin
Espoossa ja Kauniaisissa on tarjolla jatkuvasti monenlaisia tehtäviä vapaaehtoisille. Tällä hetkellä etsitään arkiystävien lisäksi muun muassa seuraavia:
* Espoonlahden seurakunnassa puhelinystäviä, bänditoiminnan ohjaajaa sekä lasten ja nuorten kurssin vetäjää.
* Leppävaaran seurakunnassa messuavustajia, kummeja muualta Suomeen muuttaneille sekä ikäihmisten kerhojen ohjaajia.
* Olarin seurakunnassa seniorikerhojen ohjaajia, lasten leikittäjiä kerhoihin, tapahtumiin ja leireille sekä Virren viejät -ryhmän laulajaksi ikäihmisten pariin.
* Tapiolan seurakunnassa kuorolaisia, musiikkiavustajia messuun sekä kerhonohjaajaa ikäihmisten kerhoon.
* Tuomiokirkkoseurakunnassa messukahvien laittajia sunnuntaimessuihin, Syysmatin markkinoille erilaisiin tehtäviin sekä vapaaehtoisia kertaluontoisiin tehtäviin Kalajärven kappelille.
* Kauniaisten seurakunnassa pyhäkouluavustajia, grani-pyörän kuljettajaa ikäihmisten ulkoiluun sekä messuavustajia.
Myös Vantaan ja Helsingin seurakunnissa vapaaehtoisille on tarjolla monenlaisia tehtäviä.
Arkiystävä-koulutuspäivä la 28.9. klo 10–15 Soukan kappelissa. Koulutus ei vielä sido toimintaan ja siihen voi osallistua, jos harkitsee arkiystäväksi ryhtymistä. Tiedustelut ja ilmoittautuminen ma 16.9. mennessä.
Arkiystävä-kurssi nuorille la 21.9. klo 12–16 Sodessa.
Uusia arkiystäviä kaivataan
Leppävaaran seurakunnan diakoni Riitta Türkmen on iloinen jokaisesta uudesta vapaaehtoisesta, joka ryhtyy arkiystäväksi. Tarve on suuri.
– Toivon ja rukoilen, että saisimme lisää vapaaehtoisia seurakuntaamme. Kun aloitin 15 vuotta sitten työni Leppävaarassa, meillä oli 50 vapaaehtoista. Nyt aktiivisia henkilöitä on reilut kymmenen, sanoo Türkmen.
– Hankalin tehtävä työssäni on sanoa ei arkiystävää etsivälle henkilölle. Tarvitsijoita on paljon enemmän kuin meillä on vapaaehtoisia. Moni yksinäisyydestä kärsivä on odottanut juttuseuraa jo yli vuoden.
Häntä ilahduttaa, että vapaaehtoistehtäviin hakeutuu nyt myös uussuomalaisia.
Seurakunnan vapaaehtoiseksi hakeutumiseen on Türkmenin mukaan monia syitä. Osa on jäänyt eläkkeelle ja heillä on runsaasti vapaata aikaa. Jotkut kokevat toisten auttamisen kuuluvan elämään. Kristillinen vakaumus ohjaa monia vapaaehtoistehtäviin.
Arkiystävä ja henkilö, jota hän käy tapaamassa, allekirjoittavat virallisen sopimuksen, jossa sovitaan suhteen pelinsäännöt. Türkmenin mukaan kumpikin tietää silloin, mistä on kyse ja millä ehdoilla toimitaan.
Arkiystävyys on seuraa ja yhdessä tekemistä, kuuntelemista ja ajan antamista lähimmäiselle. Se on myös luottamusta, sillä vapaaehtoisilla on vaitiolovelvollisuus. Suhde on onnistunut silloin, kun se tuo iloa kummallekin osapuolelle.
Tapaamisia voi olla kerran tai kaksi viikossa tai joka toinen viikko. Türkmenin mukaan toimintaan olisi hyvä sitoutua ainakin puoleksi vuodeksi, mutta takarajaa suhteen pituudelle ei ole. Jotkut suhteet ovat kestäneet jopa yli 20 vuotta.
– Kodinhoito, siivoaminen tai sairaanhoito ei kuulu arkiystävä-suhteeseen. Myöskään raha ei liity siihen. Mikäli henkilöt sopivat esimerkiksi vierailusta eläintarhaan, arkiystävälle ei saa tulla tästä kuluja, sanoo diakoni Riitta Türkmen.
Arkiystävä-toiminnalla on Espoossa syvät juuret. Toiminta alkoi ensimmäisenä Tapiolan seurakunnassa lähimmäispalvelu-nimisenä vuonna 1970.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Diakoni Katja Karvinen rohkaisee lähtemään ulos vanhuksen kanssa – kävely virkistää molempia
AjankohtaistaMoni ikäihminen kaipaa apua ja seuraa ulkoiluun. Vanhustenviikon merkeissä voi pyytää vaikkapa naapuria yhteiselle kävelylle.
”Me vain sovimme hyvin yhteen” – Seurakunnan yhdistämistä töölöläisistä tuli tosiystävät
Hyvä elämä Ajankohtaista
