Diakoniassa kirkko on tavoitteidensa mukainen eli osallisuuden yhteisö.
Diakonian vapaaehtoisiksi tulee nykyisin ihmisiä, jotka eivät kuulu kirkkoon, käy ilmi tuoreesta diakonian barometristä
Vapaaehtoisina toimii myös niitä, jotka itse saavat apua. Osallisuuden kokemus lisää elämän merkityksellisyyttä, sanoo johtava diakoniatyöntekijä Maija Hietaniemi.
Diakoniatyön vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien profiili piirtää kauniin kuvan kirkosta, Alavuden seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä Maija Hietaniemi kirjoittaa tuoreessa Diakoniabarometrissä. Barometri on kyselytutkimus, johon vastasi 335 diakoniatyöntekijää eli 27 prosenttia kirkon diakoniatyöntekijöistä.
Tuo kaunis kuva muodostuu siitä, miten monenlaisia vapaaehtoisia diakonian piiriin hakeutuu. ”Siellä toimii eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä. Seurakuntalaiset ovat mukana toteuttamassa kutsumustaan, nuoret piipahtelevat tehtävissä, työikäisetkin löytävät aikaa säännölliseen toimimiseen, eläkeikäiset voivat nähdä aktiiviselle toiminnalleen jatkuvuutta ja ovet ovat auki myös haavoitetuille, toisin uskoville, eri kulttuureista tuleville ja erityistä tukea tarvitseville”, Diakoniabarometrissä kuvataan.
Diakoniabarometrin vapaaehtoisuutta käsittelevä osa näyttää suuntaa sille, mitä kirkko strategiansa mukaan haluaisi olla. Diakoniassa kirkko on jo vahvasti osallisuuden yhteisö.
Kaikille vapaaehtoisille, myös diakonian avun ja tuen tarpeessa oleville, on tärkeää saada olla mukana tasavertaisena toimijana muiden kanssa. Osallisuus lisää kokemusta elämän merkityksellisyydestä.
– Maija Hietaniemi
– Se, että mukana on runsaasti myös niitä, jotka eivät muuten osallistu seurakunnan toimintaan ja luterilaiseen kirkkoon kuulumattomia, kertoo siitä, kuinka matala on kynnys lähteä mukaan diakoniaan. Yhteisöllisyyden kokemus tuo monia myös lähemmäs kirkkoa, sanoo Hietaniemi haastattelussa.
Kyselyn mukaan vapaaehtoisina toimii diakonian avun piirissä olevia lähes kaikkialla Suomessa. Lisäksi 70 prosenttia vastaajista kertoo myös erityistä tukea tarvitsevien olevan vähintään satunnaisesti mukana toiminnassa.
– Kaikille vapaaehtoisille, myös diakonian avun ja tuen tarpeessa oleville, on tärkeää saada olla mukana tasavertaisena toimijana muiden kanssa. Osallisuus lisää kokemusta elämän merkityksellisyydestä, Maija Hietaniemi kiteyttää.
Pääkaupunkiseudulla vapaaehtoisina toimii myös nuoria
Pääkaupunkiseudulla kirkkoon kuuluu vähemmän väkeä kuin muualla maassa, ja kynnys kirkkoon on monella korkea. Diakonian vapaaehtoistoiminnassa pääkaupunkiseutu näyttäytyy sen sijaan muuta maata vahvempana: halu tehdä hyvää tuo ihmisiä kirkkoon.
Diakoniabarometrin mukaan Helsingin ja Espoon hiippakunnissa on muita hiippakuntia enemmän säännöllisesti vapaaehtoistoimintaan osallistuvia kirkkoon kuulumattomia ja seurakuntalaisia, jotka eivät muuten osallistu aktiiviesti seurakuntaelämään. Lisäksi vapaaehtoistyöhön osallistuu työelämän ulkopuolella olevia työikäisiä, maahanmuuttajia sekä erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Pääkaupunkiseudulla tavoitetaan hyvin myös nuoria.
Kyselyyn vastaajat nostivat esiin tehtävän, joka ei ollut edes vaihtoehtona eli digitaaliset vapaaehtoistehtävät.
– Maija Hietaniemi
Diakoniabarometrin mukaan vapaaehtoisia toimii eniten seuraavissa tehtävissä: hyvän tekemisessä käsillä tehden, yhteisvastuukerääjinä ja kansainvälisen diakonian vapaaehtoisina, taloudellisen ja konkreettisen avun lahjoittajina sekä ruokajakelujen ja ruokailujen vapaaehtoisina. Runsaasti vapaaehtoisia toimii myös jumalanpalvelustehtävissä, ystävätoiminnassa tai vapaaehtoisina laitoksissa sekä kohtaamispaikkojen vastuuhenkilöinä.
– Moni lahjoittaa rahaa tai tarvikkeita diakonian kautta. Ihmiset ottavat itse yhteyttä. On myös niitä, jotka lahjoittavat säännöllisesti. Kriisit lisäävät tätä. Barometrin aineiston keruun jälkeen esimerkiksi Ukrainan pakolaisten tilanne on lisännyt lahjoittamista, Maija Hietaniemi kertoo.
Yhteisöllisyyden kokemus tuo monia myös lähemmäs kirkkoa, Alavuden seurakunnan johtaja diakoniatyöntekijä Maija Hietaniemi sanoo. Kuva: Mirjami Majuri
Koronakriisi toi mukaan uudenlaisia vapaaehtoisia
Koronakriisi vaikutti paikoin dramaattisestikin diakonian vapaaehtoisuuteen: tilaisuuksia ei voitu pitää, ja yli 70-vuotiaita vapaaehtoisia jäi pois. Toisaalta löytyi kokonaan uusia vapaaehtoisia ja uudenlaisia tehtäviä. Esimerkiksi ruoka-apuun, ikäihmisten asiointi- ja kauppa-apuun ja yksinäisyyden lievittämiseen tarvittiin runsaasti vapaaehtoisia.
– Kyselyyn vastaajat nostivat esiin tehtävän, joka ei ollut edes vaihtoehtona eli digitaaliset vapaaehtoistehtävät. Siihen sisältyy striimaustehtäviä, verkkohartauksien pitämistä, some-päivitysten tekemistä sekä digitaalista ystävätoimintaa ja neuvontaa älylaitteiden käytössä, Maija Hietaniemi sanoo.
Tehtävä, jossa jatkossa voisi olla lisää käyttöä vapaaehtoisille, on toimiminen tukihenkilönä tai vertaisohjaajana. Eikä Hietaniemen mukaan haittaa, jos syksyn seurakuntavaaleissa valittaisiin sellaisia luottamushenkilöitä, jotka pitävät diakonian puolia talouden kiristyessä. Vapaaehtoiset tarvitsevat tuekseen diakonian ammattilaisia, jotka koordinoivat toimintaa, rekrytoivat ja tukevat heitä sekä huolehtivat verkostoyhteyksistä.
– Vapaaehtoisten tukeminen vaatii diakonian ammattilaisilta siihen tarkoitukseen varattua työaikaa. Nyt sitä on usein liian vähän.
Sote-palveluiden saatavuus huolettaa diakoniatyöntekijöitä
Sote-uudistuksen lähestyessä evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöntekijöillä on kasvava huoli sote-palveluiden saatavuudesta ja ihmisten avuntarpeesta muun muassa tukien hakemisessa. Tämä käy ilmi tuoreesta diakoniabarometrista.
Diakoniabarometri 2022 hahmottaa diakoniatyön muutoksia poikkeusaikana, jolloin seurakunnissa etsittiin ja kehitettiin uusia tapoja tavoittaa ja tukea ihmisiä. Barometrin mukaan pandemia ajoi seurakuntien ruoka-avun piiriin ihmisiä, jotka eivät olisi voineet kuvitellakaan ajautuvansa sellaiseen tilanteeseen.
Diakoniatyöntekijät kävivät myös runsaasti sielunhoidollisia keskusteluja ja antoivat palveluneuvontaa. Apua ovat tarvinneet myös ne asiakkaat, jotka eivät osaa käyttää yhteiskunnan sähköisiä palveluja. Huono-osaisuuden kasautuminen ja ylisukupolvistuminen lisääntyi korona-aikana: 71 prosenttia Diakoniabarometrin kyselyyn vastanneista diakoniatyöntekijöistä kohtasi vähintään kuukausittain toisen tai kolmannen polven diakonian tai sosiaalitoimen asiakkaita.
Diakoniassa on korona-aikanakin tehty laaja-alaista yhteistyötä eri verkostoissa tavoitteena asiakkaiden hyvinvointi. Yhteistyön tarve ei näytä ainakaan vähenevän sote-uudistuksen myötä.
Korona-aika ja sen jatkuvasti muuttuneet rajoitukset ovat kuormittaneet niin diakonian asiakkaita kuin diakoniatyöntekijöitäkin. Työmäärä on lisääntynyt ja samanaikaisesti on otettu uusia työmenetelmiä runsaasti käyttöön.
Kirkon diakonian päiviä vietetään 15.–17.9. Helsingissä Kulttuuritalossa ja Kallion kirkossa. Paikalla on diakoniatyöntekijöitä eri puolilta Suomea.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Vapaaehtoinen opastaja Teemu Halmela taklaa ikäihmisten digipulmia Helsingissä – parasta on kokemus siitä, että voi olla avuksi
AjankohtaistaDigiapu tulee Itä-Helsingissä tarvittaessa kotiin asti.
