Leo Majanto ei ole aina Vantaalla, vaan välillä hän käy myös Mäntsälässä, Kreetalla ja Thaimaassa.
Kuinka vantaalainen olet, Leo Majanto? ”Omaa vantaalaisuuttaan ei tiedä, mutta sen voi oppia”
Olen tosi vantaalainen, kun en ole asunut missään muualla, sanoo leppäkorpelainen, ensimmäisen kouluvuotensa päättänyt Leo Majanto.
Olen asunut tässä huoneessa puolivuotiaasta. En valinnut itse tapetteja, vaan rupesin vain asumaan. Huoneessani ei yleensä mahdu istumaan lattialla, mutta nyt äiti on siivonnut sen.
En ole aina Vantaalla, vaan käyn myös Mäntsälässä mökillä ja joskus matkalla Kreetalla tai Thaimaassa. Kaupungeista tiedän Vantaan lisäksi Lahden. Kummitätini asuu siellä tiilistä rakennetussa kerrostalossa. Muuten Lahdessa on ihan samanlaista kuin täällä.
Vantaan vaakuna on minulle tuttu kuva, vaikka en muistanutkaan sen nimeä. Olen tosi vantaalainen. Jos tämä kalan pyrstö on vantaalaisen mittari, se ui minun vaakunassani syvällä.
Minulla on pikkusisko ja pikkuveli. Joskus meillä saattaa olla pikkusiskon kanssa hyvät leikit, mutta useimmiten hyvät riidat. Ei tule niitä hyviä leikkejä juuri nyt mieleen, kun ei olla joulun jälkeen juuri leikitty.
Mutta meidän naapurissa asuu poika, jolla on ihan sama nimi kuin minulla. Hän on Leo Jii, minä olen Leo Äm. Me tykätään samoista asioista, trampalla hyppimisestä ja autoilla ja legoilla leikkimisestä. Emme onneksi ole samanikäisiä. Se olisi jo ihan liikaa. Se olisi niin kauheaa, että pitäisi repiä nenä irti.
Meidän opettajamme on kiltti ja kiva. Sellaisia vantaalaiset ovat.
– Leo Majanto
Kaverini Robi asuu kävelymatkan päässä. Me leikitään sellaista, että laitetaan pikkuautot ajamaan ison kiven päällä. Koulussa paras kaverini on Luka. Me leikitään hippaa ja kiipeillään. Tyttöjen kanssa me ei leikitä, paitsi joskus tosi harvoin.
Molemmat mummolanikin ovat Vantaalla, kävelymatkan päässä metsän takana. Voin mennä mummolaan ihan itse. On hyvä olla perheen vanhin lapsi. Saan mennä yksin myös suojatien yli. Kouluun mennessä pitää ylittää kaksi tietä.
Minulta loppui eka luokka ja eka kouluvuosi. Kesäloma alkoi. Se on koulussa parasta. Riittää, että panee kengät jalkaan, kun menee ulos. Tokalla luokalla saan sitä paitsi mennä pyörällä kouluun.
Meidän luokalla melkein kaikki ovat tuttuja eskarista ja kirkon kerhosta. Käsityötunnilla me ollaan tehty tyynyt, joulukoristeita ja pehmoleluja. Minä ompelin nallen. Jotkut tekivät Pokémonien Pikachun. Meidän opettajamme Kati on kiltti ja kiva. Sellaisia vantaalaiset ovat.
Koulussa aika moni asia on erilailla kuin eskarissa. Ei nukuta päiväunia. On tarjottimet. Otetaan ruoka itse. Pitää syödä kaikki, minkä ottaa. Tykkään matikasta, koska tykkään laskemisesta. Osaan myös lukea. Juhani, Aapo, Simeoni. Niin tässä Koirien Kalevalassa lukee.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuinka vantaalainen olet, Aleksandra Blinnikka? ”Vantaa pysyy, kun kaikki muu muuttuu”
AjankohtaistaPurjelautailun maailmanmestari Aleksandra Blinnikka rakastaa maailman miljoonia maisemia, mutta palaa aina kotiin Vantaalle.
