Matti Hyry aloittaa Hämeenkylän virkaatekevävä kirkkoherrana jo helmikuun alussa.
Hämeenkylän kirkkoherraksi valittu Matti Hyry: ”Ilman kirkkoa maailma olisi karu paikka”
Tuleva kirkkoherra Matti Hyry arvostaa kansankirkollisuutta, jossa jokaiselle on tilaa.
Hämeenkylän seurakuntaneuvosto valitsi Matti Hyryn, 52, uudeksi kirkkoherraksi äänin 14–1. Se oli iso luottamuksen osoitus seurakunnassa pitkään työskennelle papille. Hyry kertoo, että hänellä meni pari päivää, että hän sai mielessään kierroksia alemmas.
Hän aloittaa virkaa tekevänä kirkkoherrana jo helmikuun alussa, kun nykyinen kirkkoherra Jukka Nevala jää eläkkeelle. Virkaanasettamisen toimittaa aikanaan piispa Teemu Laajasalo, päivä ei vielä ole tiedossa.
Jos koronatilanne suo, odotettavissa on suuri juhla, sillä Hämeenkylässä on harvinaisen aktiivinen kirkkokansa. Se, että pääkaupunkiseudulla 11 000 asukkaan seurakunnassa messuun osallistuu keskimäärin sata henkeä, on iso luku. Hämeenkylässä jumalanpalveluksia on seurattu paljon myös verkossa, katsojia on ollut keskimäärin 130.
– Nyt kirkkoon on ainakin tosi matala kynnys, kun messua voi seurata kalsareissaan sohvalta. Niille, jotka kaipaavat myös ehtoollista, pyrimme keskiviikkoisin järjestämään useita mahdollisuuksia koronarajoituksin, Hyry vinkkaa.
Hyry tuli Hämeenkylään ensin opettajaksi vuonna 1991. Hän on opettanut lukiossa uskontoa ja psykologiaa, vetänyt medialinjaa ja toiminut apulaisrehtorina. Moni entinen oppilas pyytää nykyisin häntä kastamaan lapsensa, vihkimään avioliittoon tai siunaamaan läheisen hautaan.
Papiksi häntä pyysi Nevala vuonna 2008. Tehtäviä on ollut monenlaisia rippikoulusta diakoniaan, ja hän kokee tuntevansa seurakunnan kuin omat taskunsa. Hallintokuvioissa on oppimista, vaan se ei haittaa, sillä elinikäisen oppimisen ajatus on opettajalle tuttu.
Lestadiolaisen kodin perintö
Matti Hyry on lestadiolaisesta kodista. Hänen isänsä oli kirjailija Antti Hyry. Kuusilapsisessa perheessä isä oli kotona ja äiti Maija loi uraa virkanaisena, mikä oli siihen aikaa harvinaista. Koulumatkalla sota-aikana saksalaisen sotilaskuorma-auton alle jalkansa menettänyt 91-vuotias äiti käy vieläkin salilla. Yhdellä jalalla nousee yhä sata kiloa.
– En varmaan olisi papin uralla, ellei koti olisi ollut uskovainen. Vaikka uskonasioista ei paljoa puhuttu, kävi pyhäkoulussa ja seuroissa. Opin siellä arvostamaan yhteisöllisyyttä. Kotona opin, että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Meillä suhtauduttiin samalla tavoin niin viinaan menevään muurariin kuin professoriin.
Hyryn omaan perheeseen kuuluu tutkijana ja opettajana työskentelevä vaimo ja seitsemän lasta.
Minut on kutsuttu Hämeenkylän seurakunnan palvelijaksi ja kaikki seurakuntalaiset ovat samanarvoisia.
Niille seurakuntalaisille, joita mietityttää, vaikuttaako lestadiolaisuus siihen, mitä hän heistä ajattelee, Hyry vastaa, ettei hän erottele ihmisiä lestadiolaisiin ja muihin.
– Minut on kutsuttu Hämeenkylän seurakunnan palvelijaksi, ja kaikki seurakuntalaiset ovat samanarvoisia. Kenelläkään ei ole erityisasemaa.
Matti Hyryn mukaan kukaan ihminen ei voi nähdä toisen sydämen tilaa.
Hän lisää, että kukaan ihminen ei voi nähdä toisen sydämen tilaa. Kristityt on kutsuttu julistamaan evankeliumia, opettamaan ja kastamaan, mutta tuomiovalta on Jumalan. Yhden itselleen rakkaan asian hän haluaa omasta perinteestään tuoda tarjolle yhtä lailla kaikille: Jumalan ehdottoman anteeksiantamuksen. Hän kaivaa kirjahyllystä esille luterilaisen kirkon vuoden 1948 Kristinopin.
– Kristinopissa sanotaan, että kansankirkko haluaa sulkea Jumalan ennättävän armon piiriin koko kansan. Minusta se on hieno ajatus, Hyry sanoo.
Kirkkoherran viran hakukriteerit tukivat Hyrylle tärkeää ajatusta kansankirkosta, joka haluaa sulkea sateenvarjonsa sisään monenlaisia yhteisöjä ja ihmisiä.
– Hämeenkylässä tehdään laajasti yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa. Se on edeltäjäni Jukka Nevalan hieno perintö, jota haluan jatkaa.
Kovimmat kysymykset yhdistävät tulotasosta riippumatta
Matti Hyry jatkaa Kristinopin lukemista: ”Jokainen ihminen tarvitsee Vapahtajaa, ja Jumalan isänsyli on syntien anteeksiantamuksessa avoinna jokaiselle.” Vaikka harva käyttää näin uskonnollista kieltä, Hyryn mukaan syyllisyys ja anteeksiantamuksen ja hyväksytyksi tulemisen kaipuu nousevat esiin esimerkiksi toimituskeskusteluissa.
– Olin äsken toimittamassa nuoren äidin hautaan siunaamisen. Raastavan surun ilmapiirin keskellä ajattelin, että tämän vuoksi me olemme täällä. Kirkko on täällä auttamassa ja tuomassa lohtua. Ilman kirkkoa maailma olisi karu paikka.
Elämän kovimmissa kysymyksissä ei ole eroa rikkaan ja köyhän välillä.
Vantaan seurakunnista Hämeenkylä sijaitsee alueella, jossa on muita vähemmän maahanmuuttajia ja keskimääräistä parempi tulotaso. Tilastot eivät Hyryn mukaan kerro kaikkea, sillä ihmisiä on monenlaisia, ja diakonia-apua tarvitaan myös Hämeenkylässä. Siinä ei kysytä, kuuluuko avun tarvitsija kirkkoon. Yhteisöruokailuun, kun siihen koronapandemian hellittäessä voidaan palata, tulee väkeä yli seurakuntarajojen.
– Elämän kovimmissa kysymyksissä ei ole eroa rikkaan ja köyhän välillä. Jokainen joutuu jossain vaiheessa elämää kohtaamaan sairauden ja kuoleman, läheisten ja omansa. Me synnymme ja lähdemme täältä tyhjin taskuin. Näihin vaikeisiin tilanteisiin seurakunta tarjoaa ainutlaatuista apua.
– Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja niiden välillä tarvitaan kunnioittavaa keskustelua, sanoo Matti Hyry. Hän kertoo arvostavansa kansankirkollista ajattelua ja toimivansa sen mukaisesti.
Erilaisille näkemyksille on tilaa
Matti Hyry haluaa olla keskusteleva ja asiapainotteinen johtaja, joka antaa alaisilleen vastuuta ja tilaa toimia. Hänen mukaansa Hämeenkylän seurakunnan alle 30 työntekijän joukossa on monipuolisia osaajia ja monenlaista kontaktipintaa alueen asukkaisiin. Kaikkia tarvitaan.
– En haluaisi, että sellaiset sanat kuin liberaali tai konservatiivi olisivat työyhteisössämme edes käytössä. Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä, ja niiden välillä tarvitaan kunnioittavaa keskustelua. Toki aina pitää muistaa, mitä varten kirkko on olemassa. Se on julistamassa evankeliumia, Hyry sanoo.
Jotta kirkon sanoma koskettaisi ja tavoittaisi ihmisiä, heitä on rohkaistava ylittämään kirkon kynnys. Se on Hyryn mukaan yllättävän iso, sillä esimerkiksi yhteisöruokailussa tehdyssä kyselyssä moni kirkkoon kuuluvakin ihmetteli, saako kirkkoon oikeasti tulla.
– Meidän pitää olla niin paljon kuin mahdollista ihmisten parissa arjessa, ja kun tulee luonteva tilaisuus, tuoda heille terveisiä kirkolta. Se on kansankirkollisuutta käytännössä. Kun työntekijä tulee tutuksi, kirkkoon on helpompi tulla.
Hyry kehottaa kuuntelemaan, mitä ihmisillä on sanottavanaan. Hänen kokemuksensa on, että usein nimenomaan kirkkoa ulkopuolelta katsovilla on kirkas näky siitä, että kirkon pitäisi kaikenlaisen touhuilun sijasta keskittyä olennaiseen. Kohta on myös vähän pakko, kun rahat vähenevät.
Hyryn mukaan nyt voisi olla paikka myös Raamatun perusasioiden opettamiselle ja niistä keskustelemiselle. Kristillisen kirkon peruskirjaa ei kannata jättää vain kirkon herätysliikkeille ja vapaiden suuntien kristityille. Hämeenkylässä Hyry ja projektityön koordinaattori Jarkko Vähäsarja ovat pitäneet raamattuopetusta verkossa.
– Se on minulle tärkeää työtä, koska se palauttaa perusasioiden äärelle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Hämeenkylän kirkon lasten tilassa voi bongata pieniä enkeleitä tai pukeutua papin kasukkaan
Hyvä elämä AjankohtaistaTekstiilitaiteilija Annukka Mikkola ja seurakunnan vapaaehtoiset toteuttivat lasten oman paikan pitkälti kierrätysmateriaaleista.
Seitsemän haki Hämeenkylän seurakunnan kirkkoherraksi
Ajankohtaista
