Elisabeth Rehn ihmettelee, minne maailmasta on kadonnut ihmisrakkaus – ”Srebrenican joukkohaudat on näky, joka ei unohdu koskaan”
Entinen puolustusministeri ja sittemmin YK-tehtävissä toiminut Elisabeth Rehn on huolestunut maailman pakolaistilanteesta ja ääriliikkeiden vahvistumisesta.
Kauniaislaisessa kerrostaloasunnossa viettää eläkepäiviään maailmanmenoa valppaasti seuraava nainen. Ihmisoikeuksien puolesta pitkään toiminut Elisabeth Rehn on surullinen tilanteesta, joka on syntynyt Kreikan rajalle Turkin avattua rajansa. Uhkana on uusi kansainvaellus, kun Syyrian sota on vain jatkunut.
– Syyriassa on pommitettu toreja, kouluja ja sairaaloita, siis paikkoja, joissa on siviilejä. Nämä ovat törkeitä sotarikoksia.
– Ihmettelen jälleen, minne on kadonnut ihmisrakkaus. Koko ajan puhutaan lukumääristä eikä nähdä yksilöitä. Tuntuu siltä, että poliitikot väheksyvät sodan jaloista tulevien pakolaisten hätää.
Toisaalta Rehn tietää hyvin, että Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan pelaa valtapeliä asettamalla EU:n tiukkaan paikkaan. Turkissa on miljoonia turvapaikanhakijoita, ja syyrialaisten lisäksi osa Eurooppaan pyrkivistä on siellä jo vuosia oleskelleita afgaaneja.
Turkin lisäksi Lähi-idän maissa on leireissä satojatuhansia turvapaikanhakijoita. Rehnin mielestä EU:n pitäisikin hoitaa oman osuutensa ja ottaa turvapaikanhakijoita paljon nykyistä enemmän. Heille pitäisi kuitenkin järjestää saman tien psyykkistä tukea ja koulutusta, jotta he kotiutuisivat nopeasti uuteen maahan.
– Tapasin aikoinaan YK-tehtävissä lukuisia sodan ja poliittisen vainon takia kotimaastaan lähteneitä ihmisiä. Jokainen heistä itki sitä, että he olivat joutuneet jättämään kotinsa. Seikkailijat ovat asia erikseen, niitäkin tietysti voi mahtua isoon joukkoon.
Kiristyneen ilmapiirin vaikutus näkyy osaltaan siinä, että monia nuoria ahdistaa se, millaiseen maailmaan he tekevät lapsia.
Kun Rehn vieraili muutama vuosi sitten Turkin Ankarassa luennoimassa ihmisoikeuksista, oli paikallisilla samantyyppisiä ennakkoluuloja syyrialaisia maahanmuuttajia kohtaan kuin suomalaisilla. He pelkäsivät tulijoiden erilaisuutta ja uskoivat näiden vievän turkkilaisten kodit, työpaikat ja naiset.
Yhteiskunnan on ennakoitava rikollista toimintaa
Elisabeth Rehniä huolestuttaa myös poliittisten ja uskonnollisten ääriliikkeiden voimakas esiintulo. Tosin hän huomauttaa, että politiikan ja uskonnon nimissä on tehty kautta aikojen julmia tekoja.
Rehnin mukaan ääriliikkeiden teoille ei saa antaa mitään armoa: hän tietää, ettei rangaistuksen kovuus ole mikään este rikosten tekemiseen.
– Yhteiskunnan pitäisi ennakoida rikollista toimintaa, tunnistaa ajoissa ne yksilöt, jotka ovat irrottautumassa yhteiskunnasta. Suomessa jos missä pitäisi pystyä ratkaisemaan tällaiset asiat.
Kovempien poliittisten linjausten saama tuki Suomessakin surettaa Rehniä, koska hänestä asiat ovat täällä kaiken kaikkiaan hyvin.
– Mietin, onko tämän vuoksi kaikki hyvä valumassa meiltä pois. Kiristyneen ilmapiirin vaikutus näkyy osaltaan siinä, että monia nuoria ahdistaa se, millaiseen maailmaan he tekevät lapsia.
Muuttuvia tilanteita varten pitää varata ruokaa ja lääkkeitä
Yhteiskunnan turvallisuus on Rehnille ensisijainen asia. Tätä varten on perustettu turvallisuuspoliittinen ajatushautomo nimeltä Elisabeth Rehn – Bank of Ideas ry. Yhdistyksen tarkoituksena on tuottaa tutkimustietoa, tukea päätöksentekoa ja saada kansalaisia mukaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
– Panostamme erityisesti naisten osallistumiseen maamme kokonaisturvallisuuden rakentamisessa. Kutsuntojen pitäisi koskea myös naisia. Naiset ovat osallistuneet vapaaehtoiseen asepalvelukseen 25 vuotta ja osoittaneet kyvykkyytensä.
– Ajatuksena on myös kouluttaa naisia ja miehiä erilaisiin tehtäviin esimerkiksi turvapaikanhakijoiden auttamisessa ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien torjumisessa. Tähän tarvitaan useamman ministeriön tuki.
En olisi pystynyt kestämään kuulemaani pahaa, ellen olisi nähnyt näiden naisten kautta niin paljon myös positiivista.
Rehnin mukaan ihmisiä pitäisi ylipäätään kouluttaa kansalaistaidoissa ja varautumaan muuttuviin tilanteisiin näin koronaviruksen aikoina. Erityisen tärkeää olisi varata ainakin viikoksi ruokaa ja lääkkeitä.
Rehn on oppinut tämän itse kantapään kautta. Hän nimittäin koki joitakin vuosia sitten kodissaan Kirkkonummen Hilassa tapaninpäivän myrskyn aiheuttamat tuhot.
– Sähköt olivat poikki useita päiviä, ja jouduin viettämään ne pimeässä ja kylmässä talossa. Raahasin sänkyni takan viereen ja luin otsalampun valossa, hän muistelee.
Puhujamatkoilla eri puolilla maailmaa
YK-tehtävien jälkeen vei ihmisoikeuksista luennoiminen Elisabeth Rehniä vuosikausia eri puolille maailmaa. Rehn joutui kuitenkin keskeyttämään nämä matkat puolitoista vuotta sitten hänen polvensa kipeydyttyä pahasti. Silloin hän päätti muuttaa paljon työtä teettävästä omakotitalosta osaksi aikaa vuodesta vuokra-asuntoon lähelle palveluja.
Huhtikuussa 85 vuotta täyttävä Rehn on kuitenkin käynyt edelleen luennoimassa ihmisoikeuksista Suomessa. Lähiaikoina ovat myös tiedossa puhujamatkat Bosniaan ja Ruotsiin.
Rehnin työmuistoissa päällimmäisenä ovat hänen tehtävänsä Balkanin sodan jälkeen 1990-luvulla ensin ihmisoikeusraportoijana ja sitten YK:n operaation johtajana Bosniassa. Tuossa tehtävässä hän vastasi Bosniassa myös Srebrenican joukkohautojen avaamisesta ja ruumiiden tunnistamisesta.
– Olin tehtävässä täysi maallikko, joten pyysin apua Suomen hallitukselta. Sain silloin vainajien tunnistamiseen mukaan oikeushammaslääkäri Helena Rannan. Voin vain todeta, että Srebrenica hautoineen on näky, joka ei unohdu koskaan.
Myös myöhemmin Rehn toimi erilaisissa YK-tehtävissä. Erityisesti hänelle on jäänyt mieleen raportointi sodista kärsineiden naisten kokemuksista Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Euroopassa.
– En olisi pystynyt kestämään kuulemaani pahaa, muun muassa raiskattujen naisten kohtaloita, ellen olisi nähnyt näiden naisten kautta niin paljon myös positiivista. Esimerkiksi afrikkalaiset naiset jaksoivat olla kiitollisia siitä, että heitä autettiin ja että heidän lapsensa ja varsinkin tyttärensä koulutetaan.
Tulevaa syntymäpäiväänsä Rehn aikoo viettää lähisukunsa, lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten seurassa. Hänen toiveenaan on saada tuolloin yhteiskuvaan koko yli 30 hengen sukujoukko.
Elisabeth Rehn puhuu Tapiolan kirkossa
Puhutte talvisodan päättymisen 80-vuotispäivän muistojuhlassa 13.3. Tapiolan kirkossa. Mitä asioita käsittelette puheessa?
– Kerron siitä, miksi tunnen niin syvää kunnioitusta sodan käynyttä sukupolvea kohtaan. Sodassa oli nuoria miehiä, jotka sotien jälkeen vielä auttoivat työnteollaan sotakorvausten maksamisessa. He loivat hyvän ja stabiilin Suomen.
– Puhun myös siitä, miten saimme sodan aikana apua muista maista. Esimerkiksi virolaiset Suomen pojat tulivat sotimaan suomalaisten rinnalle. Monilla heistä oli kauhea kohtalo, kun heidät vietiin rangaistukseksi vankileirille Siperiaan.
Mitä sota-ajasta jäi lapsen mieleen?
– Elämä oli ankeaa, koska kaikesta oli puutetta. Muistan, kun tein lapsena sisarusteni kanssa työtä kotimme kasvipuutarhassa, että saisimme syötävää. Pikkulottina keräsimme myös käpyjä, voikukan juuria ja vadelmanlehtiä eri käyttötarkoituksia varten.
– Äitini ompeli meille vaatteita. Hän esimerkiksi teki minulle yöpuvun isän vanhoista kalsareista. Naiset tekivät monella saralla valtavan työn kotirintamalla.
Elisabeth Rehn pitelee kädessään pikkulottapatsasta, jonka hän on saanut työstään lottien nostamisesta uudelleen arvoonsa.
Ovatko sotaveteraanit saaneet tarpeeksi arvostusta?
– Veteraanien korvausasiat on hoidettu melko hyvin. He ovat saaneet hoitoa fyysisissä vammoissa, mutta heitä ei ymmärretty auttaa mentaalisissa ongelmissa, sotatraumojen käsittelyssä.
– Hurjaa oli, kun lottajärjestön toiminta kiellettiin sodan jälkeen fasistisena. Puolustusministerinä minulle olikin tärkeää saattaa lottaperinteet uudelleen arvoonsa.
Mikä nykyisessä Suomessa on hyvää?
– Kun Suomen kehitystä katsoo liki 85-vuotiaan perspektiivistä, löytyy meiltä paljon hyvää. Tärkeimpänä pidän mahdollisuutta korkeatasoiseen koulutukseen.
– Vanhustenhuolto kuitenkin huolestuttaa. Ennen oli siinä mielessä paremmin, että eri sukupolvet asuivat usein saman katon alla ja pitivät huolta toisistaan.
Juttua ja sen otsikkoa korjattu 11.3. klo 13.30. Srebrenican ristit vaihdettu muotoon Srebrenican haudat.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Rauhanvälittäjänä työskennellyt Elisabeth Rehn: ”Vladimir Putinin kanssa ei kannata enää keskustella”
Hyvä elämäRauha ei synny pakottamalla. Se saavutetaan.
