Nuoret vetävät seurakunnissa maksuttomia kerhoja pienemmilleen, mutta Timo Toriseva panee isätkin pelaamaan sählyä
Seurakuntien kerhoissa voi harrastaa vaikkapa pehmomiekkailua ja ruoanlaittoa. Myös ohjaajat oppivat paljon.
Miksi aloitit kerhonohjaajana, Eero-Pekka Puhjo?
– Olin kerhon perustamisen aikaan todella aktiivinen seurakunnan toiminnassa. Ehdotimme kerhoa yhdessä ystäväni kanssa, ja pidimme sitä kerran viikossa. Itse olin aloittanut boffauksen yläasteikäisenä äitini ostaman kirjan innoittamana.
– Oma boffaamiseni on nykyään jäänyt vähemmälle lukuun ottamatta muutamia treenileirejä ja vuosittaista Sotahuuto-tapahtumaa, joka on pohjoismaiden suurin pehmomiekkailutapahtuma. Kavereiden kanssa on hankalampi järjestää boffaustapaamisia opiskelujen, töiden, perhe-elämän ja muiden harrasteiden tähden. Tämä kerho on siis ainoita paikkoja, jossa vielä boffaan.
Olet pitänyt kerhoa vuodesta 2003 saakka. Mikä siinä on hauskinta?
– Parasta on, kun boffaamisen kautta sellaiset lapset innostuvat liikunnasta, jotka eivät muuten siitä välttämättä pitäisi. Itselläni tilanne oli aikanaan hyvin samanlainen. Lisäksi boffaaminen on vain puhtaasti kivaa.
– Harrastuspiiriin pitäisi saada lisää innostuneita harrastajia, ja kerhon vetäminen on oma panokseni siihen, että laji pysyy hengissä. Ainakin muutamat kerholaiseni boffaavat edelleen, vaikka kerhoajoista voi olla jo aikaa.
”Boffaamisessa ei ole kyse väkivallasta”, sanoo Eero-Pekka ”Eppu” Puhjo. Koulunkäyntiavustajana työskentelevä espoolainen Puhjo on ohjannut bofferikerhoja Tapiolan seurakunnassa vuodesta 2003.
Mistä kerhosi osallistujat pitävät eniten?
– Pidän kerhoa kahdesti viikossa: maanantaisin 4.–5.-luokkalaisille, keskiviikkoisin 12-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Suurin osa osallistujista on poikia, mutta välillä paikalla käy pyörähtämässä myös tyttöjä.
– Lasten mielestä kerhossa on parasta, että voi turvallisesti lyödä toista. Boffaamisessa ei ole kyse väkivallasta, vaan ystävällisestä kontaktin ottamisesta, eikä tietenkään saa lyödä täysiä. Kontaktin ottamisessa on jotain ihmeellistä, se ei ole vain fyysistä, vaan kyseessä on kunnioitus ja toisen hyväksyminen.
Mitä muuta olet puuhannut seurakunnassa?
– En tee seurakunnassa paljon muuta. Vuosittain yritän osallistua lastenleirille, jossa olen myös vetänyt boffausta. Tein ennen isoshommia, mutta viimeisin rippileirini taisi olla vuonna 2012, joten siitäkin on jo aikaa.
Millainen on iltarukouksesi?
– Se riippuu illasta. En yleensä harrasta uskontoa aktiivisesti arkipäivissäni, joten iltarukoukseni on lyhyt ja ytimekäs.
Lukion neljäsluokkalainen Netta Huhtamella Vantaalta aloitti kokkikerhon ohjaamisen rippileirin jälkeen. Hän ei malta lopettaa, koska oppii jatkuvasti uutta.
”Kerhon vetäminen on rohkaissut minua”
Netta Huhtamella, miksi aloitit kerhonohjaajana?
– Aloitin kerhon pitämisen neljä vuotta sitten. Omalla rippileirilläni kysyttiin, kuka haluaisi lähteä vetämään kerhoa. Koska olen aina pitänyt lasten kanssa olemisesta, ilmoittauduin mukaan.
– Ensimmäisenä syksynä meille pidettiin koulutus, mutta mitään vaatimuksia esimerkiksi ruuanlaittotaidoista ei ollut. Kerhon vetäminen ei ole pelkkää kokkaamista, vaan ruuan valmistumista odotellessa voi vaikka leikkiä ja askarrella.
Olet nyt pitänyt kerhoa vuodesta 2015 saakka. Mikä siinä on hauskinta?
– Olen itse aika ujo ihminen, ja kerhon vetäminen on rohkaissut minua. Kerhoa vetäessä oppii aina jotain uutta, eikä silloin malta lopettaa.
– On ihanaa katsoa, kuinka hauskaa lapsilla on ja kuinka innolla he tulevat kerhoon joka kerta. Myös leikkiminen heidän kanssaan on minusta hauskaa.
Mistä kerhosi osallistujat pitävät eniten?
– Kerholaisten iät vaihtelevat jonkin verran. Suurin osa on 7–10-vuotiaita. Mukana on ollut myös esimerkiksi yksi seitsemäsluokkalainen ja eskarilainen. Yleensä osallistujat ovat enimmäkseen tyttöjä, mutta aina on myös muutamia poikia.
– Yleensä lasten mielestä kerhon paras osuus on kokkaus. He odottavat sitä, että pääsevät maistelemaan omia tuotoksiaan.
Mitä muuta olet puuhannut seurakunnassa?
– En ole Vantaankosken seurakunnassa tehnyt toistaiseksi juuri mitään muuta, lukuun ottamatta paria lastenleiriä. Koen vahvuudekseni enemmän pienempien lasten kanssa puuhailun kuin vaikkapa ripari-ikäisten, joten kerhon vetäminen tuntuu omalta jutulta.
– Aion vetää kerhoa niin pitkään kuin voin. Valmistun lukiosta jouluna. Katsotaan sitten sen jälkeen, miten aikaa on ensi vuonna.
Millainen on iltarukouksesi?
– Minulla ei ole varsinaisesti iltarukousta, mutta iltaisin ennen nukahtamistani mietin asioita, joista olen kiitollinen.
Stadin Ammattiopistossa autoalaa opiskeleva 15-vuotias Timo Toriseva vetää isien ja poikien sählykerhoa Vartiokylän kirkolla. Hän oppi pelaamaan sählyä samassa kerhossa pikkupoikana.
”Hauskinta on nähdä, kun lapset ja isät viihtyvät”
Teini-ikäiset nuoret ohjaavat monenlaisia lasten ja varhaisnuorten harrastekerhoja seurakunnissa. Millainen sinun sählykerhosi on, Timo Toriseva?
– Se on isien ja poikien sählykerho. Porukan määrä vaihtelee paljon, mutta useimmiten mukana on 4–6 isää, ja jokaisella yksi tai kaksi poikaa mukana. Mailat jaetaan yleensä niin, että yhdessä joukkueessa on ainakin kaksi isää ja lapsia. Isät pelaavat omien lastensa kanssa samassa joukkueessa. Poikien ikähaarukka on noin 6–16 vuotta.
– Pelaamme joka keskiviikkoilta tunnin verran Vartiokylän kirkon liikuntasalissa. Aluksi vedän lämmittelyn tai alkuleikin. Se voi olla vaikka polttopallo tai Kuka pelkää pelimiestä.
Pojat jaksaisivat kyllä pelata kauemminkin kuin tunnin, mutta isät eivät.
- Timo Toriseva
Miten sinusta tuli kerhonohjaaja?
– Kävin isä–poika-sählykerhossa isäni ja isoveljeni kanssa seitsemänvuotiaasta alkaen. Myös veljeni piti tätä kerhoa. Kun hän lopetti, aloin itse vetää kerhoa. Tämä sähly on ollut meillä ihan perhejuttu.
Olet nyt ohjannut kerhoa kaksi vuotta. Mikä siinä on hauskinta?
– Hauskinta on nähdä, kun isät ja lapset viihtyvät. Kerhon vetämisessä tykkään siitä, kun saa itse määrätä, mitä tehdään ja miten.
– Isät tykkäävät viettää lasten kanssa aikaa, kun on yhteistä tekemistä, ja pojat tykkäävät pelata säbää. Pojat jaksaisivat kyllä pelata kauemminkin kuin tunnin, mutta isät eivät.
Onko seurakuntien sählyporukoilla jotain turnauksia tai kisoja?
– Ei ole turnauksia, pelataan omalla porukalla.
Millainen on iltarukouksesi?
– Rukoilen, että huominen olisi parempi päivä kuin eilinen ja että muutenkin menisi hyvin.
Helsingin kaikissa seurakunnissa toimii kouluikäisten harrastekerhoja iltapäivisin ja illansuussa. Niissä pelataan sählyä, kokataan, askarrellaan, tehdään teatteria, hengaillaan ja pelataan pihapelejä. On myös monia erityiskerhoja kuten keppihevoskerho, lemmikkikerho ja sarjakuvakerho. Kerhot ovat useimmiten maksuttomia. Lisätietoa kerhoista saa seurakuntien nettisivuilta.
Katso lisätietoa kouluikäisten harrastekerhoista Espoossa ja Kauniaisissa ja Vantaalla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vuoden kerhonohjaajat Anni Kivelä ja Sofia Toivanen ovat huomanneet, että kerhonohjaajan pitää olla luova ja huomioida lapset yksilöinä – ”Jos jokin homma ei suju, pitää vaihtaa suunnitelmaa”
Hyvä elämäSeurakunnat tarjoavat kouluikäisille paljon harrastekerhoja, joista suurin osa on osallistujille ilmaisia. Niitä vetävät usein nuoret kerhonohjaajat.
