Herttoniemen kirkkoherraksi ovat ehdolla Minnamari Helaseppä, Henri Järvinen, Janne Keränen ja Mari Mattson.
Kuuluuko kirkon vain julistaa ja auttaa vai voiko se myös puuttua politiikkaan? − Herttoniemen kirkkoherraehdokkaat vastaavat
Herttoniemen kirkkoherraksi hakevat Minnamari Helaseppä, Henri Järvinen, Janne Keränen ja Mari Mattsson kertovat myös, ketä pappia he pitävät esikuvanaan.
Herttoniemen seurakunnan avoinna olleeseen kirkkoherran virkaan tuli määräpäivään 9.4. mennessä neljä hakemusta. Hakijat ovat Minnamari Helaseppä, Henri Järvinen, Janne Keränen ja Mari Mattson. Nykyinen kirkkoherra Markku Rautiainen jää eläkkeelle 1.12.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli arvioi seuraavaksi hakijoiden kelpoisuuden virkaan ja antaa heistä lausunnot. Kirkkoherra valitaan välillisellä vaalilla. Valinnan tekee seurakuntaneuvosto eli luottamuselin, joka valittiin vuoden 2018 seurakuntavaaleissa.
Kirkko ja kaupunki pyysi ehdokkaita kertomaan taustastaan ja vastaamaan kolmeen kysymykseen. Ehdokkaat esitellään aakkosjärjestyksessä. Heiltä kysyttiin seuraavaa:
1. Mitä erityistä annettavaa juuri sinulla on Herttoniemen seurakunnalle ja miksi?
2. Kuka on esikuvasi pappina? Mitä otat häneltä ohjenuoraksesi Herttoniemen seurakunnan johtamisessa?
3. Herttoniemessä toimii Myllypuron elintarvikejakelu, joka on seurakunnan yhteistyökumppani. Tänä keväänä siellä on kolmena päivänä viikossa käynyt noin 900 ihmistä hakemassa ruokaa. Kuuluuko kirkon vain auttaa ihmisiä vai ottaa kantaa myös politiikkaan, ja jos, niin miten?
Minnamari Helaseppä.
Minnamari Helaseppä, 50, toimii Helsingin seurakuntayhtymän Rohkeasti yhdessä -hankkeen projektipäällikkönä. Hän on teologian tohtori, joka vihittiin papiksi vuonna 2010. Hän on toiminut pappina Herttoniemessä ja Roihuvuoressa. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän oli parin vuoden ajan Kirkkohallituksessa projekti- ja kehittämistehtävissä.
1. Toisin mukanani paikallistuntemuksen ja seurakuntatyön kokemuksen Itä-Helsingin seurakunnista. Minulla on ajantasaista tietoa ja ymmärrystä kirkon ja Helsingin seurakuntien tilanteesta, taloudellisista ja toiminnallisista haasteista ja kehityksen suunnasta – ja siten valmiuksia strategiseen johtamiseen. Minulla on kokemusta verkostoyhteistyöstä ja vapaaehtoistoiminnan suunnittelusta ja halu vahvistaa helsinkiläisten toimijuutta kirkossa. Olen itse ollut Herttoniemen seurakunnan vapaaehtoinen. Toisin mukanani myös palvelumuotoiluosaamista.
2. Esikuvani on nuoruuteni suuri idoli, silloinen nuorisopappi, nykyinen Forssan kirkkoherra Esa Löytömäki. Häneltä ottaisin ohjenuorakseni evankeliumin reilun esillä pitämisen, valmiuden moniammatilliseen tiimityöhön, vastuun jakamisen seurakuntalaisille, ymmärryksen yhteisön rakentamisesta sekä innostamisen taidon. Asuin kouluaikana Lapualla, ja siellä puolet seurakunnan nuorista hankki nuorisopapin yllyttämänä oman Landola-kitaran ja oppi säestämään yhteislauluja.
3. Kirkon kuuluu konkreettisen auttamisen lisäksi tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistoimintaa, kiinnittää huomiota rakenteellisiin epäkohtiin ja kärsimykseen. Sitä varten kirkossa on asiantuntijatehtäviä, että osa työntekijöistä perehtyy näihin asioihin ja yrittää olla mukana niissä pöydissä ja verkostoissa, joissa asioista puhutaan. Asioihin ei voi lähteä vaikuttamaan vasta, kun ongelmat ovat jo käsillä, vaan kontakteja vaikuttajiin luodaan pitkäjänteisesti. Tätä kirkko tekee esimerkiksi pyrkimällä vaikuttamaan hallitusohjelmiin ja kiinnittämällä huomiota esimerkiksi lapsiperheköyhyyteen. Myllypurossa Sinikka Backman on antanut kasvot elintarvikeavulle. Tällaisia kasvoja tarvitaan.
Henri Järvinen.
Henri Järvinen, lauantaina 42, toimii Helsingin seurakuntayhtymässä kehittämisen asiantuntijana ja pappina. Hänen vastuualueenaan ovat nuoret aikuiset ja nykyaikainen hengellisyys. Hänet vihittiin papiksi vuonna 2007. Työnsä ohella hän tekee toista teologian maisterin tutkintoa irlantilaisessa yliopistossa. Hän on ollut pappina Roihuvuoressa ja Aalto- ja Taideyliopistoissa.
1. Olen työskennellyt pappina Helsingissä yli kymmenen vuotta, ja seurakuntatyö tässä kaupungissa monine erilaisine kysymyksineen on tullut tutuksi. Olen nykypäivän hengellisyyden ja seurakuntien strategisen kehittämisen asiantuntija. Osaan toimia monenlaisten ihmisten kanssa ja hyvin erilaisissa yhteisöissä. Haluan kehittää seurakuntien toimintaa vastaamaan ajan haasteisiin. Minulla on myös palvelumuotoilijan koulutus, joka auttaa tässä.
2. Minulla on paljon esikuvia. Monet heistä ovat rivipappeja, jotka tekevät työtään suurella sydämellä. Johtamisessa esikuvani on Ignatius Loyola. Hän loi katolisessa kirkossa suositun sääntökunnan jesuiitat. Loyola ajatteli, että kristittynä oleminen on ystävänä olemista, kristityt ovat ystävien joukko. Hän innosti monia lähtemään evankeliumin palvelukseen ja kauemmas kuin koskaan aiemmin historiassa, jopa Japaniin asti. Hän ajatteli, että johtajan tärkein tehtävä on tuottaa iloa ja energiaa. Vaikka olisi kuinka vaikeista asioista kyse, keskustelun alaisen kanssa piti päättyä positiivisesti.
3. Kristinuskon ytimessä on ajatus, että Jumala kurkottaa alas ihmisyyteen ja kutsuu kaikkia tasa-arvoisesti etsimään häntä. Elämme kaikki armon varassa. On selvää, että kristittyinä pitää auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat. Samalla tehtävämme on muuttaa maailmaa toimimalla aktiivisesti yhteiskunnassa. Kirkon pitää olla mukana yhteiskunnallisessa keskustelussa ja vaikuttaa, mutta sen on varottava, ettei se lähde minkään yhden ryhmän tai puolueen vankkureiksi. Vaikuttaminen tapahtuu ensi sijassa yksilöiden kautta, kirkkoinstituution ensisijainen tehtävä on evankeliumin julistaminen, vaikka usein se tapahtuukin ennemmin teoin kuin sanoin.
Janne Keränen.
Janne Keränen, 39, on Suomen Lähetysseuran palvelupäällikkö, jonka vastuualueena on Lähetysseuran yhteistyö noin 40 seurakunnan kanssa. Hän on tuore Pappisliiton puheenjohtaja. Hänet vihittiin papiksi vuonna 2007. Ennen Lähetysseuran palvelukseen siirtymistä hän toimi useita vuosia seurakuntapappina Malmilla.
1. Oman työni ja aikaisempien kirkon ja seurakuntien kasvatukseen liittyneiden työtehtävieni kautta päässyt tutustumaan lukuisten suomalaisten seurakuntien toimintaan – ja hieman myös maailmalla. Olen nähnyt onnistuneita asioita monenlaisissa olosuhteissa. Siitä on syntynyt toiveikkuus ja luottamus, että seurakunta voi olla ihmisille merkityksellinen. Seurakuntalaisille kannattaa antaa vastuuta, ihmisillä on osaamista. Herttoniemi on kotiseurakuntani ja tunnen hyvin sen eri alueet. Kylätapahtumat ja harrastuspaikat ovat tuttuja.
2. Esikuvani on rovasti Terhi Paananen. Hänellä on ollut suuri vaikutus siihen, mitä itse ajattelen pappeudesta. Terhi on viisas ja seuraa aktiivisesti sitä, mihin suuntaan maailma on menossa. Hän etsii aina uudenlaisia mahdollisuuksia ja rohkaisee toisia, nyt kirkon jumalanpalveluselämän kehittäjänä. Malmilla hän teki rippikoulutyötä. Vaikka itse en ollut nuorisotyössä, hän rohkaisi ja sparrasi minua pappina tukemaan toisia ja etsimään uutta.
3. Kirkon tehtävä on seurata Jeesusta ja noudattaa hänen esimerkkiään. Jeesus oli niiden puolella, jotka olivat omassa yhteisössään syrjässä ja sivuraiteilla. Hänen esimerkkinsä ohjaa meitä menemään niiden ihmisten pariin ja tueksi, jotka ovat meidän yhteiskunnassamme muita heikommassa asemassa. Ihmisiä pitää sekä auttaa että pyrkiä vaikuttamaan niihin rakenteisiin, jotka huonontavat ihmisten mahdollisuuksia elämässä. Vaikka kirkko ei ole olemassa politiikan tähden, niin silloin kun heikommassa asemassa olevien puolustaminen sitä edellyttää, on otettava kantaa ja vaikutettava asioihin.
Mari Mattsson.
Mari Mattsson, 45, on Helsingin hiippakunnan vs. hiippakuntasihteeri. Tehtävässään hän vastaa muun muassa yhteyksistä kirkon työntekijöitä kouluttaviin oppilaitoksiin ja osallistuu hiippakunnan omiin koulutuksiin. Hän on virkavapaalla Kallion seurakunnasta, jossa hän on Kirkon ääni -vastuualueen johtava pappi. Hänet on vihitty papiksi vuonna 2008.
1. Pitkä kokemus helsinkiläisestä seurakuntaelämästä on opettanut olemaan rohkea, raikas ja relevantti. Haluan haastaa seurakuntalaisia ja työntekijöitä toimimaan osana maailmanlaajaa kirkkoa. Jeesus ei kutsunut meitä sivustakatsojan rooliin, vaan hän sanoi: menkää ja tehkää. Herttoniemen alueellinen monimuotoisuus, seurakunnan haastava tilanne suljettuna olevan Herttoniemen kirkon vuoksi, ammattimainen viestintä, hallinnolliset valmiudet, monenlaiset yhteistyökuviot ja kirkon hallinnon kääntäminen työn tueksi ovat asioita, joihin minulla on annettavaa. Seurakunnan pitää antaa jäsenilleen aito kokemus yhteisöllisyydestä, yhdenvertaisuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa.
2. Minun on pakko ottaa kaksi esikuvaa. Ensinnäkin emerituspiispa Eero Huovinen ja toiseksi edesmennyt Kallion kollegani Riitta Männistö. Huoviselta opin sen, miten papin pitää olla ihmisen rinnalla, kuunnella tarkasti ja katsoa silmiin. Männistö osoitti, miten johtaja tekee päätöksiä harkiten, herkkyydellä ja hyvillä hoksottimilla.
3. Kirkon perusta on rakkaus ihmiseen ja rakkaus Jumalaan. Yksi tämän rakkauden ilmentymä on hyvän tekeminen toiselle. Myllypurossa ja seurakuntien erilaisissa elintarvikejakeluissa, diakoniassa ja perheneuvonnassa autetaan konkreettisesti. Samaan aikaan kirkon pitää katsoa tulevaan ja olla yhteiskunnassa aktiivinen vaikuttaja. Sitran mukaan 2020-luvun megatrendejä ovat ekologiset kysymykset, väestön monimuotoistuminen, verkostomaisen vallan voimistuminen ja arvojen polarisoituminen. Tämän päivän sanat luovat huomisen todellisuutta. Siksi seurakunnan pitää osallistua keskusteluun muun muassa näistä asioista niin, että se tuo omaa erityisosaamistaan rohkeasti esille.
Tuleva kirkkoherra johtaa seurakuntaa, jossa oli vuodenvaihteessa 16 185 jäsentä. Seurakunnalla on 28 työntekijää ja sen vuosibudjetti on noin 2,3 miljoonaa euroa. Seurakunta kattaa maantieteellisesti Kulosaaren, Herttoniemenrannan, Herttoniemen ja Myllypuron. Alueen asukkaista 47,0 prosenttia kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
’’On jumalatonta leikata jo valmiiksi pienituloisilta” – Haagan seurakunnan twiittaus synnytti keskustelun siitä, voiko kirkko ottaa kantaa politiikkaan
AjankohtaistaKirkkoherra Mari Mattssonin mukaan kannanotot ovat luontevia ja nousevat jokapäiväisistä keskusteluista seurakuntalaisten kanssa.
Olemme Jumalan työtovereita, sanoo Herttoniemen seurakunnan uusi kirkkoherra Minnamari Helaseppä
Ajankohtaista Hengellisyys
