Tulevina vuosina pitäisi luopua neljänneksestä kiinteistöistä ja tinkiä toimintamenoja rajusti alaspäin. Seurakunnat ovat erimielisiä siitä, miten tämä tehdään.
Hätä ja huoli oman seurakunnan ja kirkkojen kohtalosta nousee esille Helsingin seurakuntien Rohkeasti yhdessä -lausunnoista
Kolme seurakuntaa laati yhteisen kannanoton, jossa vaaditaan seurakuntien keskinäistä rahanjakoa uusiksi. Niiden mielestä korkean jäsenprosentin seurakuntia sorretaan.
Helsingin seurakunnat pyrkivät Rohkeasti yhdessä -hankkeellaan vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Kun väki vähenee, vähenevät myös verotulot, joita vuonna 2030 arvioidaan olevan 15 miljoonaa nykyistä vähemmän.
Jos mitään ei tehdä, seurakuntien kassavarat hupenevat nopeasti ja toimintamahdollisuudet samoin. Jotta näin ei kävisi, Rohkeasti yhdessä -hankkeeseen on sisäänrakennettu mittava säästöohjelma. Toimintamäärärahoja pitäisi leikata kolmen vuoden välein kahdeksan prosenttia ja kiinteistökannasta vähentää neljännes.
Samaan aikaan pitäisi kyetä tarttumaan esimerkiksi digiyhteiskunnan haasteisiin ja auttaa ihmisiä siellä, missä kulloinkin tarvitaan.
Rohkeasti yhdessä -hankkeeseen sisältyy 70 ehdotusta, joista seurakunnilta on syksyn mittaan pyydetty lausunnot. Osa seurakunnista on julkaissut ne verkkosivuillaan. Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto käsittelee lausuntojen annin ja päättää ensi viikolla konkreettisista ehdotuksista 9.12. kokoontuvalle kirkkovaltuustolle.
Yhteisessä kirkkovaltuustossa pakettia tuskin viedään läpi nuijankopauksella. Kysymys on siitä, löytyykö yksimielisyyttä tietyistä peruslinjauksista, jotta valmistelu voi jatkua.
Osa ehdottaa veroprosentin nostoa
Kirkko ja kaupunki kävi läpi annetut lausunnot. Siitä, että säästöjä tarvitaan, vallitsee yksimielisyys, toteutustavoista ja säästökohteista sen sijaan ei. Seurakunnat tuovat esiin myös vaihtoehtoja säästöille, eli tulonhankinnan keinoja kuten tilojen vuokrausta.
Myös säästöjen suuruusluokka ja toteutustapa epäilyttävät monia. Esimerkiksi Vuosaaren seurakunta toteaa, että yksikään seurakunta ei pysty sopeuttamaan toimintaansa tähän tahtiin. Munkkiniemi ilmoittaa, että seurakunnan toimintaedellytykset katoavat.
Haaga, Munkkiniemi, Kannelmäki ja Roihuvuori esittävät jopa kirkollisveron maltillista nostoa esimerkiksi 0,1 prosenttiyksiköllä. Helsingissä, ja koko pääkaupunkiseudulla, kirkollisveroprosentti on maan matalin eli tasan yksi. Pientäkin veronkorotusta on pidetty tähän asti tabuna. Nyt kissa on pöydällä, vieläpä ennen ensi vuoden seurakuntavaaleja.
Kirkkoherra Ulla Kosonen: ”Kuukausi sitten olin vielä toiveikas”
Mikaelin ja Vartiokylän seurakunta ovat ilmoittaneet halukkuudestaan yhdistyä vuoden 2023 alussa. Muutama iso seurakunta esittää, että yhdistymisiä jatkettaisiin. Useimmat eivät pidä sitä ainakaan nyt ajankohtaisena ja jopa kysyvät, ajetaanko seurakuntia leikkauksilla pakolla yhteen. Näin tekevät esimerkiksi Pitäjänmäki ja Pakila.
Pitäjänmäki ja Pakila kysyvät, ajetaanko seurakuntia leikkauksilla pakolla yhteen. Malmia, Tuomiokirkkoseurakunta ja Oulunkylä kannattavat seurakuntien määrän vähentämistä.
Malmin seurakunta muistuttaa lausunnossaan riittävän isojen seurakuntien hyödyistä. Tarpeeksi iso rakenne helpottaisi yhteistyötä seurakuntien kesken ja työn tehostamista.
Tuomiokirkkoseurakunta toteaa, että jos nykyisen 17 suomenkielisen ja kolmen ruotsinkielisen sijasta seurakuntia olisi 4−8, se tehostaisi hallintoa. Seurakunta ilmaisee turhautumisensa siihen, ettei rakennemuutoksista keskustella aktiivisesti.
Myös Oulunkylässä seurakuntaneuvosto päätyi esittämään seurakuntien määrän vähentämistä ja asetti tavoitteeksi viisi suomenkielistä ja yhden ruotsinkielisen seurakunnan. Tämä antaisi parempia mahdollisuuksia muuttaa myös seurakuntien ja seurakuntayhtymän yhteisten palveluiden tehtävänjakoa, jota moni seurakunta toivoi.
Oulunkylän kirkkoherran Ulla Kososen mukaan entistä suurempien seurakuntien malli ei itsessään tuo nyt tarvittavia säästöjä tai paranna palveluja.
− Se antaisi kuitenkin mahdollisuuden tehdä toimintaan sellaisia muutoksia, jotka voivat parantaa lopputulosta ja tuoda säästöjä. Jos vaikka jossain pienessä seurakunnassa on vain yksi kanttori, hänen työaikansa on sidottu perustehtäviin. Sen sijaan suuremmassa seurakunnassa voidaan kanttorien työnjaolla mahdollistaa myös uuden kehittämistä, Kosonen mainitsee esimerkkinä.
Koko seurakuntayhtymän tasolla ei ole mahdollista selvitä tästä kaikesta ilman irtisanomisia.
- Ulla Kosonen
Kosonen kertoo olevansa pettynyt siihen, että piispa Teemu Laajasalo omassa yhteistyö- ja rakennekartoituksessaan asetti yhdistymisille todella tiukat ehdot. Samoin kuin siitä, että seurakuntien enemmistö ei lausunnoissaan yhdistymisistä nyt innostu.
− Kuukausi sitten olin vielä tästä toiveikas, nyt en enää ole. Joka tapauksessa meidän pitää nyt kyetä tekemään yhdessä päätöksiä isoista muutoksista, jotta varmistamme toiminnan myös tulevina vuosikymmeninä. Sekin täytyy sanoa ääneen, että koko seurakuntayhtymän tasolla ei ole mahdollista selvitä tästä kaikesta ilman irtisanomisia. Toki niitä pyritään välttämään, Kosonen sanoo.
Resursseja halutaan siirtää yhteisistä palveluista seurakuntiin
Seurakuntien lausunnoista käy ilmi syvä huoli siitä, miten omalle seurakunnalle säästöpaineissa käy. Tämä nostaa esille erilaiset näkemykset rahanjaosta seurakuntien ja seurakuntayhtymän yksiköiden välillä ja seurakuntien kesken.
Rohkeasti yhdessä -hankkeessa ehdotettiin, että paikallisten seurakuntien osuus toimintamäärärahoista olisi 51,9 prosenttia ja seurakuntayhtymän palveluiden 43,2 prosenttia. Seurakunnista Herttoniemi, Kallio, Mikael, Munkkiniemi, Kannelmäki, Tuomiokirkkoseurakunta, Vuosaari ja Kannelmäki tyrmäävät tämän ja ehdottavat prosenttijakoja, joissa yhtymän osuutta leikataan rajusti, 35–40 prosenttiin ja Vuosaari jopa 20 prosenttiin. Vaikka Paavali ja Oulunkylä eivät aseta tarkkoja prosenttilukuja, nekin kritisoivat rahanjakoa ja muuttaisivat painopistettä seurakuntien suuntaan.
Monet seurakunnat haluaisivat leikata enemmän seurakuntayhtymän yhteisistä toiminnoista ja siirtää hengellisen työn tekijöitä yhtymästä paikallisiin seurakuntiin.
Muutamista lausunnoista paistaa myös epäilys, että aiemmissa säästöissä seurakuntayhtymän yksiköt olisivat päässeet muita helpommalla. Hanketta valmisteleva asiantuntijaryhmä nostaa esiin, että tämä ei pidä paikkaansa. Samalla se laskee, millä tavalla erilaiset prosenttiluvut vaikuttaisivat seurakuntien talouteen ja säästöihin.
Kun muun muassa hautausmaat, hallinto, talouspalvelut, kiinteistötoimi ja keskusrekisteripalvelut kannattaa tehdä yhdessä ja osa niistä on lakisääteistä, niin seurakuntien esittämä määrärahapaine ja toimintojen siirtotoiveet kohdistuvat erityisesti yhteisen seurakuntatyön hengelliseen työhön. Esimerkiksi Pitäjänmäen seurakunnan lausunnossa sanotaan, että seurakuntayhtymän palveluksessa työskentelee enemmän hengellisen työn tekijöitä kuin Länsi-Helsingin seurakunnissa yhteensä.
En oikein näe, että hallintopaikan vaihtaminen seurakuntiin toisi tässä säästöjä.
- Stefan Forsén
Millaista työtä he tekevät ja voitaisiinko heitä todella siirtää seurakuntiin?
− Tämä on hyvä kysymys. Kun katsoo pelkkiä lukuja, näyttää siltä, että meillä on pappeja mahtava määrä. Suurin ryhmä tästä ovat sairaalapapit, joita on nyt 20. Itse näen, että nykyinen tapa on toimiva, varsinkin kun meillä on yhteiset sopimukset heistä HUSin kanssa. En oikein näe, että hallintopaikan vaihtaminen seurakuntiin toisi tässä säästöjä, yhteisen seurakuntatyön johtaja Stefan Forsén sanoo.
Seuraavaksi eniten pappeja on perheneuvonnassa, joka Forsénin mukaan tekee yhteistyötä seurakuntien perhetyön kanssa. Oppilaitospappeja on nyt seitsemän, ja heidän työstään on sopimukset oppilaitosten kanssa. Sen lisäksi Forsén mainitsee erityisdiakonian ja esimerkiksi Kampin kappelin.
− Ymmärrän sen huolen, jota seurakunnissa tunnetaan säästöjen edessä, kun rahat eivät riitä. Ratkaisu ei kuitenkaan ole se, että katsotaan, mikä pappi mihinkin siirretään. Olennaista on miettiä yhdessä, miten toiminta järjestetään niin, että palvelemme helsinkiläisiä parhaalla mahdollisella tavalla, Forsén sanoo.
Kritiikkiä monesta seurakunnasta sai myös suunniteltu rovastikunnallinen poolirahoitus ja erilaiset hankkeet ja projektit. Näitä rahoja toivottiin siirrettävän seurakuntiin.
Pakilassa on vain yksi tila eli Hyvän Paimenen kirkko. Eli ei ole tiloja, mistä luopua.
Painotetaanko jäsenprosenttia vai alueen asukaslukua?
Toinen iso kiistanaihe on seurakuntien keskinäinen rahanjako. Ehdotus on, että rahanjaossa painotettaisiin nykyistä enemmän seurakunnan alueen koko väestömäärää ja vähennettäisiin seurakuntalaisten määrän painoarvoa. Tästä muutoksesta hyötyvät seurakunnat, joiden alueella asuu paljon maahanmuuttajia. Perusteita rahanjaon muutokselle ovat muun muassa diakonia, joka auttaa kaikkia, ja maahanmuuttajatyö.
Väkimäärän painotus on ehdotuksessa 35 ja jäsenmäärän 65 prosenttia. Muutoksesta kärsivät seurakunnat ovat niitä, joiden alueen asukkaasta keskimääräistä suurempi osa kuuluu kirkkoon ja joissa on myös keskimäärin hieman vauraampia veronmaksajia. Moni näistä seurakunnista kertoo jo vuosia säästäneensä, ja nyt on raja tulossa vastaan.
Roihuvuoren seurakunta toteaa lausunnossaan, että määräraha tulee jakaa seurakunnille yksinomaan jäsenmäärän perusteella. Munkkiniemen seurakunnan mukaan jakoperusteiden muutos kurjistaa sellaisten pienten seurakuntien asemaa, joissa jäsenmäärä on vielä korkea. Pakilan mukaan ehdotus ei ole oikeudenmukainen.
Ilmoille on heitetty kysymys, pakotetaanko meidät yhdistymään, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä piispa on lausunut.
- Tiia Valve-Tuovinen
Kun keskimääräinen verokertymä Helsingissä on 250 euroa jäsentä kohti vuodessa, Pakila laskee saavansa muutoksen jälkeen rahaa vähemmän kuin 110 euroa jäsentä kohti. Pakilassa on Helsingin korkein jäsenprosentti, 66, ja tiloja vain yksi, kirkko.
− Pakila on näissä rahoituslaskelmissa jo vuosia ollut alimpana, vaikka verotuloja meiltä kerätään aika paljon. Seurakuntaneuvosto on tilanteesta huolissaan. Meillä ei ole lainkaan tiloja, joista voisi luopua eikä määräaikaisia työntekijöitä. Ilmoille on heitetty kysymys, pakotetaanko meidät yhdistymään, mikä on ristiriidassa sen kanssa, mitä piispa on lausunut. Haluaisimme pitää omasta seurakunnasta kiinni ja katsomme, että rahat pitäisi jakaa niin, että perustoiminnat turvataan. Meillä on myös paljon rippikoululaisia, Pakilan vt. kirkkoherra Tiia Valve-Tuovinen sanoo.
Kapinalliset seurakunnat: ”Tarvitaan Reilusti yhdessä -hanke”
Munkkiniemen, Pakilan, Roihuvuoren seurakunnat päätyivät keskiviikkona 17.11. lähettämään Helsingin seurakuntayhtymän yhteiselle kirkkoneuvostolle kannanoton, jossa ne arvostelevat alueen asukasluvun huomioon ottamista määrärahojen jaossa. Kirjeen ovat allekirjoittaneet seurakuntaneuvostojen puolesta niiden puheenjohtajina toimivat kirkkoherrat Päivi Vähäkangas, Tiia Valve-Tuovinen ja Timo Pekka Kaskinen.
Kirjeessä todetaan, että kehysmäärärahoja päätettiin vuonna 2009 jakaa siten, että asukasluku sai 30 prosentin painotuksen ja jäsenmäärä 70 prosentin. Tämän seurauksena seurakunnissa, joissa on keskimääräistä korkeampi kirkkoon kuulumisprosentti, joudutaan tekemään töitä huomattavasti pienemmillä henkilöresursseilla kuin matalan jäsenmäärän seurakunnissa.
Taustana alueen koko väkiluvun huomioon ottamiselle oli se, että ajateltiin kirkkoon kuulumattoman väestön aiheuttavan alueen seurakunnille merkittävästi toimintakuluja. Näin ei Munkkiniemen, Pakilan ja Roihuvuoren seurakuntien mukaan ole. Esimerkiksi diakonia-avustuksissa ei tällaista eroa näy. Seurakunnat korostavat, että jos kirkkoon kuulumattomia halutaan tavoittaa ja palvella, sen pitää tapahtua suunnitelmallisesti ja varojen käyttöä tähän pitää seurata.
Nykyjärjestelmää vastaan kapinoivat seurakunnat peräänkuuluttavat Rohkeasti yhdessä -hankkeen rinnalle Reilusti yhdessä -hanketta, jos halutaan, että yhteisen tahtotilan löytymiselle on edellytyksiä.
Juttua korjattu 20.11. klo 10.05. Korjattu tieto Malmin seurakunnan lausunnosta. Malmi ei kertonut esittäneensä aiemmin kolmen seurakunnan yhdistämistä, vaan lausunnossa todettiin yleisemmin riittävän isojen seurakuntien tuomasta hyödystä.
Myös Kallion seurakunta esittää uutta prosenttijakoa, suhteessa 35 yhtymälle, 65 seurakunnille.
Mistä kirkoista luovutaan?
Rohkeasti yhdessä -hankkeeseen sisältyy seurakuntien omistamien kiinteistöjen mittava karsinta. Kun kyse on kirkoista ja muista runsaasti käytetyistä tiloista, karsinta ei ole helppoa.
Toki esimerkiksi Herttoniemen kirkko seisoo jo valmiiksi tyhjillään. Seurakunta odottaa kosteusvaurioisen kirkon kohtalon lopullista ratkaisua. Toiminnat on sieltä siirretty väistötila Laituriin, joka sekin on leikkauslistalla. Herttoniemi toteaa, ettei se selviä kiinteistöstrategiassa esitetyllä minimaalisella neliömäärällä jäsentä kohti.
Tuomiokirkkoseurakunnalla on monta merkittävää kirkkoa, joista ei voi luopua. Jos kirkoista on luovuttava, seurakunta voi luopua Suomenlinnan kirkosta. Toinen kysymys on, kuka sen ostaisi. Lisäksi kirkon kattoa on juuri parannettu ja hankittu kirkkosaliin uudet urut. Saarella käy myös runsaasti turisteja, joita kirkko kiinnostaa.
Kirkoista luopuminen ei ole helppoa. Seurakunnat myös kysyvät, mihin kirkoissa olevat toiminnot ja niissä kokoontuvat ihmiset siirtyvät. Päätöksiä ei ole vielä tehty.
Kallion seurakunnalle ehdotetut luopumiset ovat kaikkein suurimmat ja seurakunnan mukaan mahdottomat. Seurakunta joutuisi luopumaan 62 prosentista tiloistaan, mikä johtaisi toimintojen alasajoon. Jos seurakunta joutuu luopumaan Alppilan kirkosta, siitä pitäisi seurakunnan mielestä tehdä vieraskielisen työn keskus. Nuorten talosta seurakunta voi luopua vasta, kun kasvatustoiminnalle osoitetaan tilat Kalasatamasta tai Alppilasta.
Muita mahdollisia tiloja, joista luopumista esitetään ovat Munkkiniemen, Oulunkylän, Pihlajamäen ja Tammisalon kirkot. Tämän lisäksi listalla ovat muun muassa Meritullin seurakuntatalo, Merirastin kappeli, Jakomäen seurakuntatalo, Laajarannan kerhotalo, Kallion seurakuntakoti ja Porkkalan leirikeskus sekä kauppakeskustiloja, kuten Redin tila. Myös Kolmannella linjalla olevan Seurakuntien talon kohtalo on mietinnässä.
Luopumisia tehtäisiin vähitellen vuoteen 2030 mennessä. Osa niistä saa seurakuntien lausunnoissa ymmärrystä, osa hyväksytään, jos on pakko ja osaa kritisoidaan jyrkästi. Esimerkiksi Munkkiniemen kirkon kerrotaan olevan kovassa käytössä.
Lausunnoissa tilat nähdään myös tulonhankkimisen välineinä eli vuokratuloista tai konserttituotoista saadaan rahaa toimintaan. Kallio ehdottaa, että kirkon tornista tehtäisiin turistikohde, josta voisi katsoa maisemia ja saada pääsymaksuista rahaa. Tuomiokirkko ja Temppeliaukion kirkko ovat jo sellaisia.
Osa muista seurakunnista haluaisi Töölön seurakunnan jakavan Temppeliaukion kirkon tuottoja yhteiseen kassaan. Töölö sanoo, että rahat kuuluvat lain mukaan heille ja ovat seurakunnalle itselleen tarpeen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Johanneksenkirkko ottaa käyttöön pääsymaksun kesäturisteille
AjankohtaistaKympin yhteislipulla pääsee lisäksi Tuomiokirkkoon ja Suomenlinnan kirkkoon.
