Vuodenvaihteessa Helsingin seurakuntayhtymän seurakuntiin kuului enää tasan puolet kaupunkilaisista. Helmikuussa määrä laski jo sen alle. 

Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvia helsinkiläisiä on kuitenkin yhä hieman yli puolet. Tämä selittyy sillä, että Helsingissä toimiviin valtakunnallisiin Olaus Petri ja Deutsche Gemeinde -seurakuntiin kuuluu yhteensä yli tuhat helsinkiläistä.

Vantaa seuraa lähivuosina perässä, sillä siellä jäsenyysprosentti oli vuodenvaihteessa 52,6. Espoolaisista evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 55,6 prosenttia ja kauniaislaisista 69,6 prosenttia.

Kirkosta eroaminen on yksi syy seurakuntien jäsenmäärän laskuun, vaan ei ainoa. Myös kasteiden määrä vähenee, sillä kaikki kirkon jäsenetkään eivät tuo lapsiaan kastettaviksi. Syynä voi olla esimerkiksi se, että perhe on monikulttuurinen tai että valinta kirkon jäsenyydestä halutaan jättää lapselle itselleen.

Pääkaupunkiseudulle muuttajien enemmistö on jo pitkään ollut maahanmuuttajia. Vaikka heissä on paljon kristittyjä, harva heistä kuuluu tai myöhemmin liittyy luterilaiseen kirkkoon.

Muuttajista monet ovat hyvin uskonnollisia, mutta tämä ei näy tilastoissa. Esimerkiksi muslimeista harva kuuluu uskonnollisiksi yhdyskunniksi rekisteröityihin islamilaisiin seurakuntiin, ja pieniä kristillisiä rekisteröimättömiä seurakuntia on paljon.

Kun esimerkiksi Vantaan kaupungin tilastot kertovat, että uskontokuntiin kuulumattomia oli vuonna 2019 jo 41,4 prosenttia kaupunkilaisista, tilasto ei kerro koko totuutta. Tässä joukossa on tuhansia kristittyjä, muslimeita, hinduja ja buddhalaisia, jotka eivät todellakaan ole uskonnottomia, vaan usein hyvin uskonnollisia. Uskonnollisuuden kirjo näkyy kuoluissa: Vantaalla islamia omana uskontona oppii joka kymmenes peruskoululainen.

Pääkaupunkiseudun kaupungeista eniten vieraskielisiä asuu Vantaalla, noin 21 prosenttia. Helsingissä vieraskielisten osuus koko väestöstä on 16,5 ja Espoossa 18 prosenttia. Kauniaisten asukkaista heitä on vain noin kuusi prosenttia.

Maahanmuuton tilastollisesta merkityksestä kertoo se, että esimerkiksi Espoon suomen- ja ruotsinkielisestä väestöstä 68,7 prosenttia kuuluu kirkkoon. Sama tilanne on Vantaalla ja Helsingissä: suomen- ja ruotsinkielisistä yhä selvä enemmistö kuuluu kirkkoon.

Espoossa oli vuodenvaihteessa lähes 293 000 asukasta. Heistä 18 prosenttia on vieraskielisiä. Espoossa puhutaan 118 eri kieltä ja suurimmat kieliryhmät ovat venäjä, viro ja arabia. Seurakunnista matalin kirkkoon kuulumisprosentti on Leppävaarassa, 48,9 prosenttia. Tapiolassa kirkkoon kuuluu alueen asukkaista 59,1 prosenttia. Vieraskielisiä on Leppävaarassa 23,4 ja Tapiolassa 14 prosenttia alueen väestöstä.

Heikki von Hertzenin aukio Tapiolassa.

– Kyllä suurin selittäjä seurakuntien välillä on tuo luku eli meillä on paljon vähemmän maahanmuuttajia kuin Leppävaarassa. Toki Otaniemen kampuksella ja alueen yrityksissä on paljon monikulttuurista väkeä, mutta heistä suuri osa asuu muualla, Tapiolan seurakunnan kirkkoherra Päivi Linnoinen kertoo.

Kirkkoherra Päivi Linnoinen.

Otaniemen alueen asujaimisto on pääosin nuoria, eikä siellä juuri ole lapsiperheitä saati ikäihmisiä. Kirkkoon kuuluu vain pieni osa väestä. Sen sijaan Tapiolan keskustan, Mankkaan ja Laajalahden asukasprofiili on aivan toinen. Ikäihmisten ja keski-ikäisten osuus on suuri, ja monissa rakennuksissa asuu jo toinen sukupolvi.

– Puutarhakaupungin identiteetti on vahva, ihmiset viihtyvät täällä. Olemme rakentaneet toimintaamme tukemaan tätä. Tapiolan kirkko, joka nyt on remontissa, on jylhän karu, mutta toiminnassa on lämpöä ja laatua, Linnoinen kertoo.

Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salon mukaan maahanmuuttajien merkitys jäsenyysprosenttiin näkyy siinä, että suomenkielisistä asukkaista yhä kaksi kolmesta kuuluu kirkkoon. Suurin osa alueella muuttajista tulee kuitenkin muualta, muuttoliike on vilkasta ja myös suomenkielisten nuorten osalta usein nopeaa.

– Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät useinkaan juurru alueelle, saati seurakuntaan kovin syvällisesti. Aloitin pappina Leppävaarassa vuonna 1992. Silloin seurakuntalaisia oli 15 000. Nyt heitä on 24 000. Vaikka seurakuntalaisten määrä on kasvanut muuttoliikkeen vuoksi, alueen väkimäärä on kasvanut paljon enemmän. Myös kirkosta eroaminen vaikuttaa. Heissä on ollut paljon nuoria aikuisia, joita tällä alueella asuu paljon, Salo kertoo.

Kirkkoherra Kalervo Salo.

Vuoden 2020 lopussa Vantaan kaupungin asukasluku oli 237 231. Vantaan väestönlisäys, 3671 asukasta, ei juuri vaikuttanut seurakuntien jäsenmäärään, sillä väestönlisäyksen syy on jo vuosikausien ajan ollut maahanmuutto. Vieraskielisiä on Vantaalla suhteessa väestöön eniten pääkaupunkiseudulla.

Entistä useampi vantaalaislapsi syntyy maahanmuuttajaperheeseen. Tämä näkyy osaltaan myös siinä, että syntyneistä lapsista Vantaalla kastettiin vuonna 2019 enää 44 prosenttia. Viime vuonna luku oli vielä pienempi, mutta tämä johtui pitkälti siitä, että koronan vuoksi osa vauvoista kastettiin hieman myöhemmällä iällä ja kasteet kirjattiin kirkkoonliittymisiksi.

Osa maahanmuuttajista on liittynyt kirkkoon. Viime vuonna 1 398 seurakuntalaista puhui äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Lisäksi 173:n äidinkieli ei ollut tiedossa. Seurakuntalaisten määrästä tämä on silti vain murto-osa.

Hakunilan kirkko.

Vantaan Hakunilan suuralueella maahanmuuttajataustaista väkeä on erityisen paljon. Niinpä Hakunilan seurakunnassa kirkkoon kuuluu vain 45,1 prosenttia alueen väestöstä.

– On selvää, että kielitausta vaikuttaa luterilaiseen kirkkoon kuulumiseen. Meidän alueellamme on kuitenkin paljon vieraskielisiä, jotka kuuluvat johonkin muuhun kristilliseen kirkkoon tai yhteisöön. Tämä unohtuu helposti, kirkkoherra Hans Tuominen muistuttaa.

Kirkkoherra Hans Tuominen.

Tuomisen mukaan Hakunilan suuralueella vieraskielisten osuus vaihtelee kaupunginosittain. Hakunilassa luku on lähes 40 prosenttia, Länsimäessä jopa selkeästi sen yli. Itä-Hakkilassa vieraskielisten osuus on alle kymmenen prosentin ja maaseutumaisessa Sotungissa, jossa on paljon ruotsinkielisiä, luku on vielä pienempi.

– Jos katsotaan lukuja esimerkiksi 0–7-vuotiaiden kohdalla, vieraskielisten osuus on vieläkin isompi Länsimäessä ja Hakunilassa. Tämä vaikuttaa suoraan kasteiden määrään seurakunnassamme, Tuominen sanoo

– Asumisen ja koulutustason merkitystä kirkkoon kuulumiseen on hankala arvioida. Meillä on alueita, joissa on lähes pelkästään omistusasuntoja sekä myös alueita, jotka koostuvat pääosin vuokrakerrostaloista. Jos näiden alueiden kirkkoon kuulumista tutkittaisiin tarkemmin, erot olisivat varmaan aika isot.

Mitä muita seurakuntia matalammasta jäsenyysprosentista seuraa ja miltä tulevaisuus näyttää?

– Seurakunnan jäsenmäärä vähenee vuosittain noin 300–500 jäsenellä, suurelta osin siksi, että alueelle ei rakenneta uutta. Kymmenen viime vuoden aikana olemme joutuneet vähentämään työntekijöitämme noin 30 prosenttia. Toisaalta meillä on paljon vapaaehtoisia vastuunkantajia. Lisäksi meillä on loistavat alueelliset yhteistyöverkostot, joiden kanssa toimimme ihmisten parhaaksi. Yhdessä tekemällä tulevaisuus näyttää ihan valoisalta, Tuominen sanoo.

Myös netissä haluamme kannustaa ihmisiä pohtimaan kristinuskon perusopetuksia.
– Hämeenkylän kirkkoherra Matti Hyry

Vantaan toisella laidalla Hämeenkylän seurakunnassa kirkkoon kuuluu lähes 56,8 prosenttia alueen asukkaista. Maahanmuuttajia on huomattavasti vähemmän kuin Hakunilassa ja vuokrataloja on vähän. Osa seurakunnan alueista on pientalovaltaista ja kerrostaloissakin on runsaasti omistusasuntoja.

– Seurakuntien erot kirkkoon kuulumisessa saattavat selittyä sosioekonomisilla syillä. Niitä ovat muun muassa koulutusaste, tuloluokka ja asumismuoto. Perherakenne ei niinkään erota meitä muusta Vantaasta. Kärsimme muuttotappiosta, joka selittynee osaltaan kirkkoon kuuluvien nuorten aikuisten poismuutolla. Heidän tilalleen muuttaa kirkkoon kuulumattomia samanikäisiä, kirkkoherra Matti Hyry kertoo.

Kirkkoherra Matti Hyry.

Vaikka paremmin toimeentulevista useampi kuuluu kirkkoon, se ei Hyryn mielestä tarkoita, että kirkon pitäisi palvella vain heitä. Päinvastoin diakoniatyötä tarvitaan myös Hämeenkylässä ja Hyry uskoo, että moni hyvätuloinen haluaa tukea sitä kirkollisveroillaan. Nuoria aikuisia Hyry arvelee tavoitettavan parhaiten netin kautta.

– Moni heistä sanoo kyselytutkimuksissa uskovansa toisin kuin kirkko opettaa. Pohdimme tämän tiedon valossa, kuinka hyvin nuoret ylipäätään tuntevat kirkon keskeisen opetuksen. Tämän vuoksi haluamme myös netissä kannustaa ihmisiä lukemaan Raamattua ja pohtimaan kristinuskon perusopetuksia.