Noora Kauppilan itkulaulujen sanat syntyvät usein luonnossa, varsinkin veden äärellä.
Harras hetki: Itkijä Noora Kauppila luo tilaa yhteiselle suremiselle – uuden itkun löytäminen vaatii pysähtymistä
Noora Kauppila itkee karjalan kielellä.
Haastavin tilanne, jossa Noora Kauppila on itkulaulanut, oli näyttelyn avajaiset, joissa oli amerikkalaisia vieraita. Galleriassa hehkuivat kirkkaat loisteputket ja paikalla oli paljon ihmisiä. Avoimuudesta piti kääntyä nopeasti sisäisiin tuntoihin, kun Kauppila kertoi ensin englanniksi itkutraditiosta, ja sen jälkeen hän itki karjalan kielellä.
Äänellä itkettäessä ei pelkästään paruta ääneen, vaan siinä ovat mukana sanat ja jokin syy. Se on kollektiivista suremista. Perinteisesti itkijänaiset itkivät elämän suurissa käännekohdissa, kuten häissä ja hautajaisissa. Kauppila arvioi, että äänellä itkeminen asettuu johonkin laulun ja tavallisen itkun välimaastoon.
Omiin itkuihinsa Kauppila kirjoittaa runot vanhojen itkufraasien pohjalta. Sysäys uuden itkun löytämiseen vaatii pysähtymistä. Hän kirjoittaa tekstejä kotona omassa rauhassa tai mökillä lähellä luontoa. Viime kesänä lähes kaikki itkut syntyivät meren rannalla ja soilla.
Itkiessä heijataan kehoa
Yleisön edessä itkiessään Noora Kauppila toivoo, että kuulijalla olisi turvallinen olo ja että hänen itkunsa loisi tilaa yhteiselle suremiselle. Joskus itku tuo lohtua ja koskettaa, joskus se ärsyttää tai hävettää. Kauppilalle kaikki käy. Jollekin itkulaulu voi olla kauhistus – tuossa se rääkyy. Sekin käy.
Muutamia vuosia sitten aloittaessaan äänellä itkemisen Kauppila saattoi joskus miettiä, viekö itku naista vai nainen itkua. Hänen on pitänyt tutustua omaan suruunsa. Kauppila on oppinut omasta haavoittuvuudestaan ja joutunut käymään läpi itsensä hyväksymisen prosessia. Itkeminen vaatii uskallusta ja rohkeutta päästää irti egon vaatimuksista.
Kun Kauppila itkee äänellä, hän istuu ja heijaa kehoaan. Itkuun lähdetään hengityksen kautta. Poskelle laitetaan itkuliina. Kauppila alkaa olla jo niin ehdollistunut, että painaessaan poskensa pehmeään liinaan, itku alkaa tulla.
Toisinaan itku voi olla jännittynyttä ja tulla tosi syvältä, mutta se puhdistaa. Välillä Kauppilalle tulee äänellä itkemisestä pöllämystynyt olo.
Joskus riittää, että hän vain lukee itsekseen vanhaa itkurunoutta. Niitä lukiessa tulee tunne, että on osa vuosisatojen ketjua, ja oma oleminen asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Kauppilasta on äärimmäisen rauhoittavaa saada jo kuolleiden naisten rituaalirunoudesta perspektiiviä omaan elämäänsä.
Duetto suolla
Viime kesänä Noora Kauppila kävi itkemässä Pohjois-Pohjanmaan soilla. Luonto oli hänen esiintymislavansa. Ihmiset ajoivat sinne varta vasten hiekkateitä pitkin kuuntelemaan itkua.
Suolla itkijänaisen on helppo kuulla omaa itkuaan. Mutta ei Kauppila suolla yksin itkenyt. Sudenkorento tuli yhtäkkiä hänen eteensä ja syntyi duetto. Kun itkijänainen itki ääneen ”tulkaa tukkulintuset”, kurkiaura lensi ylitse.
Katso video, jolla Noora Kauppila itkee:
Noora Kauppila, 31, on laulaja ja esiintyvä taiteilija, joka ammentaa inspiraationsa ihmisäänestä ja muinaisesta suomalais-ugrilaisesta musiikkiperinteestä. Hän tarkastelee musiikin, luonnon ja kulttuurin välisiä suhteita ja käyttää ääntään tunteiden puolesta ja nostaakseen haastavia tunteita esiin.
Kauppilan Itku äidin haudalla -konsertti to 23.5. klo 19 Musiikkitalon Black Boxissa, Mannerheimintie 13 A. Konsertissa ollaan globaalin siirtymäriitin äärellä ilmastonmuutoksen vuoksi. Teos puhuu luontoäidin kuolemisesta ja ympäristösurusta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Heli Hyttinen esittää itkuvirsiä Tuomiokirkon kryptan Itkujuhlassa isoisoisoäitinsä, karjalaisen itkijän Irinja Reijosen, innoittamana
AjankohtaistaItkujuhla-esitys sai alkusysäyksensä, kun Heli Hyttinen sai tietää isoisänsä isoäidistä, joka oli aikansa tunnetuimpia karjalaisia itkijänaisia.
