Helsingin Kalasataman paikalla oli hurja satama, jota poliisikin vältteli – uusille asukkaille jaetaan värikäs historiikki
Menneisyys on kuorittu Kalasatamasta pois nimeä ja maa-ainesta myöten. Ennätyskorkeat tornitalot rakennetaan alueelle, jolla tehtiin ennen ennätyksiä lähinnä lapsikuolleisuudessa.
Kalasataman asuinaluetta rakennetaan kovalla jyskeellä entisen Sörnäisten sataman päälle. Asuntojen neliöhinta on nyt 7 920 euroa siellä, missä elämä oli ennen hurjaa.
Työväentutkimus-palkinnon saanut paikallishistoriikki Sörkän rysäkeisarit jaetaan kalasatamalaisille, jotka muuttavat alueelle lokakuusta helmikuun loppuun. Kuva Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Näin kertoo Eero Haapanen tietokirjassaan Sörkan rysäkeisarit – Kalastajia, ajureita ja salakuljettajia (SKS 2013). Kalasataman uudet asukkaat ovat saaneet kirjan lokakuusta lähtien osana kaupungin infopakettia, jossa kerrotaan esimerkiksi alueen rakentamisaikatauluista, liikenneyhteyksistä ja palveluista.
– Nykyinen Kalasatama ympäristöineen on aina ollut merkillinen paikka. Sinne nousi 1800-luvun lopussa niin äkkiä uusi kaupunginosa, että sitä voi verrata Amerikan kultakenttien nopeasti rakennettuihin kyliin, Haapanen kertoo.
Meneillään oleva muuttoaalto ei ole itäisen kantakaupungin ensimmäinen: asukasmäärä Pitkänsillan ja Vanhankaupungin välisellä alueella hyppäsi vuosina 1870–1900 runsaasta tuhannesta yli 20 000 ihmiseen.
Ensimmäisessä muuttoaallossa Sörnäisten sataman seutu veti enimmäkseen nuoria miehiä. He joivat palkkojaan tunnetuissa, pahamaineisissa kapakoissa Huntunhännässä, Pääskysenpesässä ja salajuottoloissa, jotka uhmasivat väkijuomakaupan ja seksin myynnin rajoituksia. Viina kuului Haapasen mukaan satamaan yhtä erottamattomasti kuin kahvi nykyajan työpaikoille.
– Alueella toimii alkuvuosina yksi ainoa poliisi, joka ei välttämättä uskaltanut esiin, kun satamajätkät olivat koolla.
Kalasataman rantaviiva kulki lähellä Hämeentietä vuonna 1949. Kuva Kansalliskirjasto.
Vain metallirenkaat kalliolla muistuttavat menneestä
Historia on kuorittu Kalasatamasta pois nimeä ja maa-ainesta myöten. Kalliot on räjäytetty uusien kerrostalojen tieltä ja ranta muovattu täyttömaalla.
Jos haluaa nähdä jälkiä vuosina 1863–2008 toimineesta Sörnäisten satamasta, on lähdettävä Kalasatamasta Isoisänsiltaa myöten vehreälle Mustikkamaalle.
Kuva Ville Palonen.
– Kalliossa on suuria rautalenkkejä, joihin on kiinnitetty laivoja redille eli odottamaan purkamista ja lastaamista satamassa, Haapanen kertoo.
Kalasatamaan muuttaa todennäköisesti paljon lapsiperheitä, kuten uusille asuinalueille yleensä. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa alue oli kuitenkin keskenkasvuisille hengenvaarallinen: lapsikuolleisuus oli ilmeisesti Suomin suurin. Saastuneen juomaveden aiheuttama ripuli oli tavallinen kuolinsyy ensimmäisen ikävuoden aikana.
Alueellisia tilastoja on vasta vuodelta 1900, jolloin lapsikuolleisuus oli Helsingissä jo laskenut. Silloinkin Pitkänsillän pohjoispuolella kuoli useampi kuin joka kolmas lapsi. Vertailun vuoksi viime vuosina Suomessa on kuollut noin kaksi tuhannesta elävänä syntyneestä vauvasta.
Lapset istuvat Katri Valan puistossa vuonna 1950 lähellä nykyistä Sörnäisten metroasemaa. Paikka oli silloin lähempänä merta kuin nyt. Kuva Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo.
Taide juurruttaa asuinalueeseen
Sörkän rysäkeisareita jaetaan kalasatamalaisille, koska taiteilija Tatu Tuominen tahtoo syventää uusien asukkaiden suhdetta kotiseutuunsa. Hänen esipuheellaan varustetusta teoksesta on otettu tuhannen kappaleen erikoispainos.
Historiikki teki Tuomiseen vaikutuksen, koska se sai hänet huomaamaan kotikaupunkinsa huiman muuttumisen. Teollisuusalueista ja työläiskaupunginosista on tullut keskiluokkaisia asuinalueita.
Kalasatamaan valmistuu vuoteen 2040 mennessä asunnot 25 000 ihmiselle. Etuovi.com mainostaa aluetta kilometreittäin jatkuvalla rantapromenadilla, Suomen mittakaavassa ennennäkemättömän korkeilla torneilla ja kelluvilla asunnoilla. Kuva Ville Palonen.
Paikallishistoriikin jakaminen on osa Helsingin taidemuseon Tuomiselta tilaamaa väliaikaista taideteosta Valomerkki rannalta.
Teos Valomerkki rannalta on kuin majakka, joka välkyttää valojaan lokakuusta helmikuuhun. Yksi valoesitys kestää kolme minuuttia ja toistuu kolmesti tunnissa pimeään aikaan viiden tunnin ajan. Kuva Visa Knuuttila.
– Kalasatamassa on oltu tosi kiinnostuneita historiikista. Asukkailla on selvästi ollut tarve löytää paikallista historiaa ja rakentaa sen avulla alueen identiteettiä ja omaa suhdettaan siihen, sanoo julkisen taiteen amanuenssi Kristiina Ljokkoi Helsingin taidemuseosta.
Tatu Tuomisen teoksen toinen osa on majakkaa muistuttava valoinstallaatio. Parrulaituri 16:ssa sijaitsevan taloyhtiön yläkerrasta välkkyy iltaisin parinkymmenen minuutin välein valo, jota voi katsoa esimerkiksi Mustikkamaalta tai Katajanokalta asti. Teos viittaa valomerkkeihin, joita on voitu lähettää rannalta entisaikojen veneilijöille.
Ei ole ennenkuulumatonta, että uusi asukas saa Helsingissä tervetuliaislahjaksi paikallishistoriikin. Helsingin kaupunki on jakanut uusille asukkaille myös Jätkäsaaressa historiallista kirjaa, Hannu Mäkelän romaania Hyvä Jätkä (2009). Mäkelä kirjoitti Jätkäsaareen sijoittuvan teoksen tilaustyönä.
Myös jotkut vanhat taloyhtiöt antavat uusille asukkailleen omakustannehistoriikkeja ainakin Kalliossa.
Ajuri hevosineen Sörnäisten kalatehtaan edessä Hermannissa 1930-luvulla. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.
.jpg)
Sörnäisten satama 1950-luvulla. Kuva Helsingin kaupunginmuseo.
Pojat kalastavat 1950-luvulla Sörnäisten satama-alueella. Kuva Tauno Norjavirta.
Sompasaari ja Sörnäisten satama vuonna 1937. Taustalla Kulosaaren silta. Kuva ilmavoimat.
Ympäristötaidetta tehdään rakennuttajien kustannuksella
Kalasatamaan rahoitetaan ympäristötaidetta rakennuttajilta perittävällä maksulla, joka on kymmenen euroa rakennuksen kerrosneliömetriä kohti. Noin 70 prosenttia rahasta käytetään pysyviin, julkisille ulkoalueille sijoitettaviin taideteoksiin. Kalasatamassa on valmiina neljä: Jacob Dahlgrenin Early One Morning, Eternity Sculpture, Villu Jaanisoon Kuukkeli, Timo Heinon Veteen piirretty viiva sekä Toukolan rantapuistoon pystytetty Riikka Purosen Harppi ja tähdet.
Potista 15 prosenttia käytetään väliaikaisiin teoksiin, kuten lokakuussa julkistettu Valomerkki rannalla, jonka toinen osa on asukkaille jaettava kirja Sörkän rysäkeisarit. Lokakuussa julkistettiin myös toinen väliaikainen teos, Pasi Rauhalan Flamigos. Se herättää henkiin Korkeasaaressa eläneen flamingoparven. Loput 15 prosenttia taiderahoista käytetään tapahtumiin.
– Taiteilijat työstävät parhaillaan seitsemää uutta taideteosta Kalasatamaan, kertoo julkisen taiteen amanuenssi Kristiina Ljokkoi.
Kalasatama saa pidemmällä aikavälillä vielä lisää taidetta, joka sijaitsee julkisella maalla, julkisten rakennusten pihalla tai niiden sisällä. Sitä on kutsuttu myös prosenttitaiteeksi, mutta Kalasatamassa rahoitus on hieman erilainen.
– On poikkeuksellista, että kokonainen kaupunginosa rakennetaan kerralla. Taiteen kuratoinnin kannalta tilanne on ainutlaatuinen, Ljokkoi sanoo.
Pasi Rauhalan väliaikainen Flamigos-teos kunnioittaa läheisessä Korkeasaaren eläintarhassa kuolleiden flamingojen muistoa. Parvi kuoli vuonna 2010 eläintarhaan livahtaneen ketun vuoksi. Kuva Ville Palonen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
27 ihmistä loukkaantui kävelysillan romahtaessa Tapiolassa – kirkoissa pidetään rukoushetkiä koululaisten, omaisten ja hoitohenkilökunnan puolesta
AjankohtaistaOnnettomuudessa loukkaantuneet nuoret olivat kahdeksasluokkalaisia Kalasataman peruskoulusta Helsingistä. Joukossa oli yksi aikuinen.
.jpg)
