Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalme on pohtinut paljon yhteiskunnallista vaikuttamista diakoniatyössä. Hän myös kirjoittaa aiheesta tuoreessa Diakonia. Nyt. -kirjassa.
Diakoniatyö on poliittista, mutta sen tekijät kokevat yhteiskunnallisen vaikuttamisen vaikeaksi – ”Kiltisti sanominen on minusta viisasta”
Edes kirkon omat rakenteet eivät tue sitä, että diakoniatyön ääni kuuluisi, ajattelee Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalme.
Diakoniatyöntekijät, jos jotkut, ovat perillä siitä, millaisia seurauksia poliittisilla päätöksillä on ihmisten elämään. He tuntevat myös hyvinvointiyhteiskunnan aukkokohdat ja syyt monien ihmisten ongelmiin. Siksi moni diakoniatyöntekijä tahtoisi vaikuttaa asioihin, mutta ihan helppoa se ei ole. Työ keskittyy yksittäisten ihmisten auttamiseen, ja yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamisen voidaan nähdä olevan ristiriidassa auttajan roolin kanssa.
Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, ajattelee Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalme, joka on myös kirjoittanut aiheesta artikkelin juuri ilmestyneeseen kirjaan Diakonia. Nyt. – Näkökulmia vaikuttavaan auttamistyöhön (Kirjapaja 2022, toim. Saara Huhanantti ja Veera Wallenius). Leppihalme toivoo, että sekä diakoniatyöntekijöiden asiantuntemus että heidän asiakkaittensa ääni kuuluisivat enemmän kirkossa ja koko yhteiskunnassa.
– Ei voi olettaa, että esimerkiksi poliittiset päättäjät tietävät ja näkevät kaiken. Meidän diakoniatyöntekijöiden pitää luottaa siihen, että asiamme on tärkeä ja on meidänkin tehtävämme, että tietyt näkökulmat tulevat kuulluiksi, Leppihalme toteaa.
Taloudellista apua ja syvempää vaikuttamista?
Köyhyys on hyvä esimerkki asiasta, johon diakoniatyöntekijät työssään törmäävät, ja johon he haluaisivat vaikuttaa. Vuoden 2018 Diakoniabarometrin mukaan kaikki diakoniatyöntekijät eivät koe taloudellista avustamista mielekkääksi, vaan tahtoisivat ennemmin antaa talousneuvontaa tai perehtyä syvällisemmin siihen, miksi ihminen on tilanteessa, jossa rahat eivät riitä. Jos aika riittäisi, he tahtoisivat myös tuoda esiin taloudellista epätasa-arvoa yhteiskunnassa ja vaikuttaa sen kaltaisiin asioihin kuin sosiaaliturvan riittävyys.
Pitää tehdä sitä, mikä ihmistä siinä tilanteessa auttaa.
Elina Leppihalme näkee ainakin kolme erilaista tapaa suhtautua taloudelliseen avustamiseen.
– Toisille se on diakonian ytimessä ja he ajattelevat, että siihen pitää jopa keskittyä. Toisille se on ikään kuin välttämätön paha. Itse edustan keskitietä. Jos ihmisiä auttaa kokonaisvaltaisesti, ei taloudellista auttamista voi jättää pois. Eihän ilman rahaa voi elää.
– Rahan puute voi olla ihmisille myös este toimia. Pitää tehdä sitä, mikä ihmistä siinä tilanteessa auttaa. Ei voi puhua vain henkisistä voimavaroista, jos asiakkaalla ei ole rahaa.
Lobbausta, julkista keskustelua ja vuoropuhelua
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen diakoniatyössä voi tarkoittaa monenlaisia asioita. Se voi olla yhteydenpitoa poliittisiin päättäjiin ja politiikan taustavaikuttajiin joko valtakunnan tasolla tai paikallisesti, osallistumista julkiseen keskusteluun esimerkiksi mediassa ja sosiaalisessa mediassa tai tapaamisia eri organisaatioitten edustajien kanssa.
Jälkimmäisestä Elina Leppihalmeella on hyvä esimerkki: kun Helsingin ja Vantaan johtavat diakoniatyöntekijät nostivat Helsingin Sanomissa esiin sen, etteivät toimeentulotuessa määritellyt kohtuulliset asumismenot vastaa enää todellisuutta, Kela kutsui heidät keskustelemaan asiasta.
– Se oli oikein hyvä keskustelu. Esimerkiksi Kelassa tehdään paljon kehittämistyötä. On tietysti monenlaisia syitä sille, miksi yhteiskunta toimii kuten toimii, ja yleensä ihmiset tekevät parhaansa. Me näemme työssämme sen ihmisryhmän, jolla on hankaluuksia asioida byrokraattisten viranomaistahojen kanssa.
Esimerkiksi köyhyyteen ja sen syihin vaikuttaminen on väkisinkin poliittista. Elina Leppihalme ei näe tässä kuitenkaan ongelmaa: diakonia itsessään on poliittista, mutta sen ei tarvitse olla puoluepoliittista.
– Malmilla diakoniatyön ääni kuuluu. Luottamushenkilömme arvostavat diakoniaa ja kasvatusta, sellaista arjen seurakuntaelämää, Elina Leppihalme sanoo.
Kirkon rakenteet eivät tue diakonian äänen kuulumista
Kun ihmisiltä kysytään syitä kuulua kirkkoon, moni mainitsee diakoniatyön. Sitä arvostetaan myös juhlapuheissa ja kirkon sisällä. Se, miten arvostus näkyy konkreettisesti, on toinen juttu. Esimerkiksi kirkon korkeimmassa päättävässä elimessä, kirkolliskokouksessa, on tietty kiintiö vain papeille.
– Eihän siellä diakoniatyön ääni kuulu eivätkä kirkon rakenteet ja valtakuviot tue diakoniatyön äänen kuulumista, Elina Leppihalme sanoo.
Viesti pitää muotoilla niin, että kuulija pystyy ottamaan sen myös vastaan.
Malmin seurakuntaan, omaan työpaikkaansa, Leppihalme on tyytyväinen.
– Luottamushenkilömme arvostavat diakoniaa ja kasvatusta, sellaista arjen seurakuntaelämää.
Entä minkä puolesta vaikkapa juuri Malmilla toimiva diakoniatyöntekijä sitten olisi valmis lähtemään barrikadeille tai lyömään nyrkkiä pöytään? Kysymys on Elina Leppihalmeen mielestä vaikea.
– Sanotaan nyt vaikka, että ihmisarvon puolesta. Jos olisi jotakin tosi räikeää ihmisarvon loukkaamista, hän pohtii.
Leppihalme kuitenkin sanoo, että ei ole ihmisenä sellainen, joka olisi ensimmäisenä lähdössä barrikadeille tai mieltä osoittamaan. Hän ei myöskään koe, että räyhääämisellä asiat muuttuvat.
– Tietynlainen kiltisti sanominen on minusta myös viisasta. Viesti pitää muotoilla niin, että kuulija pystyy ottamaan sen myös vastaan.
Hänelle ominainen tapa vaikuttaa on myös kirjoittaminen. Työssä nähdyt ja koetut asiat ja syntyneet ajatukset purkautuvat usein laulujen teksteiksi, musiikkiin, jota hän julkaisee yhdessä puolisonsa ja ystäviensä kanssa Päivän keitto -nimen alla.
– Taide voi olla yksi keino vaikuttaa. Laulutekstissä voi sanoa asioita verhotummin ja vapaammin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Auktoriteettiasemassa olevan lempeä tapa puhua voi toimia paremmin kuin tiukka äänen käyttö – Äänikoutsi Marja Skaffari auttaa huomaamaan piintyneitä tapoja
Hyvä elämäÄänivalmentaja Marja Skaffari on ohjannut myös pappeja.
