null Kallion seurakunnassa neulotaan lohtunalleja läheisen kuolemaa sureville lapsille

Pauliina Lindfors ja Outi Takkinen esittelevät lohtunalleja Redin Sillalla.

Pauliina Lindfors ja Outi Takkinen esittelevät lohtunalleja Redin Sillalla.

Kallion seurakunnassa neulotaan lohtunalleja läheisen kuolemaa sureville lapsille

Ajatus lohtunallesta syntyi sisarustaan surevan lapsen kohtaamisesta, kertoo diakoniapappi Pauliina Lindfors. Nallen lisäksi lapsi saa mukaan tarinan.

Kallion seurakunnassa on kevään aikana neulottu jo noin kolmekymmentä lohtunallea. Ne on tarkoitettu läheisensä kuolemaa surevalla lapselle. Ajatus on, että lohtunallen jokaiseen silmukkaan on neulottu osanotto perhettä kohdanneen surun vuoksi.

– Idean nalleen sain Kriisit ja traumat -koulutuksesta, johon kuului kehittämistehtävä. Kun aloin tehdä sitä, mieleeni tuli suruperhe, jonka yhden lapsen siunasin hautaan. Hänen sisarensa jutteli ja kyseli monenlaista ennen ja jälkeen siunauksen. Tuolloin, ja muutamassa muussakin tilanteessa, olisi ollut todella hyvä, jos lohtunalle olisi jo ollut olemassa, diakoniapappi Pauliina Lindfors kertoo.

Hänen mielessään olivat lohtunallea ideoidessa myös puolisoaan sureville leskille tarkoitetut lohtuhuivit, joita neulotaan eri puolella Suomea. Niitä tehdään myös Kallion seurakunnassa. Samoin hän ajatteli sairaaloissa lapsille annettavia pehmonalleja. Tuntui siltä, että lohtunalle voisi monille lapsille olla yksi tapa käsitellä surua ja kuolemaa.

– Itseni lisäksi olen saanut myös muutamia innokkaita vapaaehtoisia mukaan neulomaan. He ovat innostuneita tehtävästä. Vaikka toivon, ettei lohtunalleja käytännössä tarvittaisi, niin ikävä kyllä aivan varmasti tulee vastaan monia tilanteita, joissa lapsi menettää läheisensä ja kaipaa lohtua, Lindfors sanoo.

Nallen mukaan annetaan sen tarinan alku

Lohtunallet ovat Kalliossa lähinnä pappien ja diakonien käytössä, sille he kohtaavat työssään eniten surevia. Luonteva tilanne antaa nalle on silloin, jos isovanhempi, vanhempi, sisarus tai joku muu lapselle läheinen on kuollut ja edessä ovat hautajaiset. Esimerkiksi hautaan siunaamista edeltävä keskustelu suruperheen kanssa voi olla papille sopiva paikka antaa seurakunnan lahjana nalle lapselle.

– Täytyy olla herkällä korvalla, sillä kaikki lapset eivät välttämättä halua nallea tai aikuinen voi olla sitä mieltä, ettei se ole paras tapa lohduttaa. Sopiva lapsen ikähaarukka on noin 3–10-vuotta, mutta tämäkin riippuu lapsesta, Pauliina Lindfors sanoo.

Lohtunalle on myös aikuiselle yksi keino käsitellä surua lapsen kanssa.
– Pauliina Lindfors

Hänen mukaansa lohtunallejen tekijät neulovat niiden jokaiseen silmukkaan osanottonsa perhettä kohdanneen surun vuoksi. Lapsi voi nallen kanssa käydä suruaan läpi lapselle luonnollisella tavalla eli leikkien.

– Lohtunalle on myös aikuiselle yksi keino käsitellä surua lapsen kanssa. Nallen ja sen tarinan kautta voi ottaa menetyksen puheeksi. Nallen mukaan annetaan seurakunnasta tarina, jossa on vain alku, jotta lapsen omalle mielikuvitukselle jää tilaa, Lindfors kertoo.

Lohtunalleilla on tarina, jota lapsi voi jatkaa.

Lohtunalleilla on tarina, jota lapsi voi jatkaa.

Tarinassa kerrotaan, että nallet ovat kotoisin Lohtumetsästä, jossa ne leikkivät metsänväen kanssa. Välillä tulee vastaan tilanteita, joissa tarvitaan lohduttajaa. Nallet oppivat tämän ja tietävät, että kasvettuaan isoksi, jokainen niistä muuttaa oman ihmislapsen luo. Sellaisen lapsen luo, joka on menettänyt rakkaan ihmisen. Lohtunalle tietää, ettei se voi korvata tuota ihmistä, mutta se voi olla lapsen lähellä.

– Lapsi voi jatkaa nallen tarinaa tästä ja ottaa sen mukaan leikkeihin. Lapsi voi myös antaa nallelle nimen, sellaisen kuin haluaa, Lindfors sanoo.

Lindforsin mukaan Kallion seurakunta antaa nallen tekijöille langat ja täytteet, vaikka moni on halunnut käyttää omia tarvikkeitaan. Lohtunallelle on englanninkielinen ohje ja video, jonka avulla sen oppii neulomaan. Lindfors aikoo suomentaa ohjeen.

– Erityisen tärkeää on turvallisuus, jotta nallen voi antaa jo kolmevuotiaalle. Siksi nalle neulotaan kokonaan yhtenä kappaleena, ja vain korvat kiinnitetään siihen erikseen. Lohtunallella on myös villapaita, jonka voi pukea ja riisua nallelle. Siinäkään ei ole nappeja tai mitään irtoavaa.

– Vaikka idea on lähtöisin Kalliosta, sen voi vapaasti ottaa käyttöön muuallakin Suomessa, jos tuntuu, että siitä on lapsille apua, Lindfors ehdottaa.

”Neuloessani annan niille halauksia”

Yksi Lohtunallen neulojista on eläkkeellä oleva lastentarhanopettaja ja Käpylän ja Oulunkylän seurakuntien lastenohjaaja Outi Takkinen. Hän kuuluu naisporukkaan, jota yhdistää käsityöharrastus. Neljä naista innostui asiasta ja lähti neulomaan. Takkisella ”homma lähti lapasesta”.

– Olen tehnyt jo viisi nallea. Nyt täytyy pitää hiukan taukoa, jotta kädet kestävät.

Jos nämä nallet tuovat lapsille edes pientä helpotusta, ne ovat ansainneet paikkansa. 
– Outi Takkinen

Takkisen mukaan lapsen suru voi olla aikamoinen möykky, jota tämän on vaikea käsitellä.

– Minulla on siitä hieman kokemusta myös aiemman työni kautta. Jos nämä nallet tuovat lapsille edes pientä helpotusta, ne ovat ansainneet paikkansa, Takkinen sanoo.

Takkinen kertoo, että hänessä on itsessäänkin vielä lapsenmieltä jäljellä.

– Saatan leikkiä nalleilla, kun ne valmistuvat. Neuloessani annan niille halauksia ja silittelen. Toivon, että nallen mukana lämpimät ajatukseni välittyvät surevalle lapselle, Takkinen kertoo.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi