”Jos päättäjät eivät halua panostaa siihen, että vähävaraisissa perheissä kasvavat lapset pysyvät mukana porukassa, sillä on yhteiskuntaan pitkäkestoisia seurauksia”, köyhyystutkija Anna-Maria Isola sanoo.
Köyhyystutkija: Hallitus ei ymmärrä, miten sosiaaliturvan leikkaukset vaikuttavat lapsiin ja nuoriin
Köyhyystutkija Anna-Maria Isola ja köyhyysaktivisti Linnéa Partanen puhuivat lasten ja nuorten kokemasta köyhyydestä kirkon Diakonian ja kasvatuksen päivillä.
Hallitus ei ymmärrä, miten sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset vaikuttavat kasvaviin lapsiin ja nuoriin. Näin arvioi THL:n ja Itä-Suomen yliopiston köyhyystutkija Anna-Maria Isola.
Isolan mukaan hallituksen tekemät ja suunnitteilla olevat leikkaukset lisäävät lapsiperheiden köyhyyttä, ja moni lapsi ja nuori suistuu niiden vuoksi huonompaan elämäntilanteeseen. Isola kiinnittää huomiota erityisesti lasten ja nuorten kasvavaan stressiin ja ulkopuolisuuden kokemuksiin.
– Jos päättäjät eivät halua panostaa siihen, että vähävaraisissa perheissä kasvavat lapset pysyvät mukana porukassa, sillä on yhteiskuntaan pitkäkestoisia seurauksia, Isola sanoo.
– Olen miettinyt, onko kyse tyhmyydestä, vai käyttääkö poliittinen oikeisto vaikeaa taloudellista tilannetta hyödyksi, jotta suomalaista hyvinvointimallia saadaan heikennettyä.
Anna-Maria Isola ja sosiaalipolitiikan opiskelija, köyhyysaktivisti Linnéa Partanen puhuivat köyhyyden aiheuttamasta lasten ja nuorten osattomuudesta Diakonian ja kasvatuksen päivillä, jotka järjestettiin 8.–10.1. Tampereella.
Pitkittyvä köyhyys vie pois tunteen elämänhallinnasta ja luottamuksen siihen, että asiat hoituvat.
Partanen koki 1990-luvulla sen, miten ylisukupolvinen köyhyys vaikuttaa lapsuuteen. Vanhempien työttömyydestä ja sairastamisesta kärsinyt perhe sai vuosikymmenen alussa yhteiskunnan palveluita, mutta leikkausten jälkeen niitä ei ollut enää saatavilla.
– Lapsena koetulla köyhyydellä on pitkäkestoisia vaikutuksia. Ne näkyvät vielä aikuisena muihin verrattuna yleisempinä pitkäaikaissairauksina ja toimeentulovaikeuksina, Partanen sanoo.
Anna-Maria Isola vahvistaa, että lapsena ja nuorena koettu stressi selittää huonompaa yhteiskunnallista asemaa aikuisena ja heikentää terveyttä aikuisiällä.
– Tilastollinen ja lääketieteellinen tutkimusnäyttö näistä asioista on aika iso. Tämä tieto pitäisi ottaa huomioon, kun tehdään poliittisia leikkauspäätöksiä.
Vähävarainen lapsuus antoi Linnéa Partaselle kriisinkestävyyttä ja kykyä selviytyä hankalissa tilanteissa. ”Toisaalta odotan helposti seuraavaa katastrofia, ja minun on vaikea luottaa siihen, että elämässä tapahtuu hyviä asioita.”
Osattomuuden kokemus syntyy kaverisuhteissa
Kun perheen rahat ovat vähissä, vanhemmat ovat kireitä ja stressaantuneita. Tämä voi Anna-Maria Isolan mukaan johtaa siihen, että vanhempi ei jaksa olla lapselle läsnä ja kuunnella häntä. Perheessä saattaa myös syntyä rahan puutteesta johtuvia konflikteja.
– Tämä kaikki vaikuttaa lapsiin, joiden stressin sietämisen järjestelmät eivät ole vielä kehittyneet. Stressi vaikuttaa heidän immuunipuolustukseensa, mikä lisää vielä aikuisiällä infektioalttiutta ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Nämä seuraukset ovat köyhyyttä koskevassa tutkimuksessa laajasti tunnistettuja.
Linnéa Partanen muistaa omasta lapsuudestaan kaoottiselta tuntuneita tilanteita, joissa perheellä ei ollut ruokaa tai ei tiedetty, milloin kodin sähköt saadaan takaisin.
– Pitkittyvä köyhyys vie pois tunteen elämänhallinnasta ja luottamuksen siihen, että asiat hoituvat. Tilalle tulee epävarmuus ja kokemus, että elämässä pitää pärjätä itse. Sellaisessa tilanteessa lapsi ei pysty olemaan lapsi, vaan hänen on oltava pieni aikuinen, kun perhe ei muuten pärjää.
Vanhemmat, joiden lasten kaveripiirissä on köyhiä pieniä ihmisiä, voisivat opettaa lapsilleen kohtuullista elämäntapaa.
Osattomuuden kokemus syntyy Isolan mukaan sosiaalisissa tilanteissa koetuista tunteista, joiden seurauksena käsitys itsestä muodostuu negatiiviseksi.
Tutkija kiinnittää huomiota siihen, että vapauden ja itsensä toteuttamisen arvot ovat vahvistuneet, ja niiden toteuttaminen liitetään usein kalliisiin kulutustavaroihin. Kehitys vaikuttaa suoraan lasten ja nuorten kaverisuhteisiin ja köyhyyden kokemuksiin.
Tutkimuksista käy Isolan mukaan ilmi, että aineellinen niukkuus ei aina haittaa nuoren elämää, mutta se tulee ongelmaksi, kun ikätovereiden sosiaalinen piiri syntyy jonkin maksullisen asian ympärille.
– Lapset rakentavat keskinäisiä hierarkioita puhumalla asioista, joilla voi osoittaa oman arvonsa. On tärkeää, että vanhemmat ja opettajat tunnistavat lasten osattomuuteen liittyviä riskitilanteita ja puheenaiheita, Isola sanoo.
– Kouluissa kaverisuhteet syntyvät usein sen ympärille, että lapset näkevät toisiaan vapaa-ajan harrastuksissa. Tämä muokkaa sitä, kenen kaveri voit olla, hyväksytäänkö sinut joukkoon ja onko jotain, mistä voit puhua muiden kanssa, Partanen sanoo.
Anna-Maria Isolan mielestä lapsen ja nuoren pitäisi saada kokeilla erilaisia harrastuksia ja kohdata uusia ihmisiä. ”Identiteetin rakentaminen tulee hankalaksi, jos perheen rahapulan vuoksi ei pääse kokeilemaan samoja asioita kuin ikätoverit.”
Linnéa Partanen muistaa omilta kouluvuosiltaan, miten hän ei pystynyt osallistumaan välitunneilla kavereiden keskusteluihin, kun he puhuivat Pokémon-korteista ja vaihtoivat niitä keskenään. Hänellä itsellään ei ollut varaa keräilykorttien hankkimiseen.
– Lapsuudessa harrastin kilpauintia kuuden vuoden ajan. Koin, että koulukaverit arvostivat sitä, että olin urheilija, ja se oli minulle tärkeää. Urheiluseura sai yhteiskunnan tukea, jonka ansiosta harrastaminen ei ollut perheelleni liian kallista.
Köyhyyden taustalla on mutkikkaita terveyshaasteita
Anna-Maria Isolan mukaan keskiluokkaisten perheiden vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa vähävaraisten lasten ja nuorten kokemaan osattomuuteen. Se edellyttää peiliin katsomista: osattomuutta on vaikea ratkaista, jos hyvän elämän mallit karkaavat yhä kauemmas ja niiden toteuttamiseen tarvitaan yhä enemmän rahaa.
– Köyhyyden aiheuttamien osattomuuden kokemusten taustalla näkyy se, että keskiluokkaiset perheet elävät ekologisesti ja sosiaalisesti kestämättömällä tavalla. Ajattelen, että vanhemmat, joiden lasten kaveripiirissä on köyhiä pieniä ihmisiä, voisivat opettaa omille lapsilleen aineellisesti kohtuullista elämäntapaa ja olla itse sellaisen esimerkkinä.
Isola ja Linnéa Partanen palaavat vielä siihen, mikä on jäänyt leikkauspäätöksiä tekeviltä poliitikoilta ymmärtämättä. Isola toteaa, että leikkauksia ohjaava työllisyystavoite on hyvä ja laajasti jaettu: lähes kaikki haluavat tehdä töitä ja osallistua yhteiskuntaan.
– Sanktiot olisivat paikallaan, jos kaikki työtä etsivät otettaisiin töihin. Mutta suomalaiset työnantajat eivät noin vain ota ihmisiä töihin, vaan ovat rekrytoinnissaan hyvinkin tarkkoja ja valikoivia.
– Päättäjät eivät myöskään näytä ymmärtävän, että köyhyyden taustalla on usein monimutkaisia terveystilanteita, jotka estävät ihmisiä tekemästä kokopäivätyötä. Poistamalla työmarkkinatuen suojaosa menetetään sellaisten ihmisten työpanos, joilla olisi mahdollisuus tehdä vähän töitä.
Partasen mukaan kaikki hänen tuntemansa ihmiset, joilla on vaikeuksia työllistymisessä, tekevät kaikkensa parantaakseen asemaansa.
– Ensin heidän pitäisi kuitenkin saada työkykynsä ja terveytensä takaisin. Siinä ei auta, että joutuu jonottamaan tarvittavaa tukea ja hoitoa vuosien ajan. Pahoinvoinnin lisääminen leikkauksilla ei tuo yhteiskuntaan hyvää eikä lisää talouskasvua.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lapsuudessa koetulla köyhyydellä on pitkäaikaisia vaikutuksia – Anne-Marie Tammilehto muistaa yhä köyhyyden synnyttämän häpeän
AjankohtaistaAnne-Marie Tammilehto on kokenut köyhyyttä lapsena, aikuisena ja sosiaalityöntekijän silmin. Professori Heikki Hiilamo tietää, että köyhien lapsiperheiden määrä kasvaa juuri nyt.
