Kodittomat yöpyivät berliiniläisessä kirkossa joulukuussa 2022. Kuva: Christoph Soeder / DPA / Lehtikuva
Ilman vapaaehtoistyötä saksalainen yhteiskunta kaatuisi, väittää Saksan evankelisen kirkon köyhyysvaltuutettu – kiristynyt taloustilanne näkyy Berliinin ruokapankeissa
Saksan ensimmäisen köyhyysvaltuutetun Thomas de Vachroin mielestä valtion tulisi ottaa suurempi rooli köyhien auttamisessa.
Energian ja elintarvikkeiden nousu on pannut myös monen saksalaisen talouden tiukoille. Poliitikkojen puheissa köyhyys ja keinot sen vähentämiseksi eivät edelleenkään kuulu, vaan vastuu köyhien auttamisesta jää yhä enemmän kolmannelle sektorille, kirkoille ja esimerkiksi vapaaehtoistyötä tekeville.
Tätä mieltä on Saksan ensimmäinen ja tähän mennessä ainoa köyhyysvaltuutettu Thomas de Vachroi. Hänen tehtävänään on toimia köyhien äänitorvena ja tuoda heidän hätänsä ja tarpeensa kuuluviin.
– Meneillään olevan energia- ja elintarvikekriisin myötä köyhyys on tullut entistäkin näkyvämmäksi. Mielestäni on korkea aika ottaa köyhyys vakavasti, de Vachroi sanoo.
Köyhyysvaltuutettua kuunnellaan
Thomas de Vachroi on toiminut Berliinin Neuköllnin kaupunginosan köyhyysvaltuutettuna vuodesta 2017. Hänen työnantajansa Simeon-diakonilaitos, joka myös toimii Neuköllnissä, valitsi hänet tuolloin tehtävää hoitamaan. Vuonna 2021 hänet nimitettiin myös evankelisen kirkon köyhyysvaltuutetuksi Neuköllnin alueelle. De Vachroi käyttää puolet työajastaan köyhyysvaltuutetun tehtävään ja toisen diakonilaitoksella, jossa hän vastaa liikuntaesteisille tarkoitetun asuintalon toiminnasta.
Reilun 300 000 asukkaan Neuköllnillä on edelleen ongelmakaupunginosan leima, vaikka siellä jo vuosien ajan käynnissä ollut keskiluokkaistuminen on muuttanut väestörakennetta. Muutoskehitys ei kuitenkaan ole poistanut kaupunginosan sosiaalisia ongelmia. Päinvastoin, köyhien ja hyvätuloisten välinen kuilu on viime vuosina syventynyt entisestään.
Erityisen selvästi köyhien ja rikkaiden välinen ero tuli näkyviin koronapandemian aikana.
– Kun koronasulku Berliinissä alkoi maaliskuussa 2020, ja liikkeet suljettiin, saattoi nähdä, kuinka paljon ihmisiä elää kadulla. Se pisti silmään, koska ulkona ei ollut muuta elämää. Kaduilla näki vain ihmisiä, joilla ei ollut paikkaa minne mennä.
De Vachroin vaikutusmahdollisuudet kaupunginosan köyhyysvaltuutettuna ovat rajalliset. Hänen toiveenaan onkin, että myös muut kaupunginosat ja kaupungit seuraavat pian Neuköllnin esimerkkiä. Köyhyysvaltuutetulle on tarvetta kaikissa Saksan kaupungeissa.
– Sanotaan, että Saksa on rikas maa, mutta meillä on köyhyyttä Berliinin lisäksi Stuttgartissa ja Frankfurtissa, Hampurissa ja Leipzigissa. Köyhyyttä on kaikkialla Saksassa.
Köyhyys ei häviä puhumalla, se vaatii tekoja.
De Vachroi on huomannut, että häntä kuunnellaan. Myös ovet poliitikkojen luokse avautuvat helpommin, sillä köyhyysvaltuutettua ei voi jättää ulkopuolelle. Se ei olisi hyväksi maineelle. Vähintään yhtä tärkeää on se, että köyhyys aletaan vähitellen myöntää.
– Poliittisella tasolla on tapahtunut kehitystä. Olen huomannut, että ihmiset alkavat vähitellen tajuta, että köyhyys on todellakin ongelma.
– Poliitikot puhuvat mielellään, että pitäisi tehdä sitä ja voisi tehdä tuota, mutta me tarvitsemme poliitikkoja, jotka eivät pelkästään puhu. Köyhyys ei häviä puhumalla, se vaatii tekoja. Jos valtiolla on varaa satsata 100 miljardia euroa asehankintoihin ja 200 miljardia ilmastonsuojeluun, sillä täytyy olla varaa antaa vähintään 10 miljardia köyhyyden lievittämiseen.
Saksan ensimmäinen köyhyysvaltuutettu Thomas de Vachroi on henkilö, jota poliitikotkin kuuntelevat.
Jotkut lähtevät ruokapankista tyhjin käsin
Thomas de Vachroin mukaan on ongelmallista, että valtio sälyttää lisääntyvässä määrin vastuutaan vapaaehtoistyöntekijöille ja -järjestöille. Saksassa on arviolta 17 miljoonaa vapaaehtoistyöntekijää. Monilla sosiaalipalvelualoilla oltaisiin pulassa ilman vapaaehtoisten säännöllistä työpanosta.
– Jos 17 miljoonaa vapaahtoistyöntekijää sanoisivat, että en tee kuukauteen vapaaehtoistyötä, saksalainen yhteiskunta kaatuisi. Vapaaehtoiset pitävät työllään sosiaalipalvelut toimintakykyisinä, vaikka se on valtion tehtävä.
Tästä on esimerkkinä Tafel-ruokapankki, jolla on lähes tuhat jakelupistettä ympäri Saksaa. Se on perustamisestaan, vuodesta 1993, lähtien jakanut ruoka-apua taloudellisessa ahdingossa oleville. Tafelin vapaaehtoistyöntekijät keräävät ja lajittelevat ruokalahjoitukset, minkä jälkeen ne jaetaan ruoka-apua tarvitseville. Berliinin Tafel-ruokapankki on toiminut esikuvana hävikkiruokaa välittävälle Vantaan Yhteinen pöytä -verkostolle.
Se, että saksalainen yhteiskunta tarvitsee ruokapankkeja, on osoitus tämän yhteiskunnan kyvyttömyydestä.
Kiristynyt taloustilanne on kasvattanut Tafel-ruokapankkien asiakasmäärää tuntuvasti. Paikoin ruoka-apua tarvitsevia on jouduttu lähettämään pois, koska jaettavaa ruokaa ei ole riittävästi.
Thomas de Vachroi pitää Tafel-ruokapankin toimintaa tärkeänä tukipilarina kamppailussa köyhyyttä vastaan. Silti hän toivoo, että ruokapankkia ei tarvittaisi.
– Totta kai näen, kuinka tärkeitä Tafelit ovat, mutta se, että saksalainen yhteiskunta tarvitsee ruokapankkeja, on osoitus tämän yhteiskunnan kyvyttömyydestä. Tafel toimii täysin lahjoitusten ja vapaaehtoistyön kautta. Se ei saa minkäänlaista tukea valtiolta.
– Sosiaalivirastossa kehotetaan apua tarvitsevia hakemaan ruoka-apua Tafelista, vaikka se on valtion tehtävä. Tämä on mielestäni häpeällistä.
Kirkot ovat pitkään taistelleet köyhyyttä vastaan
Jo ennen kuin Thomas de Vachroi nimitettiin köyhyysvaltuutetun tehtävään, hän oli kodittomien ja syrjäytyneiden asialla. Hän on vuosien ajan ollut mukana järjestämässä Neuköllnin kaupunginosan asunnottomille tarkoitettuja, teetä ja lämpimän tilan tarjoavia Tee und Wärmestube -tapaamisia. Näissä tilaisuuksissa tarjotaan myös monenlaista muuta tukea, kuten vaateapua ja neuvoja hakemusten ja viranomaisten kanssa. Tilaisuudet oli alunperin suunnattu parille kymmenelle ihmiselle, mutta tarve on moninkertaisesti suurempi. Nykyään tapaamisissa käy 10 000–15 000 ihmistä vuosittain.
Diakonialaitokset ja kirkot Saksassa ovat tehneet jo pitkään työtä köyhyyttä vastaan. Esimerkiksi evankelinen kirkko otti Berliinissä jo 1990-luvulla ensisijaiseksi tehtäväkseen köyhyyden poistamisen ja pitää tästä linjasta kiinni edelleen.
– En ole kirkossa pelkästään siksi, että uskon Jumalaan. Olen siellä myös kirkon palveluksessa työskentelevien ihmisten vuoksi, jotka tekevät tärkeää työtä. Köyhyys ei tarkoita pelkästään aineellista tai sairaudesta johtuvaa köyhyyttä. Se on myös emotionaalista ja sosiaalista.
– Kirkolla on vastaus vastoinkäymisiin, joita elämässämme kohtaamme, toisin kuin poliitikoilla. Ilman kirkkoja köyhyyttä ei nostettaisi edes puheenaiheeksi, Thomas de Vachroi toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jaettavasta hävikkiruoasta on jo pula, samalla ruoka-avun tarvitsijoiden määrä kasvaa: ”Hyvin säilyvistä kuivatuotteista ja proteiinista on pulaa”
AjankohtaistaHintojen nousu alkaa näkyä elintarviketuotannossa, kaupoissa, hävikkiterminaaleissa ja siinä, kuinka paljon rahaa ruokaan ihmisillä on käytettävissä.
