Helsingin perusopetuksen (luokkien 1.−9.) katsomusaineiden viimeisimmät tilastot ovat vuodelta 2018.
Islamin ja elämänkatsomustiedon opiskelijoiden määrät kasvavat pk-seudun peruskouluissa – uskontokirjossa mukana myös buddhalaisuus ja krishnalaisuus
Evankelisluterilaista uskontoa opiskelee oman uskonnon opetuksessa kaksi kolmesta helsinkiläislapsesta ja hieman useampi espoolainen ja vantaalainen.
Suomessa on alkuvuonna keskusteltu siitä, pitäisikö kouluissa yhä opettaa erikseen uskontoa ja elämänkatsomustietoa vai pitäisikö niiden sijaan olla kaikille yhteinen katsomusaine.
Uskonnonopetuksen lähtökohtana on oppilaan oma uskonto, eli ajatus on sama kuin äidinkielessä: tutustutaan ensin omaan. Uskontokuntiin kuulumattomat opiskelevat elämänkatsomustietoa. Sen voivat valita myös muihin uskontokuntiin kuuluvat kuin luterilaiset ja ortodoksit.
Viimeisimmät valtakunnalliset katsomusaineiden tilastot ovat vuodelta 2016. Niiden mukaan peruskoulun ylimmillä luokilla 89,1 prosenttia ja alimmilla luokilla 86,1 prosenttia opiskelijoista kävi luterilaisessa uskonnonopetuksessa.
Pääkaupunkiseudulla tilanne on erilainen. Vaikka valtaosa Espoon, Vantaan ja Helsingin peruskoululaisista opiskelee luterilaista uskontoa, kasvavat nyt elämänkatsomustiedon, islamin ja muiden uskontojen osuudet.
Kirkko ja kaupunki kysyi tilastoja Helsingistä, Espoosta ja Vantaalta. Helsinki selvittää asiaa joka toinen vuosi, joten sen tilastot ovat vuodelta 2018. Vantaan ja Espoon luvut kertovat tämänhetkisen tilanteen.
Ala- ja yläluokkien välinen ero kertoo suunnan
Helsingin perusopetuksen yhteensä 52 000 oppilaasta evankelis-luterilaisen uskonnon tunneilla kävi pari vuotta sitten 33 000 eli noin kaksi kolmesta oppilaasta. Ylimmillä luokilla luterilaisessa uskonnonopetuksessa kävi 6,5 prosenttia enemmän kuin alemmilla luokilla. Ero luokka-asteiden välillä osoittaa muutoksen suunnan: tulevaisuudessa yhä harvempi osallistuu luterilaiseen uskonnonopetukseen.
Kun vuonna 2012 peruskoulun 1–6-luokkien helsinkiläisoppilaista 72,4 prosenttia osallistui luterilaiseen uskonnonopetukseen, luku on nyt 60,8 prosenttia.
Elämänkatsomustietoa opiskeli helsinkiläisistä peruskoululaisista 21,3 prosenttia ja lukiolaisista 19 prosenttia. Islamin tunneilla kävi yhdeksän prosenttia peruskoululaisista eli 4 746 oppilasta. Ortodoksisessa uskonnonopetuksessa kävi 2,3 prosenttia peruskoululaisista. Helsingissä voi opiskella myös katolisessa, buddhalaisessa ja hindulaistaustaisen krishna-liikkeen uskonnonopetuksessa, näiden aineiden oppilaita oli yhteensä 582.
Espoossa evankelis-luterilaisen uskonnon tunneilla käy prosentuaalisesti enemmän oppilaita kuin Helsingissä ja Vantaalla. Prosentit on laskettu suomenkielisen peruskouluun (luokkien 1.−9.) oppilaista.
Espoossa luterilaisen uskonnon (noin 21 000 oppilasta) jälkeen seuraavaksi eniten oppilaita (15 prosenttia peruskoululaisista) käy elämänkatsomustiedon tunneilla. Islam on ohittanut ortodoksisen uskonnon jo vuosia sitten. Islamia oman uskontona opiskelee tällä hetkellä 2 349 oppilasta (kahdeksan prosenttia). Espoossa seuraavaksi eniten on ortodokseja (2,5 prosenttia) ja sitten katolilaisia (yksi prosentti). Krihsna-uskontoa opiskelee 72 espoolaista.
Vantaalla luterilaisilla uskonnon tunneilla käy nyt noin 16 000 oppilasta. Elämänkatsomustietoa opiskelee 3 600 vantaalaista (15,2 prosenttia). Islamin opiskelijoita on eniten pääkaupunkiseudulla eli 9,6 prosenttia (2 268 oppilasta). Muut Vantaalla valitut katsomusaineet ovat ortodoksinen (3,5 prosenttia), katolinen (1,4 prosenttia), krishna-uskonto (0,2 prosenttia) ja buddhalaisuus (0,7 prosenttia).
Vantaan perusopetuksen (luokkien 1.−9.) oppilaista islamia opiskelee lähes joka kymmenes.
Kaikissa kolmessa kaupungissa on myös oppilaita, jotka eivät opiskele koulussa mitään katsomusainetta. Tällöin yleensä oppilaan oma uskonnollinen yhteisö järjestää opetuksen, josta ei saa numeroa koulutodistukseen. Esimerkiksi pääosa jehovantodistajista ja osa muslimeista toimii näin. Juutalaisilla on oma koulu Helsingissä.
Vuorovaikutus aineiden välillä vahvistuu
Pääkaupunkiseudun uskonnollinen ja katsomuksellinen kirjo vaikuttaa siihen, että kaikissa kolmessa kaupungissa on kannustettu vahvistamaan vuorovaikutusta eri katsomusaineiden välillä.
Trendinä on yhteisöllisen ja moniäänisen keskustelun vahvistuminen.
– Muutama koulu on ottanut tämän sydämenasiakseen. He ovat kertoneet, että tällä on saatu paljon hyvää aikaan, Vantaan opetuspäällikkö Pepita Kaskentaus sanoo.
– Trendinä on yhteisöllisen ja moniäänisen keskustelun vahvistuminen. Rohkaistuminen puhumaan koulussa myös katsomuksista on tervetullutta, Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen HR-asiantuntija Tuulia Tikkanen säestää.
Vähemmistöuskontojen opetuksen ongelmana on takavuosina ollut opetuksen laatu. Nyt tilanne on parempi ja esimerkiksi islaminopettajista enemmistö on päteviä. Espoon kaupungin opetuspäällikkö Eeva-Kaisa Ikosen mukaan tähän on suuresti vaikuttanut yhteistyö Helsingin yliopiston kanssa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuula: Miksi kirkkoon kuuluvien on pakko opiskella uskontoa, mutta uskonnottomat voivat valita?
PuheenvuorotKoulun pitäisi perehdyttää kaikki oppilaat uskontoihin, ei vain kirkkoon kuuluvia.
