Kristittyjen määrä kasvaa Kiinassa yli puolella miljoonalla vuodessa – kulttuurivallankumouksen aikana Raamatut tuhottiin, nyt se on kysytyin kirja
Nanjingin kirjapainossa on painettu kohta 200 miljoonaa Raamattua. Niistä 84 miljoonaa on suunnattu Manner-Kiinaan.

Nanjingin kirjapainossa on painettu kohta 200 miljoonaa Raamattua. Niistä 84 miljoonaa on suunnattu Manner-Kiinaan.

Kristittyjen määrä kasvaa Kiinassa yli puolella miljoonalla vuodessa – kulttuurivallankumouksen aikana Raamatut tuhottiin, nyt se on kysytyin kirja

Kiina on viime vuosina jälleen kiristänyt uskontopolitiikkaansa ja lakeja tulkitaan aiempaa tiukemmin. Raamattuja painetaan silti luvan kanssa miljoonittain.

Raamattupainossa Nanjingissa painokoneet suoltavat Raamattuja tasaiseen tahtiin. Kun arkkipiispa Tapio Luoma matkustaa Kiinaan vierailulle marraskuussa, painosta on tullut ulos jo 200 miljoonaa Raamattua. Niistä 84 miljoonaa on levitetty Kiinassa. Paino myy kirjoja myös muihin maihin.

Nanjingin paino on Kiinan suurimman hyväntekeväisyysjärjestön Amity Foundationin ja Yhtyneiden raamattuseurojen painolaitos, joka toimii viranomaisten luvalla. Amityn perusti Kiinan kristillisen neuvoston eli maan virallisesti tunnustetun protestanttisen kirkon edesmennyt piispa K.H. Ting. Hyväntekeväisyysjärjestö aloitti 1985, ja raamattupaino kaksi vuotta myöhemmin.

Suomen Pipliaseura on alusta asti ollut mukana Kiinassa: painon toiminnassa ja Raamattujen levittämisessä. Pipliaseuran välityksellä saatiin kipeästi kaivattua ohutta paperia ensimmäisten Raamattujen painamiseen.

Eri maiden raamattuseurojen tuki on yhä tärkeää, jotta edullisia ”kahdentoista kananmunan verran” maksavia Raamattuja saadaan myös Kiinan köyhimmille alueille.

– Tällä hetkellä Kiinaan painetaan kolmesta neljään miljoonaa Raamattua vuodessa. Siihen tarvitaan Kiinan hallituksen lupa, kuten kaikkiin muihinkin kirjoihin siellä, selvittää Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja Markku Kotila, joka on käynyt Kiinassa viimeksi elokuussa.

”Sotilaat luulivat Raamattuani sanakirjaksi”

Tämä on siis tilanne nyt. Pipliaseuran vieraana Suomessa oleva pastori Bao Jiayuan, 72, muistaa myös toisenlaisen ajan. Sellaisen ajan, jolloin uskoa ja kirkkoja yritettiin tosissaan hävittää Kiinasta.

Bao Jiayuan on kristitty jo neljännessä polvessa ja hänen tyttärensä Bonnie Bao, 39, viidennessä polvessa. Kristinusko tuli sukuun länsimaisten lähetystyöntekijöiden kautta 1800-luvulla, juurtui ja kesti halki kaikkein vaikeimpienkin aikojen.

Kun kommunismi nousi valtaan Kiinassa, lähetystyöntekijät karkotettiin. Kristittyjä oli tuolloin, vuonna 1949, maassa alle miljoona. Bao Jiayuanin isä oli pappi ja poikakin lähti seminaariin opiskelemaan papiksi, vaikka kirkko supistui nopeasti. Maon Kiinassa uskontoja ei katsottu suopeasti.

Bonnie Bao jatkaa isänsä Bao Jiayuanin jalanjäljissä raamattutyötä.

Bonnie Bao jatkaa isänsä Bao Jiayuanin jalanjäljissä raamattutyötä.

Vain yksi kirja säästyi, englanninkielinen King James -Raamattu. Sotilaat luulivat sitä sanakirjaksi.

– Bao Jiayuan

Rajuin isku kirkolle ja Bao Jiayuanin perheelle tuli, kun kulttuurivallankumous alkoi vuonna 1966. Se teki kaikesta uskonnonharjoittamisesta kiellettyä ja maan sivistyneistöstä vainon kohteen. Kaikki vanha piti punakaartilaisten mukaan repiä. Väkivaltaisuuksissa sai surmansa satojatuhansia, kymmenet miljoonat joutuivat vainon kohteeksi. Joillakin alueilla lukutaito romahti.

– Kun valmistuin seminaarista, koko perheeni joutui punakaartin vainon kohteeksi. Punakaartilaiset tulivat kotiimme ja ajoivat meidät pois. Minut lähetettiin maaseudulle uudelleenkasvatusohjelmaan. Olin siellä kahdeksan vuotta maanviljelijänä. Pääkohde oli isäni, joka oli johtava pappi. Häntä pahoinpideltiin, häpäistiin ja hänet lähetettiin maaseudulle, kertoo Bao Jiayuan.

Kirkot suljettiin, Raamatut poltettiin, teologinen ja muu kristillinen kirjallisuus takavarikoitiin.

– Kaikki isäni kirjat ja Raamatut otettiin pois. Vain yksi kirja säästyi, englanninkielinen King James -Raamattu. Sotilaat luulivat sitä sanakirjaksi. Raamattuni säilyminen vahvisti uskoani Jumalan läsnäoloon myös tuhon ja vaikean ajan keskellä, sanoo Bao Jiayuan.

Kun Mao kuoli ja Deng Xiaoping nousi valtaan, olot Kiinassa alkoivat vähitellen parantua. Bao Jiayuan sai palata takaisin kaupunkiin. Tosin kului vuosia ennen kuin hän pystyi palaamaan pappisuralle. Hän toimi leipurina, sähkömiehenä ja englannin kielen tulkkina.

Sitten Kiinan kristillisen neuvoston silloinen pääsihteeri Han Wenzao törmäsi häneen rautatieasemalla, jossa Bao Jiayuan oli opastamassa amerikkalaisia turisteja. Tuhkasta nouseva kirkko tarvitsi pappeja. Bao Jiayuan palasi kutsumustehtäväänsä.

Kiinalaiset maatyöläiset lukevat Maon Pientä punaista kirjaa kulttuurivallankumouksen aikana 1969.

Kiinalaiset maatyöläiset lukevat Maon Pientä punaista kirjaa kulttuurivallankumouksen aikana 1969.

Nyt Kiinassa on kymmeniä miljoonia kristittyjä

Pastori Bao Jiayuan vastasi uransa aikana raamattupainatusten koordinoinnista ja jakelusta ja hoiti myös Kiinan kirkon kansainvälisiä suhteita. Nyt hänen tyttärensä Bonnie Bao työskentelee raamattutyön koordinaattorina sekä myös lukutaitoprojektissa, avustustyössä ja nuorten parissa.

– Olen syntynyt ja kasvanut kristityssä perheessä, mikä ei ole kovin tavallista Kiinassa. Luokkatoverini eivät tienneet kristinuskosta mitään. Kun itse luin lastenraamattua ja Raamattua, opin tuntemaan Jeesuksen. Se muutti minun elämäni. Haluan kertoa myös muille Jeesuksesta, sanoo Bonnie Bao.

Vaikka kristityssä perheessä kasvaminen ei ole tavallista, se on yhä tavallisempaa. Kirkkoa ei pystytty tuhoamaan kulttuurivallankumouksen aikana, vaan se jatkoi toimintaansa maan alla.

Kirkkojen sijasta kokoonnuttiin kodeissa, joissa Raamattua siteerattiin ulkomuistista. Kun uskonnonharjoittaminen jälleen sallittiin, toki rajatusti ja valvottuna, kirkko alkoi kasvaa.

Kun uuden kirkon ovet avattiin jumalanpalvelusta varten, niin hetken päästä se oli jo täynnä.
– Bao Jiayuan

Virallisen arvion mukaan Kiinassa on nyt 40 miljoonaa protestanttista kristittyä ja kuusi miljoonaa katolilaista. Todellinen luku on huomattavasti suurempi, 60–100 miljoonaa. Eri uskontoja harjoittaa arviolta 300 miljoonaa 1,4 miljardista kiinalaisesta. Kristinuskon lisäksi virallinen asema on taolaisuudella, buddhalaisuudella ja islamilla. Kiinan kommunistisen puolueen jäsenmäärä on 90,5 miljoonaa.

Joka vuosi pelkästään rekisteröidyissä protestanttisissa seurakunnissa kastetaan puoli miljoonaa uutta kristittyä. Rekisteröimättömien seurakuntien luku ei ole tiedossa.

– Kun piispa Ting kutsui papit koolle vuonna 1980, hän varasi kolme päivää siihen, että he voisivat kertoa omista kokemuksistaan ja kärsimyksistään. Papit eivät halunneet käyttää aikaa siihen, vaan sanoivat suunnittelevansa mieluummin kirkon tulevaisuutta, kertoo Bao Jiayuan.

Hänen mukaansa kirkot alkoivat kasvaa välittömästi, kun vaino helpotti.

– Kun uuden kirkon ovet avattiin jumalanpalvelusta varten, niin hetken päästä se oli jo täynnä. Ihmiset nauttivat vapaudesta. Monilla oli kulttuurivallankumouksen jäljiltä tyhjyyden tunne sydämessä. He etsivät jotakin, joka voisi sen täyttää ja löysivät kirkon. Nyt itse asiassa joillakin maaseudun alueilla osallistuja-aktiivisuus jopa laskee, kun väki muuttaa kaupunkeihin.

Uskonnollisen toiminnan pitää olla kiinalaista ja sitä pitää johtaa Kiinasta.
– Markku Kotila

Lakeja sovelletaan aiempaa tiukemmin

Kirkon nopea kasvu ei ole jäänyt huomaamatta Kiinan hallitukselta. Hallituksen virallisesti tunnustaman viiden uskonnon joukossa ovat Kiinan kristilliseen neuvostoon järjestäytyneet protestantit ja maan hallituksen hyväksymä katolinen kirkko. Sen lisäksi maassa on sekä protestanttisia että katolilaisia rekisteröimättömiä seurakuntia, joiden toimintaa on aika ajoin pyritty hankaloittamaan.

Viime vuosina myös rekisteröidyt seurakunnat ovat laajan maan joillakin alueilla joutuneet ajoittain paikallisten viranomaisten hampaisiin. Ristejä on revitty alas.

Raamatun omistaminen oli kulttuurivallankumouksen aikana laitonta. Lähes kaikki kirjat hävitettiin. Kuvan Raamattu säilyi. Nyt Kiinan kristilliseen neuvostoon kuuluvilla protestanteilla on 6 400 pappia ja 60 000 kirkkoa ja kokoontumispaikkaa.

Raamatun omistaminen oli kulttuurivallankumouksen aikana laitonta. Lähes kaikki kirjat hävitettiin. Kuvan Raamattu säilyi. Nyt Kiinan kristilliseen neuvostoon kuuluvilla protestanteilla on 6 400 pappia ja 60 000 kirkkoa ja kokoontumispaikkaa.

Raamattuja sai aiemmin myydä myös netissä, mutta nyt on palattu lain kirjaimelliseen tulkintaan. Sen mukaan Raamattuja saa myydä vain kirkkojen kirjakaupoissa. Ainoa laillinen digitaalinen raamattusovellus tällä hetkellä on Bible Moments, jota julkaisee Kiinan kristillinen neuvosto raamattuseurojen tuella.

– Hallitus ja uskontoviranomaiset ovat ryhtyneet soveltamaan tiukemmin lakeja, jotka sinänsä eivät ole muuttuneet. Kiinalaisuudesta ja isänmaallisuudesta laajasti ymmärrettynä on tullut entistä tärkeämpää. Kirkoilta, kuten muiltakin kolmannen sektorin toimijoilta odotetaan lojaaliutta. Uskonnollisen toiminnan pitää olla kiinalaista ja sitä pitää johtaa Kiinasta, sanoo Kotila.

Kansainvälisessä mediassa on nostettu esille, että Kiinassa alettaisiin nyt kääntää maan hallitukselle sopivaa versiota Raamatusta. Tämä näkemys perustuu sekä Bao Jiayuanin että Kotilan mukaan väärinkäsitykseen. Kyse on siitä, että lähetyssaarnaajien vuonna 1919 kääntämän Raamatun tilalle tarvittaisiin Raamattu, jonka kääntävät kiinalaiset kristityt. Se toisi tekstin ymmärrettävämmäksi nykykiinalaisille.

– Lähtökohtana väärinkäsitykselle oli presidentti Xi Jinpingin puhe, jossa hän puhui kristinuskon kiinalaistumisesta ja mainitsi myös raamatunkäännöksen. Amerikkalaisessa mediassa on myös sitkeästi kiertänyt legenda, että Nanjingissa painetuista Raamatuista olisi jätetty Ilmestyskirja pois. Tämä ei pidä paikkaansa. Eikä myöskään se, että Raamatun ostajalta vaadittaisiin henkilöllisyystodistusta, sanoo Kotila.

Kotilan mukaan Suomen Pipliaseura toimii Kiinassa avoimesti ja läpinäkyvästi. Kun toiminta tapahtuu yhteistyössä kirkon johdon kanssa ja viranomaisten tieten, ongelmilta on vältytty.

Kiinan valtio haluaa kontrolloida kirkkoja

Kiinassa valtio pyrkii pitämään uskonnot kontrollissaan, joten kirkot joutuvat ajamaan kaksilla rattailla. Niinpä protestanttinen kirkko, joka on Kirkkojen maailmanneuvoston jäsen, on nimeltään Kiinan kristillinen neuvosto. Kirkon hengellinen toiminta tapahtuu sen kautta. Lisäksi samalla kirkolla on toinen organisaatio nimeltään Kolmen itsen liike. Sen kautta pidetään yhteyttä valtioon ja uskontoviranomaisiin.

Virallisesti tunnustetulla katolisella kirkolla on samantapainen organisaatio.

Osa protestanttisista seurakunnista ei halua kuulua viralliseen kirkkoon ja rekisteröityä. Niillä on tähän teologisia, poliittisia ja toiminnallisia syitä.

Samoin on toiminut osa katolilaisista, jotka ovat pitäneet tiukasti kiinni paavin asemasta ja tämän oikeudesta nimittää piispat. Vatikaani ja Kiina ovat päässeet alustavan sopimukseen asiasta ja paavi on hyväksynyt piispoiksi myös niitä, joiden vihkimiseen ei alun perin ole pyydetty siunausta Vatikaanilta.

Kiinan hallitus odottaa kirkoilta ja kristityiltä sitä, että kirkot tunnustavat maan hallinnon aseman ja yhden Kiinan politiikan, eivät tee aggressiivista käännytystyötä ja tukevat sosiaalista harmoniaa.

Kiinan uskontopolitiikka on kiristynyt

Kiinan uskontopolitiikka on viime vuosina kiristynyt. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on kertonut muun muassa Early Rain Covenant Churchiin Sichuanissa tehdystä ratsiasta, jossa joulukuussa 2018 pidätettiin 100 seurakunnan jäsentä.

Muitakin kirkkoja on suljettu ja jopa poltettu, ristejä revitty alas ja pappeja pidätetty. Nämä tapahtumat ovat olleet paikallisia, joskin usein näyttäviä. Uutiset koskevat yleensä rekisteröimättömiä seurakuntia. Kristittyjen vainoja seuraavan Open Doors järjestön listalla Kiina on sijalla 27.

Uskonnonvapauden rajoitukset koskevat Kiinassa myös ikää. Maan uskonnonvapauslaki koskee yli 18-vuotiaita. Käytännössä monissa kristillisissä seurakunnissa on toimintaa myös lapsille ja nuorille, eikä siihen välttämättä puututa.

Paljon tiukemmin Kiinan hallitus suhtautuu islaminuskoisiin uiguureihin, joista jopa miljoona on suljettu uudelleenkasvatuskeskuksiin. Myös Tiibetin buddhalaiset ja Falun Gong -liike ovat Kiinassa vainottuja. Taustana uskonnonvapauden rajoituksille ovat politiikka, ideologia ja maan yhtenäisyyden, yhden Kiinan, vaaliminen. Kommunistisen puolueen valta-asemasta pidetään tiukasti kiinni.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi