Kuula: Kirkkoherra kutsui minut puhutteluun, kun arvostelin Vanhaa testamenttia – näin viisaasti hän sanoi

Kuula: Kirkkoherra kutsui minut puhutteluun, kun arvostelin Vanhaa testamenttia – näin viisaasti hän sanoi

Vanhassa testamentissa on vaikka mitä kummallista. Mutta yksi sen tärkeä pointti onkin, että pyhimmissäkin traditioissa on seassa inhimillistä hölmöilyä.

Olen kirkossa pappina. Kerran purnasin esimiehelle Vanhaa testamenttia vastaan. Outo kirja. Sivumäärän ja sisällön suhde on kehno. Mitä annettavaa sillä oikeasti on? Eikö kristikunta pärjäisi ilmankin sitä?

Pomo kutsui työhuoneeseensa ystävälliseen puhutteluun. Istu ja kuuntele. Hän puhui näin.

Toki Vetuksessa – Vanhan testamentin nimitys kavereitten kesken – on vaikka mitä kummallista. Jumalakin puuhaa välillä ihan outoja. Ei sieltä kaikkea voi vakavasti ottaa.

Tässä onkin yksi Vetuksen pointti. Suhtaudu kriittisesti pyhimpäänkin traditioon. Seassa on väkisinkin inhimillistä hölmöilyä. Näin Vetus parantaa fundamentalismin taudin ja komentaa järkikullan käyttöön.

Miten Jeesusta voisi ymmärtää ilman Vetuksen taustaa? Ei mitenkään.

Vetus esittelee monenlaisia jumalakuvia. Suurena linjana monijumalaisuus kehittyy yksijumalaisuudeksi. Hyvä viesti tämäkin. On ok, että ihmiset uskovat eri tavoilla. Elävä usko muuttuu ja syvenee vuosisatojen varrella. Tätä on pelastushistoria, opettaa Vetus. Alussa kädessä on vähemmän, myöhemmin enemmän.

Silti Jumala jää arvoitukseksi. Vetuksen Jumala on villi ja vapaa. Tekee mitä tahtoo. Ei alistu meidän määritelmiin. Hänessä on pimeä puolikin, joka vie kärsimyksiin ja sallii onnettomuudet.

Jos Jumala on, hän on myös tällainen. Vetuksen Jumala tappaa pelkkää aurinkoa lupailevat joulupukkijumalat ja kermajeesukset.

Tässä vaiheessa minua nolotti. Vanhalla testamentilla onkin paljon annettavaa, kun sitä lukee oikealla tavalla. Kirjan tyhmyys onkin lukijassa. Esimies jatkoi esitelmää. Puolustus vaihtui melkein hyökkäykseen.

Upea opus on Uusi testamenttikin. Tuttavallisesti Novum. Siellä kerrotaan Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisesta ja sen sellaisesta. Mutta ilman Vetusta se jäisi perin ohueksi. Miten Jeesusta voisi ymmärtää ilman Vetuksen taustaa? Ei mitenkään.

Ohueksi jäisi pelkkä Uuden testamentin hengellisyyskin. Psalmien kirjasta nousee kristittyjen rukous ja jumalanpalvelus. Ei muutamasta Novumin hassusta seurakuntaelämän tiivistelmästä.

Vain mäkinen tarina ihmisestä Jumalan edessä on totta. Eikä sellaista löydy Uudesta testamentista.

Muutenkin Vetus kuvaa ihmisen ja Jumalan välisen suhteen Novumia paljon rikkaammin. Jumala puhuttelee ihmistä mutkattomasti kuin toinen ihminen. Tepastelee Paratiisissa kysellen, missä olet. Ihminen piiloutuu, mutta Jumala etsii hänet.

Monissa Vetuksen kertomuksissa Herra tarttuu palvelijaansa ja johdattaa hänet suuriin tekoihin. Näin tapahtuu joskus. Vielä useammin Jumala koetaan sisäisenä oikeustajuna ja arkiviisautena – tästä kertoo Vetuksen viisauskirjallisuus.

Moni joutuu välillä pimeyteen, jossa Jumalaa ei näy missään. Toiset kulkevat sellaisessa usvassa koko ikänsä. Silloin samaistutaan Vetuksen valittavaan ihmiseen, joka pui nyrkkiä taivaisiin ja purnaa: missä olet Herra, miksi nukut? Tule jo apuun! Uskonsa kokonaan menettänyt löytää Saarnaajan kirjasta keskustelukumppanin.

Vain näin mäkinen tarina ihmisestä Jumalan edessä on totta. Eikä sellaista löydy Novumista. Siellä kaikki onnistuu. Ja jos ei onnistu, lohdutukseksi tarjotaan kehotuspuhetta. Yritä kovemmin.

Näin esimies jutteli. Kertoi paljon muutakin. Esitteli Vetuksen kehollisuutta ja holistista ihmiskuvaa. Yhteiskunnallista ja sosiaalieettistä ulottuvuutta. Luomakunnan arvostamista ja taisi puhua eläinkuvistakin.

Olipas puhuttelu. Viisaasti ja aiheesta. Samalla se oli alustus pappien ja kanttorin kokouksessa. Vakuuttava esitys Vanhan testamentin pysyvästä arvosta.


Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi