Vadim Rozhnovskiy (kesk.) ohjaa Espoon seurakuntien venäjänkielistä työtä yhdessä Ilmar Rotsin (vas.) ja Grigori Passin kanssa. Kuva: Esko Jämsä
Привет! – Tämä kolmen kopla varmistaa, että Espoossa luterilaisuutta voi tunnustaa venäjäksi
Espoon seurakuntien venäjänkielisen työn ohjaaja Vadim Rozhnovskiy sanoo, etteivät venäjänkieliset luterilaiset muodosta ”kirkkoa kirkon sisään”.
Venäjänkieliset ovat Suomen suurin yksittäinen maahanmuuttajaryhmä. Todellisuudessa tämä väestö kuitenkin koostuu lukuisista eri vähemmistöistä aivan kuten Venäjällä, jossa on yli 160 etnistä ryhmää. Yhteistä niille kaikille on venäjän kieli.
– Meitä on mordvalaisia, karjalaisia, virolaisia, moldovalaisia ja niin edelleen, luettelee Espoon seurakuntien venäjänkielisen seurakuntatyön ohjaaja Vadim Rozhnovskiy.
Jokaisella venäjänkielisellä ryhmällä on oma etninen identiteettinsä ja uskonnollinen – tai uskonnoton – taustansa.
Rozhnovskiy on tämän vuoden alusta aloittanut Espoon seurakuntien venäjänkielisen työn kokopäiväisenä ohjaajana.
Vaikka ihminen osaisi puhua suomea kuinka hyvin, hän voi todella rentoutua vain silloin, kun saa puhua omaa äidinkieltään.
– Ilmar Rots
– Kun Espoon seurakunnissa aloiteltiin venäjänkielistä työtä, siitä tulivat mieleen lähinnä suo, kuokka ja Jussi. Nykyään Espoon seurakunnissa on noin kaksi ja puolisataa venäjänkielistä jäsentä, jotka osallistuvat viikkotoimintaamme, Rozhnovskiy sanoo.
– Emme ole venäjänkielinen seurakunta suomenkielisen seurakunnan sisällä vaan yhtä ja samaa seurakuntaa, hän sanoo.
Kaikki venäjänkieliseen seurakuntatyöhön osallistuvat eivät ole luterilaisen kirkon jäseniä.
– Seurakunta kuitenkin tarjoaa monille kosketuspinnan suomalaiseen kulttuuriin ja elämänmuotoon. Tämä edistää venäjänkielisten integroitumista, Rozhnovskiy sanoo.
Monikulttuurisuus on pysyvä ilmiö
Espoon väestöstä 16 prosentilla on jokin muu kuin suomi äidinkielenä. Määrällisesti tämä tarkoittaa yli 45 000 ihmistä. Väestön monimuotoisuus näkyy myös evankelisluterilaisten seurakuntien jäsenistössä. Espoon seurakuntien monikulttuurisuustyön asiantuntija Matti Peiponen kertoo, että vuoden 2015 turvapaikanhakijakriisin jälkeen myös arabiankielisen työn osuus on kasvanut niin paljon, että sitä varten on täytynyt palkata kokopäiväinen työntekijä.
– Kaksikymmentä vuotta sitten seurakuntien maahanmuuttajatyö oli hyvin marginaalista ja usein vain yhden työntekijän oman jaksamisen varassa. Nykyään jokaisella Espoon seurakunnalla on työntekijöitä, joiden tehtäviin kuuluu monikulttuurisuus, Peiponen sanoo.
Seurakunnat järjestävät venäjää puhuville kerhoja, raamattupiirejä ja muun muassa melontarektiä. Kuva: Vadim Rozhonovskiyn kotialbumi
Käytännössä monikulttuurisuustyö tarkoittaa eri kielillä järjestettyä kerhotoimintaa ja leirejä sekä tietenkin jumalanpalveluksia. Kieliryhmiä on useita.
– Esimerkiksi Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa kokoontuvat pakistanilaiset kristityt, ja Suvelan kappelissa pidetään khmeerinkielisiä hartauksia. Kongolaisten ryhmässä puhutaan vähän eri kieliä riippuen siitä, keitä on paikalla. Lisäksi on toimintaa inkeriläisille paluumuuttajille, Peiponen luettelee.
Inkeriläisille kirkko on tärkeä
Vadim Rozhnovskiyn ohjaama venäjänkielinen seurakuntaelämä jakautuu hengelliseen ja sosiaaliseen linjaan.
Muusikko ja kanttori Grigori Pass on Rozhnovskiyn oikeana kätenä hengellisessä työssä. Insinööri Ilmar Rots puolestaan pitää yllä muun muassa shakkikerhoa sekä lasten elektroniikkakerhoa.
– Lapset tulevat usein kerhoihin äitiensä kanssa. Kerhot ovat tärkeitä paikkoja. Vaikka ihminen osaisi puhua suomea kuinka hyvin, hän voi todella rentoutua vain silloin, kun saa puhua omaa äidinkieltään, Rots sanoo.
Toisen ihmisen kunnioittaminen edellyttää kuitenkin itseltä vahvaa identiteettiä.
– Vadim Rozhnovskiy
Pass johtaa kansainvälistä TZ-kuoroa, joka laulaa Taizé-lauluja suomeksi, latinaksi, hepreaksi, venäjäksi, englanniksi ja arabiaksi.
– Venäjällä ihmiset usein vieroksuvat ja suorastaan pelkäävät kirkkoa, koska historiallisista syistä ajatellaan, että sen sanoma on propagandaa ja aivopesua. Monille inkeriläisille kirkko taas on tärkeä, Pass sanoo.
Ilmar Rotsin ohjaamiin kerhoihin osallistuu myös ei-kristittyjä. Joukossa on muslimeja ja yksi Jehovan todistajakin. Kirkon piirissä koettu yhteisöllisyys voi olla itsetunnon kannalta hyvin tärkeä.
– Jos ihminen jää Suomessa työttömäksi, hän voi tuntea olonsa arvottomaksi, Rots sanoo.
Kirkossa otetaan vastaan ilman, että pannaan ristit piiloon
Ennusteiden mukaan vuonna 2030 joka neljäs espoolainen puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Väestönkasvusta yli 70 prosenttia tulee vieraskielisten määrän kasvusta.
Vadim Rozhnovskiy uskoo, että luterilainen kirkko kestää kulttuurien paineet hyvin siksi, että sillä itsellään on vahva identiteetti.
– Venäjänkielinen seurakuntatyö perustuu jokaisen ihmisen kunnioittamiseen. Toisen ihmisen kunnioittaminen edellyttää kuitenkin itseltä vahvaa identiteettiä. Luterilaisessa kirkossa voidaan ottaa vastaan erilaisia ihmisiä ilman, että pannaan ristit piiloon, Rozhnovskiy sanoo.
Lasten disko Velskolan leirikeskuksessa vuonna 2015. Kuva: Vadim Rozhnovskiyn kotialbumi
Maahanmuuttajien kristillisyys on usein konservatiivista
Matti Peiposen mukaan myös erilaisten kristillisten perinteiden kohtaamisessa voi olla jännitteitä, sillä ei-länsimaiset kirkot ovat usein konservatiivisempia kuin seksuaalista tasa-arvoa painottava suomalainen urbaani liberaaliluterilaisuus.
– Kristityt ovat alkukirkon ajoista alkaen pohtineet suhdettaan vallitsevaan kulttuuriin, eikä tässä sinänsä ole uutta, Peiponen sanoo.
– Maahanmuuttajakristittyjen voimana on vahva yhteisöllisyys. Heidän kulttuurinsa on usein suhdekeskeistä eikä niin individualistista ja asiakeskeistä kuin suomalainen kulttuuri. Tämä muuttaa myös kantasuomalaista luterilaisuutta, hän sanoo.
Lisätietoja Espoon seurakuntien monikulttuurisuustyöstä täältä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jumalasta turvaa uudessa maassa ja kulttuurissa: seurakunta auttoi Venäjältä muuttanutta Anzhelika Khimichiä kotiutumaan Suomeen
AjankohtaistaVenäjänkielinen seurakuntayhteisö on auttanut kotoutumisessa Hakunilassa asuvaa Anzhelika Khimichiä. Kohta hän voi osallistua omalla äidinkielellä pidettävään raamattupiiriin kotikulmillaan.
