Rukous yhdistää kristittyjä kaikkialla maailmassa. Hätätilanteessa moni rukoilee. Vuonna 2019 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan neljännes suomalaisista rukoilee toisten puolesta.
Kirkolliskokous saa käsiteltäväkseen aloitteen, joka yhdistää yli jakolinjojen – Aloitteeseen vaikutti omakohtainen kokemus rukouksen merkityksestä
Peräti 67 kirkolliskokousedustajaa on allekirjoittanut aloitteen, jossa toivotaan rukouksen aseman vahvistamista kirkossa. Aloite on osoitettu piispainkokoukselle.
Omakohtainen kokemus rukouksesta ja kaipuu hengellisyyden lähteille sai Kirsi Hiilamon tekemään aloitteen, joka yhdistää kirkolliskokouksen liberaaleja ja konservatiiveja. Peräti 67 kirkolliskokousedustajaa on allekirjoittanut aloitteen, jossa toivotaan kirkon vahvistavan rukouselämäänsä. Kirkolliskokouksessa on 108 edustajaa.
Helsingin seurakuntien pappi ja perheneuvoja Hiilamo on aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja. Toinen on Medialähetys Sanansaattajien toiminnanjohtaja ja kirkolliskokouksen pappisedustaja Arto Antturi.
– Olemme välillä olleet Antturin kanssa tiukasti eri mieltä. Tässä asiassa löysimme heti hyvän keskinäisen yhteyden ja valmistelimme aloitetta yhdessä. Vaikka kirkossa ollaan monesta asiasta eri mieltä, on enemmän niitä asioita, jotka yhdistävät. Rukous on yksi niistä, ja se on kirkon ytimessä, Hiilamo sanoo.
Rukous kuuluu kirkon olemukseen. Kirkko, jossa ei rukoilla, ei ole kirkko.
- Arto Antturi
Antturi kertoo olevansa iloinen siitä, että Hiilamo otti häneen yhteyttä. Hänestä allekirjoittajien suuri määrä kertoo aloitteen tarpeellisuudesta.
– Rukous kuuluu kirkon olemukseen. Kirkko, jossa ei rukoilla, ei ole kirkko. Rukoilla voi monella tavalla. Toivoisin, että sen merkitys kasvaisi. Ja etenkin, jos ollaan asioista eri mieltä, on aika mennä polvilleen ja rukoilla viisautta. Minusta aloitteessa on tärkeintä, että se yhdistää eri tavoin ajattelevia, Antturi kertoo.
Korona-aika on lisännyt ja muuttanut rukoilemista
Aloitteen mukaan spiritualiteetin ja rukouksen tulee olla lähtökohtana kaikessa, mitä kirkko tekee. Rukous yhdistää erilaisista taustoista, hengellisistä kokemuksesta ja teologisista näkemyksistä ammentavia kristittyjä. Kristityt ottavat myös vaikeat asiat vastaan rukoilemalla, ja korona-aika on lisännyt rukoilemista kaikkialla maapallolla.
Korona-aikana kirkoissa on aloitteen mukaan opittu striimaamaan eli suoratoistamaan jumalanpalveluksia sekä käyttämään podcasteja ja verkosta ladattavia hartauksia. Koska yhteen tulemista on rajoitettu, hengellisyydestä on tullut entistä yksilöllisempää. Pandemia on siis muuttanut hengellisen elämän tarpeita ja mahdollisuuksia. Tämän vuoksi tarvitaan aloitteen mukaan aikaan ja tilaan, eikä vain teksteihin, liittyvää tekemistä.
Aloitteessa todetaan, että rukouselämää pitäisi vahvistaa tavoilla, jotka ovat relevantteja tämän ajan ihmisille ja tuovat kirkon ikiaikaisen perinteen osaksi tätä päivää. Kirkolliskokouksen toivotaan lähettävän aloitteen valmisteluun piispainkokoukselle. Kirkolliskokous kokoontuu Turussa 3.–6. elokuuta.
”Huomasin, miten vaikeaa oli pyytää esirukousta”
Kirsi Hiilamo kertoo ensin hieman arkailleensa aloitteen kanssa ja saaneensa myös palautetta, jossa arveltiin piispoilla olevan tärkeämpääkin tekemistä. Sekä hän että Arto Antturi uskovat piispojen kiinnostuvan asiasta kirkon hengellisinä johtajina.
Kirsi Hiilamo kertoo pyytäneensä hädässä esirukousta ja kokeneensa, miten rukous kantoi.
Hiilamon mukaan aloite on hänelle henkilökohtaisesti tärkeä ja monella tapaa ajankohtainen. Hänen mukaansa monilla on kaipuu syvällisyyteen ja hengellisyyden lähteille. Tutkimusten mukaan osa nuorista naisista etsii hengellisyyttä muualta, kun sitä voisi löytää kirkosta. Toisaalta hän tuntee kirkosta eronneita, jotka uuteen kaupunkiin tullessaan etsiytyvät aina kirkkoon. Kirkkojen toivotaan olevan auki.
– Kun ihmisellä on hätä, kädet etsiytyvät rukoukseen. Minulla on tuore omakohtainen kokemus siitä, miten rukous kantaa. Tuli äkillinen tilanne, joka kouraisi syvältä ja jossa tunsin itseni avuttomaksi. Huomasin, miten vaikeaa oli jopa seurakunnan työntekijänä pyytää esirukousta. Lopulta lähetin viestin papille ja pyysin. Hän vastasi rukoilevansa. Liikuttaa vieläkin, kun ajattelen, miten valtava asia se oli siinä tilanteessa, koossapitävä voima, Hiilamo kertoo.
On tilanteita, joissa puhuminen ei auta, vaan ihmisen täytyy saada jättää taakka harteiltaan Jumalalle.
- Kirsi Hiilamo
Hiilamo uskoo, että vastaavia tilanteita on paljon. Ihminen on hädässä, eikä oikein tiedä, kenelle soittaa tai kehen luottaa. Hiilamo kysyy, voisiko kirkko tuoda enemmän esille sitä, että se on paikka, jossa rukoillaan ja josta voi pyytää rukousta. Rukouksia toki luetaan messuissa, mutta asiaa voisi pitää enemmän esillä ja madaltaa kynnystä pyytää apua.
– Olen psykoterapeutti ja ollut joskus kriittinen suhteessa esirukoukseen. Nyt ajattelen, että on tilanteita, joissa puhuminen ei auta, vaan ihmisen täytyy saada jättää taakka harteiltaan Jumalalle. Vaikka mystikot sanovat, että kaikkiin rukouksiimme on jo vastattu yhdellä kertaa Kristuksessa, niin terapeuttisessa mielessä tarvitsemme rukousta. Esirukous on huolipussi, jonka voi jakaa toiselle. Rukous on myös solidaarisuutta meidän ihmisten kesken, Hiilamo pohtii.
Hänen mukaansa esirukous on osa kirkon monipuolista rukouselämää, jota hän haluaisi syvennettävän sen kaikissa muodoissa kiitoksesta ja ylistyksestä meditaatioon, jumalanpalvelusten rukouksista yksityiseen rukoukseen. Spektaakkeleja hän ei kaipaa, eikä mitään päälle liimattua, vaan rukousta joka tuntuu luontevalta.
Kirkon hiljaisuudessa monen on helppo hiljentyä.
Rukous yhdistää ympäri maailmaa
Arto Antturi tuo esiin sen, miten rukous yhdistää kristittyjä ympäri maailmaa.
– Katsoin jalkapallon Euroopan mestaruuskisoista Suomen ja Tanskan ottelua, jossa Christian Erikssenin sydän pysähtyi. Kiinnitin huomiota siihen, että moni kristitty kertoi rukoilevansa ja rukousviesti levisi nopeasti ympäri maailmaa. Moni muu kertoi lähettävänsä ajatuksia, mutta rukous on enemmän kuin ajatukset, Antturi sanoo.
Medialähetysjärjestö tukee radio- ja televisio-ohjelmia, joita lähetetään myös sellaisiin maihin ja paikkoihin, joissa ihmisillä ei ole muuta keinoa kuulla kristillistä sanomaa. Syynä voivat olla hankalat yhteydet, vähemmistöasema tai uskonnonvapauden rajoitukset. Tässä, kuten muutenkin lähetystyössä huomaa, miten tärkeää rukous on. Sanansaattajat saa ohjelmista myös palautetta, joissa pyydetään rukousta tai kerrotaan rukousvastauksista. Ennen ne tulivat kirjeitse, nyt usein sosiaalisen median kautta.
– On monenlaisia tapoja rukoilla, ja myös valmiiksi kirjoitetut ja kaavan muotoiset rukoukset ovat usein hyviä. Netissä ja virtuaalimaailmassa on uudenlaisia muotoja. Kun olin pappina Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa, pidin perinteisiä hetkipalveluksia, ja muistutin mukana olijoille, että samaan kellonaikaan ja samalla tavalla eri puolilla maailmaa lukemattomat ihmiset rukoilevat. Tässä tulee esiin rukouksen ketjuluonne. Rukous ylittää ajan ja paikan rajat, sanoo Antturi.
Kirkolliskokoukselle jätetystä aloitteesta kertoi ensimmäisenä Kotimaa.
Arto Antturi toimi Pitäjänmäen kirkkoherrana ennen kuin hänet valittiin Medialähetys Sanansaattajien toiminnanjohtajaksi. Hänen mukaansa rukous on lähetystyössä tärkeä asia ja kirkon ytimessä.
Enemmistö suomalaisista rukoilee
Rukous on suomalaisille yleisin tapa harjoittaa uskonnollisuutta. Gallup Eccleiastica 2019-kyselyn mukaan puolet suomalaisista kertoi rukoilevansa vähintään kerran vuodessa. Joka kuudes suomalainen rukoilee päivittäin ja vähintään kerran viikossa kahdeksan prosenttia.
Vaikka niiden osuus, jotka eivät rukoile lainkaan on pysynyt ennallaan, suomalaisten rukousaktiivisuus väheni vuonna 2015 tehtyyn vastaavaan tutkimukseen verrattuna.
Ahkerimpia rukoilijoita ovat 70–79- ja 55–69-vuotiaat naiset. Nuorten naisten rukousaktiivisuus oli vähentynyt, mikä on linjassa sen tiedon kanssa, että toisin kuin ennen niin 1990–2004 syntyneissä eli Z-sukupolvessa miehet uskovat naisia useammin Jumalaan. Koronan vaikutus rukoiluun ei näy vielä tässä tutkimuksessa.
Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisussa Uskonto arjessa ja juhlassa – Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016–2019 kerrotaan, että joka kolmas kyselyyn vastannut kertoi rukoilevansa iltarukouksen ja joka neljäs rukoili toisten puolesta. Yleisin rukouksen muoto oli sanaton rukous, jonka kaksi viidestä kertoi kuuluvan omaan hengellisyyteensä.
Kristillinen kotikasvatus lisäsi rukoilemista selvästi. Moni sellainenkin, joka ei itse rukoile, kertoi opettavansa iltarukouksen lapsilleen. Vaikka puolet suomalaisista koki, ettei Jumala koskaan vastannut heidän rukouksiinsa, joka neljäs oli vastauksen saanut.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirjailija Markku Envall kohtaa rukoillessaan sisäisen epäilijän – ”Jälkeenpäin huomaan, että näen asiat kirkkaammin”
Hengellisyys”Minulla on Jumalaan kahdenkeskinen suhde, johon en kaipaa kolmansia”, kirjailija Markku Envall sanoo. Vakaumus saa kaikupohjaa ahdistavista kokemuksista 60-luvun seurakuntanuorena.
