Valmiutta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen kirkossa on myös runsaasti. Joka toinen pappi kannattaa sitä täysin ja vain joka neljäs on täysin eri mieltä.
Joka toinen pappi kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä – asenteissa iso muutos
Tuore tutkimus kertoo myös pappien olevan hyvin motivoituneita työhönsä. Sekä papit että kanttorit suhtautuvat luontevasti kuolemaan.
Yhteiskunnassa laajasti näkyvä nopea asenteenmuutos samaa sukupuolta olevien parisuhteista näkyy vahvasti myös papeilla ja kanttoreilla. Joka toinen pappi kannattaa samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä ja vain viidennes on eri mieltä.
Tulokset käyvät ilmi Itä-Suomen yliopiston käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelän tutkimuksesta Kutsumuksen imu ja työn todellisuus – Pappien, teologien ja kanttoreiden suhde työhön, työhyvinvointi ja suhtautuminen ajankohtaisiin kysymyksiin Kirkon akateemisten jäsentutkimuksessa 2018.
Vaikka kirkon työntekijät ovat useissa asennetutkimuksissa näyttäytyneet asenteiltaan muuta väestöä perinteisempinä ja vähemmän muutoshakuisina, nopea muutos sallivampaan suuntaan suhtautumisessa samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin osoittaa kuitenkin nopeankin muutoksen olevan mahdollista myös kirkon työntekijöille.
Kun vuonna 2002 vain 12 prosenttia papeista oli täysin samaa mieltä siitä ja joka toinen täysin eri mieltä, että samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen kirkossa tulisi sallia, vuonna 2018 täysin samaa mieltä oli joka toinen (52 prosenttia) ja vain 15 prosenttia täysin eri mieltä.
Valmiutta samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen kirkossa on myös runsaasti. Joka toinen pappi kannattaa sitä täysin ja vain joka neljäs on täysin eri mieltä. Reilu prosentti kertoi jo vihkineensä samaa sukupuolta olevan parin. Samalla niiden osuus, jotka kannattavat kirkon vihkioikeudesta luopumista sukupuolineutraalin avioliittolain myötä, on vähentynyt.
Miespuoliset papit empivät naisten johtajuutta
Tervo-Niemelän tutkimus osoittaa, että pappien ja muiden teologien halu naisten johtajuuden vahvistamiseen kirkossa on vahvempi kuin kanttoreiden. Papeista noin kaksi kolmesta oli täysin tai melko samaa mieltä siitä, että naisia tulisi olla enemmän niin kirkkoherrana kuin muissa johtotehtävissä ja että piispana tulisi olla myös naisia (69 prosenttia). Kanttoreista vain joka neljäs oli melkein tai täysin samaa mieltä siitä, että naisia tulisi olla enemmän kirkkoherrana. Muihin johtotehtäviin tai piispaksi naista toivoi hieman useampi kuin joka kolmas kanttori (37 prosenttia).
Reilu prosentti papeista kertoi jo vihkineensä samaa sukupuolta olevan parin.
Kun naispuolisista papeista lähes kolme neljästä oli täysin samaa mieltä siitä, että naisia tulisi olla myös piispoina ja muissa kirkon johtotehtävissä, miespuolisista papeista näin ajatteli alle joka kolmas. Mikäli mukaan lasketaan jokseenkin samaa mieltä olevat, miespuolisista papeista naisten määrän kasvua näissä johtotehtävissä kannatti puolet (52 prosenttia) ja naispuolisista papeista 84–85 prosenttia. Lisää naispuolisia kirkkoherroja toivoi 46 prosenttia pappismiehistä ja 78 prosenttia naisista. Myös kanttoreiden keskuudessa naiset ovat valmiimpia naisten johtajuuden lisäämiseen.
Papit ovat omistautuneita työhönsä
Papin työssä työn imu on vahva. Papit ovat vahvasti omistautuneet työlleen ja kokevat innostusta, inspiraatiota ja ylpeyttä työstään. 20 vuoden seurantatutkimus osoittaa pappien työn puitteiden kehittyneen tasaisesti paremmiksi: pappien työajan ja työmäärän hallinta on parantunut, enemmistö jaksaa työssään hyvin ja suhdetta työhön luonnehtii vahva sisäinen motivaatio.
Tulosten perusteella niin papeilla kuin kanttoreilla on tyypillisesti luonteva suhtautuminen kuolemaan ja kuolema nähdään luonnollisena osana elämää ja sellaisena, johon voi suhtautua myönteisesti. Papit ja kanttorit myös pelkäävät kuolemaa vähemmän kuin muut tutkitut ammattiryhmät. Kirkon työntekijöillä on tutkimuksen tulosten perusteella kuolemaan liittyvien kysymysten äärellä sellaista erityisosaamista, jota muiden alojen työntekijöiden on vaikea korvata.
Luonteva suhtautuminen kuolemaan on tutkimuksen tulosten perusteella myös vahva voimavara kirkon työssä. Työntekijät, jotka eivät pelkää kuolemaa, tyypillisesti viihtyvät ja jaksavat kirkon työssä paremmin kuin työntekijät, joille kysymys kuolemasta on eri syistä vaikea.
Papit ja kanttorit pelkäävät kuolemaa vähemmän kuin muut tutkitut ammattiryhmät.
Kirkon akateemisten (AKI) jäsentutkimuksessa on neljän vuoden välein tarkasteltu Suomen kirkon pappisliiton, Suomen Kanttori-urkuriliiton ja nyt myös uuden Suomen teologiliiton jäsenten suhdetta työhön ja työhyvinvointia sekä näkemyksiä ajankohtaisista kysymyksistä ja ammattiliitosta ja sen kehittämisestä.
Vuoden 2018 jäsentutkimuksen keskiössä olivat aiempia vuosia laajemmin erityisesti työhyvinvoinnin kysymykset sekä erityisenä näkökulmana pappien, muiden teologien ja kanttoreiden suhtautuminen kuolemaan ja kuolemanpelko sekä suhtautuminen naisiin kirkon johdossa ja samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Näin papit perustelevat kantojaan samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon – sekä kannattajat että vastustajat vetoavat teologiaan, mutta eri tavoin
AjankohtaistaKummallakin puolella on hyviä perusteluja, sanoo aihetta väitöskirjassaan tutkinut Laura Kallatsa.
