Hiljaiset rukouslaulumessut ovat juurtuneet Kallion seurakunnan viikko-ohjelmaan vähitellen. Hilkka-Liisa Vuori johtaa esilauluryhmää vuorotellen Johanna Korhosen kanssa. Pienet kädenliikkeet kuuluvat lauluun.
Keskellä kuhinaa lauletaan hiljaa rukouksia tuhannen vuoden takaa – meditatiivinen messu on mietiskelyn tekemistä näkyväksi
Kallion kirkossa vietetään joka keskiviikko hiljaista rukouslaulumessua. Kuka tahansa saa tulla ennen messua harjoittelemaan lauluja osana esilaulajien ryhmää.
Hiljaiset rukouslaulumessut ovat hitaita ja meditatiivisia eikä niissä käytetä sähköistä äänenvahvistusta. Sen sijaan ikivanhojen laulujen välillä voi kuunnella, miten suuri kirkko soi.
– Koko messu on rakennettu niin, että se palvelisi mietiskelevää ja mystiikkaa kaipaavaa seurakuntalaista. Messu tarjoaa lepoa ja kiireettömyyttä, kuvailee messun lauluista vastaava musiikin tohtori Hilkka-Liisa Vuori.
Messun sävelmät ovat ikivanhoja, jopa yli tuhannen vuoden takaa. Niitä lauletaan hiljaa keskellä nykypäivän kuhisevaa Kalliota. Esilaulajien ryhmä Anima mea laulaa tekstejä läpi messun, ja jokainen kirkkoon tullut voi laulaa, hymistä tai vaikka lausua sanoja mukana, kukin omalla äänellään. Kuka tahansa saa myös tulla ennen messua harjoittelemaan lauluja osana Anima meaa, joka ei ole kiinteä kuoro. Latinankielinen nimi tarkoittaa ”sieluni”.
Psalmi on messun ytimessä
Hilkka-Liisa Vuoren mukaan kirkossa pelättiin pitkään, että meditatiivisuus on ”jotain itäistä juttua”. Nyt se on hyväksytty sanana.
– Meditatiivinen messu on mietiskelyn tekemistä näkyväksi, hän kiteyttää.
– Rukouslaulumessun lauluilla on saatettu rukoilla yli tuhat vuotta Euroopan luostareissa. Vuosisatojen saatossa niiden on täytynyt muokkautua sellaisiksi, että ne kannattelevat Raamatun tekstejä kauniisti. Ne ovat koeteltuja sävelmiä. Messussa me astumme vanhan rukouksen virtaan.
Aina kun hengitetään, kuunnellaan kirkon kaikua.
Jokaisessa messussa lauletaan psalmiteksti suomeksi ja latinaksi. Psalmilaulu on ollut länsimaisten luostarien peruspilari. Kaikki 150 psalmia on laulettu luostareissa joka viikko. Myös 700-luvulta peräisin oleva kiitosvirsi Te Deum kuuluu messuun. Latinankieliset säkeet ja käsiohjelman vanhat neliönuotit ovat kävijälle pieniä tarttumakohtia pitkään historiaan.
Miksi sitten on hyvä laulaa hiljaa?
– Kun monta ihmistä laulaa lempeästi ja kuunnellen, kirkko ehtii saamaan oman äänensä. Tauotus on olennaista. Aina kun hengitetään, kuunnellaan kirkon kaikua. Siitä tulee levollinen rytmi ja luostarilaulujen tunnelma. Se hiljentää meidän sydäntämme kuuntelemaan Jumalan puhetta, Vuori kertoo.
Kelttimessu kurottaa nykyaikaan
Kerran kuussa rukouslaulumessu ottaa kelttimessun muodon. Siinäkin lauletaan vanhoja gregoriaanisia sävelmiä, mutta lyhyet tekstit on kirjoitettu nykyaikana. Suurimman osan niistä on kirjoittanut nyt jo iäkäs anglikaanipappi David Adam, jonka hengelliset teokset ovat olleet ahkerassa käytössä suomalaisissa retriiteissä 1990-luvulta lähtien.
Kelttiläisiä voisi luonnehtia muinaiseurooppalaisiksi. Näitä kansoja asui etenkin Brittein saarilla ja Länsi-Ranskassa, ja he jättivät jälkeensä nykyisinkin puhuttuja kieliä kuten iirin, kymrin ja bretonin. Kelttiläisen kristillisyyden ominaispiirteitä ovat Hilkka-Liisa Vuoren mukaan luonnonläheisyys, käytännöllisyys rukouksessa ja se, että Jeesus koetaan vierelläkulkijana.
Kelttimessun sävelmiä on nuotintanut ja sovittanut rukouslaulun pitkäaikainen laulaja Tuomo Pulkkinen.
Hiljaisia rukouslaulumessuja on vietetty Kallion kirkossa jo 20 vuoden ajan, ensin kokeiluna muutaman kerran lukukaudessa, sitten joka toinen kuukausi, kerran kuussa ja nyt viikoittain. Messut ovat osa Kallion seurakunnan säännöllistä toimintaa.
Syyskauden 2021 viimeistä hiljaisen rukouslaulun messua vietetään ke 24.11. klo 18.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Keskiajan sävelet tarjoavat lepoa ja lohtua – meditatiivinen rukouslaulumessu on entistä mietiskelevämpi
Hengellisyys AjankohtaistaIkivanhat laulut, hiljaisuus ja levollisuus houkuttelevat ihmisiä Kallion kirkkoon joka keskiviikko.
