Kesällä iltauinti omasta veneestä on Ilkka Sipiläiselle jokapäiväinen tapa.
Harras hetki: Meressä uidessaan Ilkka Sipiläinen kokee kristinuskon kosmisen ja mystisen puolen
Kun vesielementti ympäröi ruumiin, Ilkka Sipiläinen tuntee olevansa Jumalan sylissä. Uskon syventyminen alkoi avioeron jälkeisinä kuukausina ekoteologian lukemisesta.
Vesi kannattelee Ilkka Sipiläistä, joka on juuri laskeutunut purjeveneen kannelta uimaan Laajasalon edustan suojaiseen merenlahteen. Sipiläinen maistaa suolaista vettä kielellään, kuten on tehnyt pienestä pojasta saakka. Keho muistaa, miltä tuntui olla omien vanhempien kylvetettävänä.
Tältä tuntuu olla Jumalan sylissä, hän ajattelee.
Luterilaisen opetuksen mukaan Jumala lähestyy ihmistä aineen kautta kasteen vedessä sekä ehtoollisen viinissä ja leivässä. Siihen on helppo uskoa, kun vesielementti ympäröi ruumiin.
Kun Sipiläinen katsoo ajassa taaksepäin, hän näkee nelikymppisen papin, jolla oli tämänpuoleisiin asioihin keskittyvä ja hieman virkamiesmäinen kristillinen usko.
Sisäinen muutos alkoi, kun Sipiläinen koki avioeron.
Pitkän parisuhteen jälkeen arki rakentui uusista palikoista. Sipiläinen aloitti kuntosaliharjoittelun ja kävi pitkän psykoanalyysin. Kolmas sopivaa aikaa odottanut asia oli ekoteologian lukeminen.
Pari vuotta aikaisemmin Sipiläinen oli kuullut puheen, jonka brasilialainen teologi ja filosofi Leonardo Boff piti Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa. Boff tunnettiin köyhien puolustajana, joten Sipiläinen odotti poliittista puheenvuoroa.
Boff puhui kuitenkin siitä, miten ihminen koostuu samoista aineksista kuin tähdet ja miten koko luomakunta lepää Jumalan sylissä. Sipiläinen jäi miettimään, mitä puhe tarkoitti.
Veteen laskeutuminen on jälleen vaatinut itsensä voittamista, mutta Sipiläinen viipyy meren sylissä vielä hetken.
Avioeron jälkeisinä kuukausina paras hetki lukemiseen oli usein keskellä yötä. Herättyään unesta Sipiläinen luki ekoteologiaa tunnin tai puolitoista kynä kädessä, ennen kuin jatkoi uniaan.
Muistiinpanot kääntyivät uudenlaisiksi rukoussanoiksi. Niissä oli vaikutteita erityisesti Sallie McFaguen feministisestä ekoteologiasta. Sipiläinen kokeili, miltä tuntuu puhutella Jumalaa äidiksi, ystäväksi ja rakastajaksi. Hän etsi sanoja sille, että Jumalan läsnäolo läpäisee kaiken.
Ekoteologian lukeminen herätti mielikuvituksen ja avasi mielen kristinuskon mystiselle, sakramentaaliselle ja kosmiselle puolelle.
Uskon syventyminen on vaikuttanut elämäntapoihin. Sipiläinen pyöräilee ympäri vuoden, säästää vettä käymällä suihkussa aikaisempaa lyhyemmin ja syö kasvis- ja kalapainotteista ruokaa.
Veteen laskeutuminen on jälleen vaatinut itsensä voittamista, mutta Sipiläinen viipyy meren sylissä vielä hetken. Sitten hän kiipeää takaisin purjeveneeseen ja kääriytyy isoon pyyhkeeseen.
Ilkka Sipiläinen, 62, on pappi ja kirkkohallituksen johtava asiantuntija, jonka alaa ovat yhteiskunta, kestävä kehitys ja ilmastonmuutos.
Sipiläinen on kirjoittanut, kääntänyt ja koonnut luomakunnan pyhyydestä kertovan rukouskirjan Maailma on Jumalan ruumis. Kesäisellä iltauinnilla voi huokaista esimerkiksi näin: ”Katson vettä, iltaan tyyntynyttä. Vesi, ilman sinua ei ole elämää. Sinä olet kastanut minut Jumalan lapseksi.”
Ekoteologiaa käsittelevä Sipiläisen artikkeli Jumala houkuttelee luotujaan iloon on julkaistu kirjassa Pyhän kosketus luonnossa (toim. Pauliina Kainulainen) sekä professori Anssi Peräkylän 60-vuotisjuhlakirjassa Elämän peruskysymykset.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Muusikko Pekko Käpin soitto sujuu parhaiten aamutuimaan, kun mieli on vielä tyhjä arjen paineista
HengellisyysKesäaamut ovat Käpin mielestä erityisen hienoja. Hän pitää suorastaan kauniina kokemuksena sitä, että voi kulkea päivän sarastaessa paljain jaloin tai sandaaleissa.
