Gurun opissa: Jeesus salli naisten tulla tykönsä siinä missä miesten – sen jälkeen on unelmoitu tasa-arvoisesta kirkosta
Ortodoksisen kirkon isoäidiksi kutsuttu Elisabeth Behr-Sigel määritteli Jeesusta seuranneet naiset tämän oppilaiksi ja ystäviksi. Jeesus ei tyrkyttänyt perinteisiä sukupuolirooleja.
Naiset olivat läsnä Jeesuksen elämässä alusta loppuun. Maria synnytti Jeesuksen Betlehemin tallissa. Naiset tulivat kuuntelemaan hänen puheitaan yhtä lailla kuin miehet. Naisia liittyi hänen oppilaikseen, ja heistä tuli hänen ystäviään. Naiset seurasivat Jeesusta aina ristin juurelle ja haudalle saakka.
”Jeesus ei lähettänyt heitä takaisin miestensä luo”, toteaa ranskalainen teologi Elisabeth Behr-Sigel napakasti. Behr-Sigel on viime vuosikymmenien merkittävimpiä läntisessä Euroopassa vaikuttaneita ortodoksisen kirkon teologeja. Häntä on sanottu myös ortodoksisen kirkon isoäidiksi.
Lapsuuden kodissaan Strasbourgissa Elisabeth Sigel ei saanut uskonnollista kasvatusta. Isän tuntema pappi kastoi hänet luterilaisessa kirkossa vuoden vanhana. Nuorena Elisabeth halusi käydä sikäläisen rippikoulun ja tulla konfirmoiduksi kirkossa. Hän myös liittyi ystävänsä houkuttelemana nuorten ryhmään, jonka mottona oli Jeesuksen rukous ”Että he olisivat yhtä”.
Elisabeth olisi halunnut opiskella teologiaa, mutta se ei ollut tuolloin naisille mahdollista. Niinpä hän aloitti filosofian opinnot Strasbourgin yliopistossa. Kun teologian opinnot vuonna 1927 avautuivat myös naisille, Elisabeth vaihtoi tiedekuntaa.
Teologian opintojen päättötyönsä hän teki toimiessaan Villé-Climontin vuoristokylässä reformoidun seurakunnan avustavana pappina. Vuoden ajan hän viiletti polkupyörällä pitkin kylää ja kävi ihmisten kodeissa ja maatiloilla. Hän kävi katsomassa yksinäisiä ja sairaita ja toimitti jumalanpalveluksia. Kyläläiset olisivat mielellään ottaneet nuoren naisen papikseen.
Jeesus ei ikinä typistänyt ketään naista johonkin tiettyyn rooliin tai naisen malliin, ei edes omaa äitiään.
Ortodoksisuuteen Elisabeth Sigel sai kosketuksen tutustuessaan opiskeluaikanaan venäläisiin emigrantteihin, jotka olivat perustaneet ensimmäisen ranskankielisen ortodoksisen seurakunnan Pariisiin. Elisabeth sai heistä monia elinikäisiä ystäviä.
Tärkein ystävä oli ortodokseihin liittynyt benediktiinimunkki Lev Gillet, josta tuli 50 vuodeksi Elisabethin ystävä ja hengellinen mentori. Gillet toimitti Elisabethille mirhalla voitelun, kun hän liittyi ortodoksiseen kirkkoon.
Mirhalla voitelu tapahtui erään venäläisen emigrantin opiskelijaboksissa. Se oli sikäli kohtalokasta, että tuon opiskelijan kanssa Elisabeth meni myöhemmin naimisiin ja perusti perheen.
Tuossa opiskelijaboksissa Elisabethin elämän suunta sinetöityi monella tavalla. Kääntyessään ortodoksiksi hän luopui samalla unelmastaan toimia pappina.
Teologian tutkijana Elisabeth Behr-Sigel oli kiinnostunut Jeesuksen seuraajiin kuuluneiden naisten asemasta. Hän korosti, että Jeesus ei ikinä typistänyt ketään naista johonkin tiettyyn rooliin tai naisen malliin, ei edes omaa äitiään.
Uusi testamentti kertoo esimerkiksi siitä, miten Jeesus keskusteli Betaniasta kotoisin olevan Marian kanssa hengellisistä kysymyksistä kaikessa rauhassa. Tämän siskon Martan kanssa hän kävi puolestaan pitkän keskustelun ylösnousemuksen salaisuudesta. Se huipentui Martan uskontunnustukseen: ”Minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla.”
Jeesus ei kiitellyt naisia nöyryydestä eikä alistumisesta tai moittinut liiasta empaattisuudesta, Elisabeth muistuttaa. Jeesus kohteli naisia tasavertaisina ihmisinä. Hän puhui heille suoraan ja henkilökohtaisesti ja kutsui heitä kumppaneikseen.
Elisabeth Behr-Sigel määritteli Jeesusta seuranneet naiset lyhyesti ja ytimekkäästi: ”He olivat Jeesuksen oppilaita ja ystäviä.” Hän unelmoi avarasta hengellisyydestä ja kirkosta, jossa miehet ja naiset voisivat olla yhtä uskossa ja toivossa, keskustella luottamuksen ilmapiirissä ja jakaa tehtävät avoimuuden ja yhdenvertaisuuden hengessä, vailla valmiita hierarkioita.
Lauri Maarala kertoo Elisabeth Behr-Sigelin elämästä ja ohjaa hengellisiä harjoituksia su 30.6. klo 9 alkaen Uutelan kodalla, Särkänniemessä. Järjestäjinä Vuosaaren seurakunta ja Sininauhaliitto.
Että he kaikki olisivat yhtä
Kun Jeesus rukoili, että he kaikki olisivat yhtä,
hän tarkoitti meitä kaikkia.
Miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja.
Meitä, jotka emme vielä tiedä, keitä olemme.
Meitä, jotka emme tiedä, kuulummeko joukkoon.
Meitä, jotka luulemme tietävämme, ketkä kuuluvat.
Meitä, jotka haluaisimme astua ulos ahtaista rajoistamme.
Meitä, jotka katsomme Häntä ja pyydämme,
että voisimme olla yhtä Hänessä ja Hän meissä.
Ohjaajana Elisabeth Behr-Sigel
Elisabeth Behr-Sigel oli ranskalainen teologi ja yksi viime vuosikymmenien merkittävimpiä ortodoksisen kirkon opettajia. 1970-luvun lopusta lähtien hän haastoi rohkeasti ortodoksista kirkkoa avautumaan ulospäin ja pohtimaan myös naisten mahdoillisuutta toimia papin tehtävissä.
Hän syntyi vuonna 1907 Strassbourgin lähellä Alsacessa. Hänen isänsä oli luterilainen ja äitinsä juutalainen. Monet äidin sukulaiset kuolivat Hitlerin kaasukammioissa. Elisabeth joutui välillä itsekin pakenemaan pienten lastensa kanssa Gestapon urkkijoita.
Opiskeluaikoinaan hän tutustui Pariisissa venäläisiin emigrantteihin ja kiinnostui ortodoksisesta hengellisyydestä. Hän liittyi ortodoksiseen kirkkoon 1930-luvulla. Hän etsi kristittyjen välistä yhteyttä koko elämänsä ajan.
Behr-Siegel kuoli vuonna 2005 lähes satavuotiaana.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Gurun opissa: Ilma, jota hengität, on lahja
HengellisyysMe kysymme, miksi olemme täällä. Siihen ei ole lopullista vastausta. Meidän pitäisi ennemmin kysyä, missä me olemme, opettaa Sallie McFague.
Gurun opissa: Jumalan rakkaus on kuin meren aava
Hengellisyys
Gurun opissa: Jumalassa ei ole tilaa epätasa-arvolle
Hengellisyys