Vantaalainen kirkkoherra Jukka Nevala: ”Nykykirkossa ahdasmielistä moralismia edustavat monet, jotka pitävät itseään liberaaleina”
Luontoihmisenä kirkkoherra Jukka Nevala rakennutti kirkon taakse perhoshotellin.

Luontoihmisenä kirkkoherra Jukka Nevala rakennutti kirkon taakse perhoshotellin.

Vantaalainen kirkkoherra Jukka Nevala: ”Nykykirkossa ahdasmielistä moralismia edustavat monet, jotka pitävät itseään liberaaleina”

Kirkkoherra Nevala on viimeinen työntekijä, joka on ollut Hämeenkylän seurakunnan palveluksessa sen perustamisesta lähtien.

Hotelli Hämeenkylä on klassista tyyliä edustava puurakentamisen taidonnäyte Vantaalla osoitteessa Auratie 3. Rakennelman korkeus on noin 30 senttimetriä.

– Viime keväänä oli paljon puhetta, että pölyttäjät katoavat, joten rakensimme tänne kirkon ja parkkipaikan taakse hautausmaalle perhos- ja ötökkähotellit, jotka roikkuvat näissä puissa, sanoo kirkkoherra Jukka Nevala.

Parkkipaikan taakse kirkkoherra halusi niittykukkia kimalaisten ja mehiläisten houkuttelemiseksi. Nevala tuntee jokaisen lajin.

– Ahdekaunokki, aitohunajakukka, keltamaite, keltapäivänkakkara, keltasauramo, mäkimeirami, nurmihokki, pietaryrtti, puna-ailakki, purtojuuri, päivänkakkara, ruiskaunokki, ruusuruoho, hän luettelee.

Tässä suomalaisessa kulttuurissa ei kirkosta pääse eroon sillä, että eroaa siitä muodollisesti.

Luontorakkaus juontaa lapsuuteen. Nevalan isä oli metsänhoitaja, ja lapsena Nevala vietti kesiä Pohjanmaalla. Kun takavuosina Pähkinärinteen asukkaat huolestuivat Lammaslammen rehevöitymisestä, Nevala taisteli sen puolesta, että lammelle saadaan vedenpuhdistusjärjestelmä.

Siinä on toinenkin juju, sillä kylillä ihmiset tuntevat Nevalan.

– Olen tällainen vanhan liiton mies, eli olen aina töissä. Pappeushan on elämänmuoto. Tässä ollaan niin kuin vapaapalokunta. Kun jossain palaa, silloin mennään. Minun on vaikea ymmärtää virka-aikapappeutta, Nevala sanoo.

Hänen mielestään pappien pitäisi asua sillä alueella, jossa he ovat töissä.

– Vain sillä tavalla ihmiset oppivat tuntemaan papin, ja häneen suhtaudutaan aivan eri tavalla, kun hän itse on kiinnittynyt seurakuntansa alueeseen ja sen ihmisiin.

”Ei ennen vanhaan ollut mitään onnelaa”

Koukataan vuodessa 1985. Silloin perustettiin Hämeenkylän seurakunta, jonka kappalaisen virkaan valittiin 32-vuotias Jukka Nevala. Samana vuonna Suomen kaikki peruskoululaiset saivat sokeripalarokotteen poliota vastaan. Kansa rakasti Uuno Turhapuroa, ja elettiin hyvinvointivaltion kultakautta.

Vuonna 1985 Vantaan väkiluku hipoi 150 000:ta. Se oli kasvun aikaa myös kirkolle.  Lähes kaikki vauvat kastettiin, ja koko väestöstä kirkkoon kuului 89 prosenttia.

Kun aloitin pappina, yleinen mielikuva oli se, että ahdasmielisyyttä edustavat vain vanhoilliset herätyskristilliset ryhmät.

Kukaan ei silloin arvannut, että 35 vuotta myöhemmin Vantaan asukkaista enää alle 60 prosenttia kuuluu kirkkoon. Nevala ei silti haikaile yhtenäiskulttuurin perään.

– Ei ennen vanhaan ollut mitään onnelaa, eikä sellaista tule olemaankaan. Kristillinen kirkko on kaksi tuhatta vuotta jatkuneen historiansa aikana elänyt aina jossain murroksessa. Juuri kriisit antavat aina mahdollisuuksia kirkolle. Ei kirkon olemassaolo riipu mistään suhdanteista eikä se ole ihmisten varassa, Nevala sanoo.

Silti joskus käy mielessä, kuinka hyvin ihmiset ovat sisäistäneet historian.

– Kuinka monet asiat ovatkaan kristillisen kirkon tuomia, kuten koulu ja sairaalalaitos. Kristinuskon vaikutukset näkyvät kaikkialla hyvinvointivaltiossa. Tässä suomalaisessa kulttuurissa ei kirkosta pääse eroon sillä, että eroaa siitä muodollisesti, Nevala sanoo.

Jukka Nevalan mielestä työpaikoille on levinnyt ilmapiiri, jossa työntekijät pelkäävät sanoa mielipiteensä ääneen.

Jukka Nevalan mielestä työpaikoille on levinnyt ilmapiiri, jossa työntekijät pelkäävät sanoa mielipiteensä ääneen.

”On mielipiteitä, joita ei enää saa sanoa ääneen”

Jukka Nevala on ollut pappina kuudella eri vuosikymmenellä ja viiden eri piispan alaisuudessa. Ensi vuonna hän jää eläkkeelle. Samalla Nevala on viimeinen työntekijä, joka on ollut töissä Hämeenkylän seurakunnassa sen perustamisesta asti.

Miten kirkko on muuttunut neljässä vuosikymmenessä?

– Sen sanoma on viihteellistynyt ja tullut kevyemmäksi. Kun aloitin pappina, yleinen mielikuva oli se, että ahdasmielisyyttä edustavat vain vanhoilliset herätyskristilliset ryhmät. Nyt tilanne on muuttunut päälaelleen, sillä nykykirkossa ahdasmielistä moralismia edustavatkin monet, jotka pitävät itseään liberaaleina, Nevala sanoo.

Ihminen ei ole muuttunut yhtään paremmaksi.

Hänen mielestään ihmisiltä vaaditaan nykyään ihan hirveästi. Tullakseen yhteiskuntakelpoisiksi ihmisten on omaksuttava uutta ja vaikeaa sanastoa, joka ohjaa myös sitä, mitä saa ajatella.

– Tämä on ihan uutta kulttuuria, että vahditaan, mitä toiset saavat ajatella ja mitä sanoa. Pelon ilmapiiri on levinnyt työpaikoillekin niin, että on mielipiteitä, joita ei enää saa sanoa ääneen.

– Historian mullistuksissa mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos. Silti yksi asia on pysynyt ihan samanlaisena. Ihminen ei ole muuttunut yhtään paremmaksi. Nykyisessäkin keskustelukulttuurissa olisi rehellistä tunnustaa, että ihminen on raadollinen. Meidän on tunnustettava oma raadollisuutemme ja nurjamielisyytemme, koska vain silloin ymmärrämme tarvitsevamme armoa ja armollisuutta toisiamme kohtaan.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi