Nykyään piispat korostavat piispuuden ulkoisia tunnusmerkkejä enemmän kuin 1900-luvulla, mutta Kirsi Ojansuu-Kauniston mukaan heillä on paljon vähemmän valtaa verrattuna vaikkapa 1970-lukuun.
Ex-kansanedustajan gradu: Edes piispat eivät tiedä, kuka kirkossa käyttää valtaa
Pitkän linjan poliitikko Kirsi Ojansuu-Kaunisto haastatteli teologian pro gradu -työhönsä vuonna 2017 virassa olleita piispoja.
Kun valtiovalta pyytää kirkolta lausuntoa parisuhdelaista, kenellä on valta sanoa kirkon kanta? Todellisuudessa edes piispat eivät taida tietää, sillä niin hämärän peittoon jää, kuka kirkossa käyttää valtaa.
Tämä käy ilmi tuoreesta pro gradu -tutkielmasta, jonka on kirjoittanut vihreiden entinen kansanedustaja ja pitkän linja kunta- ja kirkkopoliitikko Kirsi Ojansuu-Kaunisto. Gradussaan hän haastatteli vuonna 2017 virassa olleita piispoja.
Hieman yllättäen yksi Ojansuu-Kauniston johtopäätöksistä on, että piispojenkaan mielestä ei aina ole selvä, kuka kirkossa käyttää valtaa. Eräs piispa kiteytti asian näin: ”Kirkossa ongelma on se, että se valta on niin hajallaan, että sitä ei välttämättä ole missään.”
Kirkon ei ole viisasta sekaantua puoluepolitiikkaan, mutta sen täytyy itse tehdä näkyväksi sen oma kirkkopolitiikka.
– Olen hämmentynyt siitä, kuinka kirkossa piispoja myöten pelätään sanaa politiikka, vaikka todellisuudessa kaikissa julkisoikeudellisissa yhteisöissä käytetään valtaa. Kirkossa sana politiikka mielletään kuitenkin jotenkin likaiseksi, Ojansuu-Kaunisto sanoo.
– Nyt on keskusteltu esimerkiksi 430miljoonaa-kampanjan yhteydessä, voiko kirkko sekaantua politiikkaan. Täytyy kyetä erottamaan erilaisia politiikan muotoja. Meillä on erikseen puoluepolitiikkaa, joka toteutuu kunta- ja valtiotasolla, tyypillisimmin maallisen hallinnon puolella. Lisäksi politiikkaa on kirkon toiminnassa, ja sitä nimitän kirkkopolitiikaksi. Kirkon ei ole viisasta sekaantua puoluepolitiikkaan, mutta sen täytyy itse tehdä näkyväksi sen oma kirkkopolitiikka, Ojansuu-Kaunisto sanoo.
Kirkko ei luota jäsentensä harkintakykyyn
Yksi kirkollisen vallankäytön muoto liittyy Ojansuu-Kauniston mukaan siihen, kenellä kirkossa on valta antaa valtiovallalle lausuntoja. Kirkko on julkisoikeudellinen yhteisö, jolta valtiovalta kysyy kantoja valmisteilla oleviin lakeihin.
Kirsi Ojansuu-Kauniston mukaan kirkon hallintoa ei pidä teologisoida. Kuva: Heikki Löflund
– Kirkkolaissa kirkon uskoon ja opetukseen liittyvät asiat sekä eettiset linjaukset kuuluvat piispainkokouksen tehtäviin, mutta kirkon lausunnot valtioneuvostolle antaakin kirkkohallitus. Käytännössä tämä on johtanut siihen, että kirkon ääntä suhteessa valtiovaltaan käyttävät graduni mukaan kirkkohallituksen virkamiehet, Ojansuu-Kaunisto sanoo.
Yleisellä tasolla suhtautuminen kirkkoon ja sen asemaan voi yhteiskunnassamme muuttua, kun enää puolet kansalaisista kuuluu kirkkoon.
– Mutta jos kirkko nyt haluaa, että nuoret eivät eroa kirkosta vaan jäsenet ovat kiinnostuneita siitä, on heille annettava tunne osallistumisesta. Kirkossa ainoat suorat vaalit ovat seurakuntavaalit, ja tämä voidaan kokea epäluottamukseksi. Nykyään yhä useammat ihmiset kokevat eettiset kysymykset itselleen tärkeiksi, mutta samaan aikaan kirkko ei tarjoa ihmisille mahdollisuutta itse ottaa kantaa asioihin, Ojansuu-Kaunisto sanoo.
– Maallisella puolella meillä on lisätty suoria kansanvaaleja, ja kansalaisaloitteen myötä ihmiset voivat laatia lakialoitteen, jonka eduskunta käsittelee. Kirkossa ei kuitenkaan luoteta siihen, että sen jäsenet osaisivat äänestää edustajat kirkolliskokoukseen.
Tarvitaan konsultti remontoimaan hallinto
Jos Kirsi Ojansuu-Kaunisto saisi päättää, kirkossa palkattaisiin yksi konsultti tekemään hallintouudistus, jossa kirkollinen vallankäyttö selkiytettäisiin kerralla.
– Kirkon hallinnossa vallankäyttö on niin hajautettu, että oikeastaan kukaan ei tiedä, kenellä valta on. Tämä käy ilmi myös gradustani. Konsultin tehtävänä olisi laatia ehdotus kevyestä ja yksinkertaisesta hallintorakenteesta, ja kirkossa arvioitaisiin sitten olisiko esitetty hallintomalli hyvä, Ojansuu-Kaunisto sanoo.
Konsultit älkööt pikkurillilläkään koskeko kirkon oppiin ja tunnustuskirjoihin.
Vaikka kirkolla on laissa säädettyjä yhteiskunnallisia velvollisuuksia, se ei pohjimmiltaan ole maallinen vaan hengellinen yhteisö, jonka ytimessä on Herran ehtoollinen. Ei kai ehtoollisen teologiaa annettaisi konsulttien käsiin?
– Konsultit älkööt pikkurillilläkään koskeko kirkon oppiin ja tunnustuskirjoihin. Se ei kuulu heille. Mutta kirkon hallintoa ei pidä teologisoida. Siksi hallinnon konsultin tehtävänä olisi virtaviivaistaa ja keventää kirkon hallinnon rakennetta niin, että vallankäyttö kirkossa olisi avointa ja läpinäkyvää. Tällä hetkellä kirkon hallinto on vain kallis ja epäselvä hämähäkinseitti, kuten eräs piispoista kuvaa nykytilannetta, Ojansuu-Kaunisto sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Entinen kansanedustaja Kirsi Ojansuu-Kaunisto aloittanee pappina Malmilla – seurakunnassa on muitakin pappeja, joilla on poliittinen tausta
AjankohtaistaKirsi Ojansuu-Kaunisto on vihreiden entinen kansanedustaja. Hänen erityiseksi tehtäväkseen Malmin seurakunnassa suunnitellaan yhteiskunnallista vaikuttamistyötä.
