Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntien luottamushenkilöistä kyselyyn vastasi 129. Vastaajista kaksi kolmasosaa oli naisia. Luottamushenkilöt ovat kyselyn perusteella motivoituneita tehtäväänsä.
Arvostusta löytyy, vaikutusvaltaakin on – kolme neljäsosaa pääkaupunkiseudun seurakuntien luottamushenkilöistä on tyytyväisiä asemaansa
Helsingissä niukka enemmistö kyselyyn vastanneista katsoo, ettei voinut riittävästi vaikuttaa Rohkeasti yhdessä -ohjelmaan, jossa linjattiin tulevien vuosien leikkauksia.
Espoon, Helsingin ja Vantaan seurakuntien luottamushenkilöiden selkeä enemmistö kokee saavansa seurakunnissa arvostusta ja on tyytyväinen vaikutusvaltaansa.
He ovat varsin motivoituneita tehtäväänsä. Suurin osa Kirkko ja kaupungin luottamushenkilökyselyyn vastanneista suosittelisi kirkon luottamustehtäviin lähtemistä muille. Toisaalta runsas viidennes vastaajista tiesi jo tässä vaiheessa, ettei itse aio asettua enää ehdolle ensi syksyn seurakuntavaaleissa.
Kyselyn lähetettiin yhteensä 545 luottamushenkilölle. Heistä vastasi 129. Korkein vastausprosentti oli Espoossa, 38,8 prosenttia, ja matalin Helsingissä, jossa vastausprosentti oli 16,6. Helsinkiläisistä luottamushenkilöistä vastasi 62, espoolaisista 50 ja vantaalaisista 17. Noin kaksi kolmesta vastaajasta oli naisia.
Luottamushenkilöiden kokema arvostus on suurta, sillä 83,7 prosenttia vastaajista koki, että heitä arvostetaan seurakuntayhtymän päätöksentekijöinä, ja 86,8 prosenttia koki arvostusta kotiseurakunnassa.
Kolme neljästä kyselyyn vastanneesta luottamushenkilöstä ilmoitti olevansa erittäin tai melko tyytyväisiä omaan vaikutusvaltaansa. Pettyneitä oli neljännes. Luvut ovat samaa tasoa kuin vuonna 2018 tehdyssä vastaavassa kyselyssä.
Vaikka miehistä hieman useampi kuin naisista oli pettynyt vaikutusvaltaansa, heistäkin 72,3 prosenttia oli tyytyväisiä. Kaikkein tyytyväisimpiä ovat vantaalaiset, joista vain yksi oli pettynyt vaikutusvaltaansa. Helsingissä lähes kolmannes oli melko tai erittäin pettyneitä.
Luottamushenkilöiden kokema arvostus on suurta, sillä 83,7 prosenttia vastaajista koki, että heitä arvostetaan seurakuntayhtymän päätöksentekijöinä, ja 86,8 prosenttia koki arvostusta kotiseurakunnassa. Naiset arvioivat arvostuksen miehiä suuremmaksi.
Vajaa puolet oli jo päättänyt asettuvansa uudestaan ehdolle
Arvostuksen ja vaikutusvallan kokemukseen liittyy kysymys, olisiko valmis suosittelemaan luottamushenkilöksi ryhtymistä muille. Luottamushenkilöistä 106 vastasi kysymykseen myönteisesti ja vain viisi kielteisesti, kaikki heistä Helsingistä.
Nykyisten luottamushenkilöiden kausi päättyy vuoden lopussa, ja marraskuun seurakuntavaaleissa valitaan uuden luottamushenkilöt. Ehdokkaiden etsintä niihin on jo käynnissä. Kyselyn perusteella joka viides vastaaja tiesi jo, ettei aio asettua enää ehdolle, noin joka kolmas ei osannut vielä sanoa. Vajaa puolet oli päättänyt lähteä ehdolle uusiin vaaleihin. Helsingissä vain joka kolmas aikoo varmasti asettua ehdolle.
Vain harva kyselyyn vastannut luottamushenkilö kertoi ajavansa tehtävässään jonkin herätysliikkeen näkemyksiä.
Keiden asiaa luottamushenkilöt katsovat erityisesti ajavansa? Monivalintatehtävässä, jossa sai valita kaksi vaihtoehtoa, tärkeimmäksi viiteryhmäksi nousi oma kotiseurakunta. Sen valitsi 99 vastaajaa eli 77 prosenttia. Lisäksi 30 vastaajaa piti ainakin toisena itselleen tärkeänä asiana oman kaupunginosan asioiden ajamista.
Seuraavaksi eniten päättäjät sitoutuvat siihen ryhmään, jonka ehdokaslistalta heidät on luottamuselimiin valittu. Tämän vaihtoehdon rastitti 49 vastaajaa.
Vantaalaisille vastaajille oma ryhmä oli lähes yhtä tärkeä kuin kotiseurakunta. Tämä vastaa kuvaa, jonka vantaalaiset kirkkovaltuutetut antoivat Kirkko ja kaupungin haastattelussa huhtikuussa. Vantaalla päätöksenteossa vaikuttavat pääkaupunkiseudulla kaikkein eniten kirkko- ja puoluepoliittiset erot ja arvokysymykset.
Suurin osa kaikista vastaajista oli eniten sitounut kotiseurakuntaansa.
Vain harva kyselyyn vastannut luottamushenkilö kertoi ajavansa tehtävässään jonkin herätysliikkeen näkemyksiä. Vielä harvempi, vain viisi, sanoi ajavansa poliittisen puolueen asiaa. Sen sijaan hieman useampi, 17, kertoi olevansa sitoutunut ajamaan oman ikäryhmänsä etua.
Osa vastasi kysymykseen myös sanallisesti. Yksi vastasi pyrkivänsä vaikuttamaan asioihin niin, että kirkko olisi merkityksellinen myös tässä ajassa, toinen olevansa sitoutunut kirkon uudistamiseen ja kolmas yhdenvertaisuuteen. Tavalliset kirkon jäsenet olivat yhden luottamushenkilön missio, osa nosti esille jonkin erityisryhmän.
Eräs luottamushenkilö vastasi olevansa sitoutunut Raamattuun ja kirkon luterilaiseen tunnustukseen ja toinen halusi, että kirkossa toimitaan vasta, kun kirkolliskokous on asioista päättänyt. Vastaus liittynee samaa sukupuolta olevien vihkimiseen kirkossa.
Viranhaltijoilla ja kirkkoneuvostolla on vahva asema
Päätöksenteossa korostuu kyselyn mukaan eniten asioita valmistelevan yhteisen kirkkoneuvoston rooli. Se on seurakunnissa kaupunginhallitusta vastaava elin, joka tuo asiat yhteisen kirkkovaltuuston päätettäväksi. Toisaalta monissa asioissa, kuten työntekijävalinnoissa, seurakunnan omalla seurakuntaneuvostolla on paljon valtaa.
Ennen kuin asiat etenevät luottamushenkilöiden päätettäväksi, niitä valmistelevat seurakuntayhtymissä johtavat viranhaltijat ja seurakunnissa kirkkoherrat. Nämä myös toteuttavat tehdyt päätökset.
Viranhaltijoilla on luottamushenkilöiden mielestä keskeinen rooli myös päätöksiä tehtäessä, sillä he esittelevät asiat luottamiselimille. Heidän jälkeensä seuraavaksi eniten vaikuttavat oma harkinta ja yksittäisten edustajien puheenvuorot.
Entä miten hyvin luottamuselimissä kunnioitetaan eri mieltä olevien näkökantoja? Kolme neljästä vastasi hyvin tai erittäin hyvin. Joka neljäs näki tässä toivomisen varaa: ”tunnelma on ajoittain ikävä”.
Päätöksiä valmistelevien viranhaltijoiden rooli korostuu asioista päätettäessä.
Mitä vastattiin paikallisiin kysymyksiin?
Kunkin kaupungin luottamushenkilöille tehtiin myös yksi paikallinen kysymys. Espoolaisilta kysyttiin seurakuntien uudesta ympäristöohjelmasta, jonka valmistelu oli monimutkainen ja aikaa vievä prosessi. Viidestäkymmenestä vastaajasta 31 piti ympäristöohjelmaa onnistuneena, kymmenen olisi toivonut kunnianhimoisempaa ohjelmaa. Yhdeksän vastasi, ettei usko tällaisiin ohjelmiin eikä pidä niitä tarpeellisena.
Helsinkiläisiltä kysyttiin nelivuotiskauden suurimmasta yksittäisestä päätöksestä eli Rohkeasti yhdessä -ohjelmasta, jolla pyritään turvaamaan seurakuntien toimintaedellytykset vuoteen 2030 asti. Koska seurakuntien jäsenmäärä vähenee, ohjelma pitää sisällään sekä henkilöstöleikkauksia että kirkoista ja muista tiloista luopumisia.
Kysymyksessä oletko tyytyväinen siihen, miten Rohkeasti yhdessä ohjelmaa valmisteltiin, sai valita kaksi neljästä vastausvaihtoehdosta. Osa valitsi vain yhden vaihtoehdon, sillä vastauksia tuli 88. Helsinkiläisistä luottamushenkilöistä 29 rastitti vaihtoehdon, jonka mukaan he eivät kokeneet voivansa riittävästi vaikuttaa Rohkeasti yhdessä -ohjelmaan. Vain 14 vastasi, että oli mielestään pystynyt vaikuttamaan ohjelman päätöksiin. Vastaajista 23 oli sitä mieltä, että valmistelun puutteet tekivät päätöksenteosta vaikean, 22 katsoi, että oli saanut valmistelusta riittävät eväät päätöksentekoon.
Vantaalaiset saivat valita kaksi tärkeintä Vantaan seurakuntien uuden strategian tavoitteesta. Seitsemästä vaihtoehdosta tärkeimmäksi nousi se, että seurakunnat kohtaavat ihmisiä kaikissa elämän vaiheissa. ”Puhumme rohkeasti Jumalasta ja kutsumme Kristuksen yhteyteen” ja ”käytämme kieltä, jota ihmiset ymmärtävät ja vahvistamme eri kulttuuritaustaisten ihmisten osallisuutta” saivat seuraavaksi eniten kannatusta.
Etenkin seurakuntaneuvostoissa tehdään paljon työntekijävalintoja.
Tärkeimmät päätökset liittyvät henkilövalintoihin ja tiloihin
Kaikki luottamushenkilöt saivat valita kolme tärkeintä asiaa, joihin he ovat viime vuosina päässeet vaikuttamaan. 60 prosenttia valitsi yhdeksi niistä työntekijävalinnat. Seuraaviksi tärkeimmät asiat liittyivät strategiseen suunnitteluun, toiminnan suunnitteluun ja talouteen.
Vantaalla tärkeimmäksi nousi lähetysmäärärahoista päättäminen. Vantaalla on äänestetty vuodesta toiseen, annetaanko budjettivaroja kaikille lähetysjärjestöille vai vaikuttaako rahojen jakamiseen se, miten järjestöt suhtautuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Viime vuosina rahaa on valtuustotasolla päätetty jakaa kaikille.
Kysymykseen tärkeimmästä päätöksestä oli mahdollista vastata myös kirjallisesti. Helsingissä vastauksissa näkyi Rohkeasti -yhdessä ohjelman vaikutus: Tammisalon ja Oulunkylän kirkosta luopuminen ja toimitiloista luopuminen mainittiin. Toisaalta nostettiin esille Lauttasaaren kirkon peruskorjaus ja yleisemmin ”kirkon remontti”. Rohkeasti yhdessä -ohjelman mainitsi nimeltä neljä luottamushenkilön, talouden ja sopeuttamisen seitsemän. Myös Mikaelin ja Vartiokylän seurakuntien yhdistyminen mainittiin.
Pääkaupunkiseudulla on valittu useisiin seurakuntiin uudet kirkkoherrat, Espoossa myös piispa. Nämä nostettiin esiin sanallisissa vastauksissa. Espoossa kirkkojen korjaukset ja toimitiloista luopuminen nousivat Helsingin tapaan esiin, Vantaalla mainittiin erikseen Tikkurilan uusi kirkko sekä Myyrmäen ja Kivistön kirkkojen peruskorjaukset.
Kokouksiin pitää valmistautua ja avata suunsa
Luottamushenkilökyselyssä oli mahdollisuus vastata sanallisesti avoimeen kysymykseen, mitä muuta haluat sanoa luottamustehtävässä toimimisesta? Vastauksia tuli 80.
Espoossa monessa vastauksessa tuotiin esille se, että virkamiesten ja seurakuntaneuvostoissa kirkkoherrojen rooli on liiankin vahva. Osa vastaajista koki, että päätökset valmistellaan ja esitellään niin, että luottamushenkilöille jää enää kumileimasimen rooli. ”Kaikki oli etukäteen päätetty ja nuijittu. Olimme ihan turhia.”
Toisaalta yhtä moni nosti esille sen, että vaikuttamaan kyllä pystyy, jos on itse aktiivinen, valmis tekemään töitä, valmistautuu kokouksiin, perustelee näkemyksensä ja kykenee kompromisseihin. Motivaatio on suuri: ”Aikaa menee välillä paljon, mutta kyse on tärkeästä tehtävästä yhteisten asioiden hoitamisessa ja Kristuksen sanoman levittämisessä.” ”Mielenkiintoinen kokemus ja yleissivistävä.”
Omalla aktiivisuudella on merkitystä, jos haluaa vaikuttaa.
Helsingissä nousi niin ikään esille luottamushenkilön oma aktiivisuus. ”On oltava tiukka, rohkea ja reipas! Puututtava, sanottava, kysyttävä, kyseenalaistettava, uskallettava käyttää puheenvuoroja.” Toisaalta todettiin, että aina se ei auta. ”Oman kokemukseni mukaan en ole pystynyt vaikuttamaan asioihin, vaikka olen yrittänyt, kirkkoherran näkemys on niin vahva.”
Muutama helsinkiläinen luottamushenkilö katsoi, että seurakuntayhtymän hallinnossa ei oikein ymmärretä paikallisten seurakuntien toimintaa. Yksi vastaaja nosti esille sen, että toimintaa suunnitellaan ylipäänsä liikaa talous edellä ja tämä määrittää henkistä tilaa yhtymässä ja luottamuselimissä. ”Muutoksia rakenteisiin pitää pystyä tekemään, mutta myös keskustelemaan esimerkiksi kirkollisveroprosentin nostosta.”
Vantaalla sanallisissa vastauksissa näkyi, että työ koettiin mielenkiintoiseksi, tärkeäksi ja arvokkaaksi. Työskentely kirkon luottamustehtävissä ”konkretisoi halun tehdä hyvää lähimmäiselle”, ”aikaa kuluu paljon ja palkkiot ovat vaatimattomat, mutta jos on motivoitunut, se kannattaa.” Toisaalta joku totesi työn olevan ajoittain kivireen vetämistä: ”siltin koen tärkeänä yrittää jatkaa, jotta tasa-arvoisempi kirkko vielä joskus toteutuisi”.
Jaa tämä artikkeli:
