Kuva: Mari Aarnio, Lehtikuva ja iStock
Halla-aho tuomittiin, mutta Suomen Sisua ei – tuomiot uskonrauhan rikkomisesta eivät ole johdonmukaisia, sanoo uskontotieteilijä Tuomas Äystö
Suomi on harvoja Euroopan maita, joissa Jumalan pilkkaamisesta voi saada tuomion.
Vuonna 2019 maailmassa on maita, joissa voi lain mukaan joutua vankilaan, jos pilkkaa Jumalaa. Sellainen maa on esimerkiksi Suomi.
Suomen rikoslaissa sanotaan, että se, joka
1) julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä, tai
2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta,
on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Käytännössä jumalanpilkkaajat eivät nyky-Suomessa joudu telkien taakse, mutta sakkoja he voivat joutua maksamaan.
Laki ei kuitenkaan toimi kovin hyvin. Uskontotieteilijä Tuomas Äystö väitteli vastikään siitä, millä perusteilla uskonrauhan rikkojia syytetään ja tuomitaan Suomessa.
On vaikea sanoa, miksi yksi asia etenee syyteharkintaan ja toinen ei mene edes poliisitutkintaan.
– Tutkija Tuomas Äystö
Hänen mukaansa tuomiot eivät ole johdonmukaisia.
– On vaikea sanoa, miksi yksi asia etenee syyteharkintaan ja toinen ei mene edes poliisitutkintaan. Ihannetilanteessa oikeustoiminta olisi ennustettavaa ja yhdenmukaista, Äystö sanoo.
– Miksi esimerkiksi Suomen Sisun julkaisemat Jyllands Postenin kuvat eivät johtaneet syytteeseen, mutta Jussi Halla-ahon samanhenkinen toiminta eteni oikeuteen?
Suomen Sisu sai julkaista, mutta Halla-aho tuomittiin
Vuonna 2006 nationalistijärjestö Suomen Sisu julkaisi nettisivuillaan pilakuvia islamin profeetta Muhammadista. Tanskalaislehti Jyllands Posten oli julkaissut samat kuvat aiemmin, ja muslimit ympäri maailmaa olivat raivoissaan.
Helsingin yliopiston silloinen arabian kielen ja islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila totesi keskusrikospoliisin pyynnöstä kirjoittamassaan lausunnossa, että kyseisten kuvien levittämisellä ”loukataan yhtä islamin uskonnon vahvimmin pyhäksi kokemaa ilmiötä, profeetta Muhammedin loukkaamattomuutta”.
Suomen Sisua vastaan ei kuitenkaan nostettu syytettä uskonrauhan rikkomisesta. Syyttäjä piti uskottavana, että järjestön ”nimenomaisena tarkoituksena” ei ollut muslimien loukkaaminen vaan ”julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen ilmaiseminen”.
Kaksi vuotta myöhemmin perussuomalaisten silloinen kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho kirjoitti blogissaan: ”Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto.”
Halla-aho perusteli väitettään sillä, että Muhammadilla oli alle kymmenenvuotias lapsivaimo. Profeetan teot ovat islamin mukaan Jumalan tahdon mukaisia, ja koska ”lapseen yhtyminen oli Muhammadin teko, myös se oli Jumalan tahdon mukainen”.
Halla-aholle rapsahti Helsingin käräjäoikeudessa 30 päiväsakkoa.
"Järkiperusteilla ei ole todellista merkitystä"
Miksi syyttäjä antoi Suomen Sisun olla mutta vei Jussi Halla-ahon oikeuteen?
– Siitä on esitetty paljon spekulaatiota, Tuomas Äystö sanoo.
– Yksi ajatus on se, että koska tanskalainen syyttäjä ei vienyt Jyllands Postenin pilakuvatapausta eteenpäin, olisi näyttänyt omituiselta, jos suomalainen olisi tehnyt niin.
Jussi Halla-aho taas kirjoitti tekstin, jolla hän pyrki tietoisesti provosoimaan syyttäjää. Blogikirjoituksen otsikko oli Muutama täky Illmanin Mikalle. Mika Illman oli tuolloin valtionsyyttäjä.
Illman syytti, ja tuomari tuomitsi.
– Se meni juuri Halla-ahon askelmerkkien mukaan, Äystö toteaa.
Tuomari perusteli tuomiota sillä, että ”uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä”.
”Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa”, tuomari jatkoi.
Halla-ahon argumentti ei siis ollut pätevä, koska kysymys profeetta Muhammadin mahdollisesta pedofiilisuudesta kuuluu uskonnon piiriin, missä järkiperusteet eivät päde.
Kun vuonna 2006 uusinatsit sotkivat moskeijan eläimen verellä, tekijöitä ei voitu tuomita uskonrauhan rikkomisesta.
Tuomion perusteluja arvosteltiin ympäri poliittista kenttää. Muun muassa Vihreään lankaan kirjoittanut kirjailija Elina Hirvonen kutsui perusteita ”pöhköiksi”.
Tuomas Äystön mukaan tuomioihin vaikuttaa paljon se, miten yksittäiset tuomarit käsittävät uskonnon.
– He joutuvat pohtimaan itse, mikä on loukkaavaa missäkin uskonnossa. Oikeuslähteet eivät anna siihen apua.
Äystön mukaan on yleinen linja, että uskonrauhan rikkomista koskevissa tuomioissa ei keskitytä siihen, ovatko loukkaavat väitteet tosia. Oleellista on se, ovatko ne loukkaavia.
Tutkija Tuomas Äystö. Kuva: Turun yliopisto
Onko laki uskonrauhan rikkomisesta turha?
Tuomas Äystön mukaan moni oikeusoppinut on sitä mieltä, että Suomen tulisi luopua uskonrauhan rikkomista koskevasta laista.
Luopumista puoltaisi se, että myös laissa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan uskonto on yksi kansanryhmän tunnusmerkki.
– Siinä laissa painottuu haavoittuvien vähemmistöryhmien tarvitsema erityissuojelu, Äystö sanoo.
– Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että se riittäisi.
Kahdessa laissa on yksi oleellinen ero: uskonrauhan rikkomista koskevassa laissa ”uskonnolla” tarkoitetaan vain kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa.
Kun vuonna 2006 uusinatsit sotkivat moskeijan eläimen verellä, tekijöitä ei voitu tuomita uskonrauhan rikkomisesta. Moskeijassa toimiva islamilainen ryhmä ei ollut rekisteröitynyt uskonnollinen yhdyskunta.
– Tällaisia sivuvaikutuksia tulee, kun uskonto määritellään laissa tarkasti. Jotain jää aina sen ulkopuolelle.
Laissa kiihottamisesta kansanryhmää vastaan uskontoa ei ole määritelty. Uskonnon joutuisi silloin määrittämään tuomari.
Suomi on yksi harvoista Euroopan maista, joissa jumalanpilkasta rangaistaan
Euroopassa annetaan enää harvoin tuomioita uskonrauhan rikkomisesta tai jumalanpilkasta. Noin puolissa Euroopan maista on asiaa koskeva laki, mutta useimmissa maissa lakia ei enää ole.
Tutkija Tuomas Äystön mukaan tuomioita jakavat enää Suomi, Puola, Kreikka, Saksa ja Italia.
Suomessa rikoslakia uudistettiin 1990-luvulla, mutta pykälä uskonrauhan rikkomisesta säilyi. Myös Jumala jäi lakitekstiin.
– Suomi oli vähemmän maallistunut kuin muut Pohjoismaat – kuten on edelleen. Täällä ajateltiin vahvasti, että uskonnolla on erityinen asema, Äystö kertoo.
– Koska laki on uusi, sitä ei voi kovin helposti sivuuttaa kuolleena kirjaimena.
1900-luvun alkupuolella uskonrauhan rikkomisesta tuomittiin Suomessa lähinnä sosialistisia vapaa-ajattelijoita, jotka arvostelivat kirkkoa.
Vasemmistolainen uskontokritiikki jatkui 1960-luvulle asti, jolloin kirjailija Hannu Salama sai kuuluisan tuomionsa. Salaman kirja Juhannustanssit sisälsi kohtauksen, jonka tuomioistuin tulkitsi pilkkaavan Jumalaa. Salama tuomittiin ehdolliseen vankeuteen ja Juhannustansseista sensuroitiin muutama sivu.
– Siihen aikaan kyse oli sukupolvikamppailusta ja liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelusta, Tuomas Äystö sanoo.
2000-luvulla asetelma muuttui. Loukkaukset alkoivat kohdistua kristinuskon sijaan islamiin. Loukkaajat taas ovat vasemmistolaisten sijaan kansallismielisiä konservatiiveja. Perussuomalaisista on Jussi Halla-ahon lisäksi tuomittu kansanedustaja Sebastian Tynkkynen ja espoolainen kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtinen. Tuomioistuin katsoi kummankin loukanneen muslimeita.
1.11.2019 kello 8.25 lisätty tieto, että myös kaupunginvaltuutettu Teemu Lahtinen on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
KD Nuoret vaativat: Jumalan pilkka pois rikoslaista
AjankohtaistaLaki uskonrauhan rikkomisesta suojaa eri uskontojen harjoittajia riittävästi ilman erityismainintaa Jumalan pilkkaamisesta, linjaa KD Nuoret.
