Kansainvälinen illallinen -tilaisuus veti kirkon täyteen väkeä. Kuva: Gerd Herzog
Berliinissä toimii pakolaiskirkko – ”Olen läsnä silloin, kun juristit eivät voi auttaa”, sanoo kirkon pappi Carmen Khan
Uskontoa ei kysytä, vaan ihmisiä autetaan tarpeen mukaan. Viime aikoina kirkkoon on tullut paljon ukrainalaisia sotapakolaisia.
Berliinin St. Simeon -pakolaiskirkko sijaitsee keskellä vilkasta Kreuzbergin kaupunginosaa. Metroasema on vain muutaman sadan metrin päässä, ja myös itse kirkkorakennus on sulautunut osaksi kaupunkikuvaa. Kirkko sijaitsee kahden 1970-luvulla rakennetun kerrostalon välissä.
Evankelinen kirkko on toiminut paikalla jo 1800-luvun lopulta asti. Pakolaiskirkko siitä tuli vuonna 2015. Siitä lähtien kirkon ovet ovat olleet avoimet kaikille kotimaastaan pakoon joutuneille heidän syntyperästään, sukupuolestaan ja uskonnollisesta taustastaan riippumatta.
Pakolaiskirkon uusi pappi Carmen Khan siunattiin tehtäväänsä toukokuun alussa. Pappisperheestä lähtöisin olevalle Khanille pakolaisuus on ollut tuttua lapsuusajoista lähtien. Hän kävi isänsä kanssa tilapäismajoituksissa ja hänen vanhempansa piilottivat pakolaisia toisinaan myös heidän kotonaan. Kun Khanille tarjoutui mahdollisuus työskennellä pakolaiskirkossa, hän tarttui epäröimättä tilaisuuteen.
− Väitän, että kirkon keskeisimpiin tehtäviin kuuluu auttaa pakolaisia. Pappina minulla on mahdollisuus auttaa hädässä olevia, joten ilman muuta teen sen, Khan sanoo pakolaiskirkon pienessä kahvilassa.
Pakolaiskirkossa käy tällä hetkellä paljon sotaa paenneita ukrainalaisia, mutta myös Afganistanista ja Afrikan maista pakoon lähteneitä. Khanin mukaan monet ovat olleet pakomatkalla useita vuosia ennen Berliiniin saapumistaan.
− Pappina minulla on mahdollisuus auttaa hädässä olevia, joten ilman muuta teen sen, Carmen Khan sanoo. Kuva: Maarit Lukkarinen
Monilla työntekijöillä on itsellään pakolaistausta
Saksan ainoassa pakolaiskirkossa työskentelee kolmisenkymmentä ihmistä. Osa heistä on palkattuja, mutta suurin osa tekee vapaaehtoistyötä. Monilla heistä on myös itsellään pakolaistausta.
Evankelisen kirkon lisäksi pakolaisille suunnattua apua tarjoavat Berliinin diakonialaitos ja Kirkko turvapaikkana -yhdistys. Myös saksan kielikurssit ovat tärkeä osa pakolaisille suunnatusta tuesta.
− Meillä on täällä monipuolinen eri alan asiantuntijoista koostuva työyhteisö, joka tukee ja opastaa pakolaisia ilmaiseksi. Joukossa on juristeja, jotka neuvovat pakolaisia oleskelupaa koskevissa kysymyksissä, mutta myös asiantuntijoita, jotka auttavat sosiaali- ja terveyspalvelujen saamisessa. Tämän lisäksi meillä on kieltenopettajia, jotka tarjoavat saksan kielen kursseja.
− Käytössämme on myös tulkkeja, jotka auttavat kieliongelmissa vaikkapa lääkärissä käynnin yhteydessä tai viranomaisten kanssa asioidessa. Eri alan asiantuntijoiden lisäksi täällä työskentelee myös ihmisiä, jotka avustavat kahvilassa ja vastaanottavat kirkkoon tulevia, Khan kuvaa pakolaiskirkon kattavaa tukipalvelua.
St. Simeon -pakolaiskirkko sijaitsee keskellä vilkasta Kreuzbergin kaupunginosaa. Kuva: Gerd Herzog
Uskontoa ei kysytä, kaikkia autetaan
Pakolaiskirkosta apua ja neuvoa hakevat eivät useinkaan ole kristittyjä, ja silti he tulevat hädässään kirkkoon. Carmen Khan ymmärtää, että kirkkorakennukseen tuleminen on usein vaikeaa. Monelle pakolaiskirkkoon tulevalle hän on ensimmäinen pappi, jonka he tapaavat.
− Pakolaiskirkko on käsitteenä ongelmallinen, koska haluamme suunnata apumme kaikille hädässä oleville, emme pelkästään kristityille. Mutta käytämme nimitystä, koska toimipaikka on kirkossa. Yritän olla korostamatta kirkkoa. Painotan pikemminkin hengellisyyttä. En koskaan kysy tänne tulevilta, mihin uskontoon he kuuluvat. Mielestäni olisi kohtuutonta odottaa ihmisten kertovan, uskovatko he Jumalaan. Se tieto ei auta millään tavoin, Khan toteaa.
St. Simeon -kirkon tilat on kokonaan omistettu pakolaiskirkon käyttöön. Kirkossa aiemmin käyneet seurakuntalaiset ovat siirtyneet lähiympäristön muihin kirkkoihin.
En halua koota tänne pakolaisten seurakuntaa, koska en pidä ajatuksesta, että joku on koko elämänsä ajan pakolainen.
Pakolaiskirkossa käy etupäässä kotimaastaan pakoon joutuneita, mutta kirkko on avoin myös niille ihmisille, jotka syystä tai toisesta jäävät avun ja tuen ulkopuolelle. Carmen Khan painottaa pakolaiskirkon avoimuutta.
− En halua koota tänne pakolaisten seurakuntaa, koska en pidä ajatuksesta, että joku on koko elämänsä ajan pakolainen. Sanoisin, että muodostamme yhteisön, joka kohtaa silloin tällöin. En halua käännyttää ketään kristinuskoon, enkä kerää tänne tulevien yhteystietoja kortistoon. Pakolaiskirkossa ei siis ole seurakuntaa. Tämä seikka erottaa meidät selvästi muista kirkoista, Khan kiteyttää.
Kuinka Khan määrittelee tehtävänsä pakolaiskirkon pappina?
− Näen oman tehtäväni siten, että olen läsnä silloin, kun juristit eivät voi auttaa. Toisin sanoen tilanteissa, joissa vallitsee neuvottomuus. En voi muuttaa tilannetta paremmaksi, mutta olen sillä hetkellä läsnä. Usein menemme kirkkosaliin ja istuudun hätää kärsivän viereen. En ole koskaan tarvinnut tulkkausapua sielunhoitoa tehdessäni. Yleensä pärjään englannilla, mutta jos se ei auta, katsekontaktilla selviää oikeastaan aina, Khan kuvaa.
Pakolaiskirkossa toimii myös kahvila. Carmen Khan vaihtaa kuulumisia sen työntekijän kanssa. Kuva: Maarit Lukkarinen
Viime kuukausina kirkon ovat löytäneet ukrainalaiset
Maaliskuusta lähtien pakolaiskirkossa on käynyt etupäässä Ukrainan sodasta paenneita. Carmen Khanin mukaan apua tarvitsevien suuri määrä on vaikeuttanut pakolaiskirkon mahdollisuuksia antaa apua kaikille sitä tarvitseville.
− Monille täällä pidempään olleille pakolaisille tilanne on vaikeutunut, sillä apua on annettu viime kuukausina ensisijaisesti ukrainalaisille. Erityisen selvästi tämä näkyy majoituksissa. Esimerkiksi Kirkko turvapaikkana -yhdistyksen asuntoihin on majoitettu ukrainalaisia. Tällä hetkellä asuntotilanne on Berliinissä niin kireä, että emme pysty auttamaan kaikkia. Suosittelemme, että turvapaikanhakijat hakeutuisivat muualle Saksaan, kuten Etelä-Saksaan, jossa tilanne on parempi kuin Berliinissä, Khan kuvaa.
Vaikka pakolaiskirkkoon tullaan etupäässä neuvoa ja apua vaativissa tilanteissa, se on myös tärkeä kohtaamispaikka ja sosiaalisten suhteiden solmimispaikka. Siellä kotimaastaan pakoon joutuneet voivat tavata ihmisiä, joilla on samankaltaisia kokemuksia ja ongelmia.
Kirkon kansainväliset illalliset ovat olleet erityisen suosittuja, sillä silloin tehdään yhdessä ruokaa, syödään ja tanssitaan. Viikoittain pidettävässä tilaisuudessa pakoon joutuneet voivat edes hetkeksi unohtaa kokemansa kauheudet.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ilman vapaaehtoistyötä saksalainen yhteiskunta kaatuisi, väittää Saksan evankelisen kirkon köyhyysvaltuutettu – kiristynyt taloustilanne näkyy Berliinin ruokapankeissa
AjankohtaistaSaksan ensimmäisen köyhyysvaltuutetun Thomas de Vachroin mielestä valtion tulisi ottaa suurempi rooli köyhien auttamisessa.
