Puheenvuorot

Leikola jeesustelee: Jeesus ei ollut fatalisti toisin kuin Trump

Olemme ymmärtäneet jotakin väärin, jolleivat armo ja lähimmäisenrakkaus ole suomalaisen kulttuurimme keskeisintä perinnettä.

20.11.2019 10:20
Markus Leikola

Usko ja tieto nähdään usein vastakkaisina. Oli silti hätkähdyttävää lukea Helsingin yliopiston alue- ja kulttuurintutkimuksen professorin Jussi Pakkasvirran analyysi tämän hetken poliittisesta kentästä tässä valossa.

Hänen mielestään ajassamme on kolme toisistaan poikkeavaa valtavirtanäkemystä tulevaisuudesta: fatalistisen, jopa hällä väliä -ajattelun (jota edustavat puhtaimmillaan Donald Trump ja Laura Huhtasaari), sosiaalidarvinistisen vahvimmat pärjäävät -ajattelun (jota edustaa puhtaimmillaan Jussi Halla-aho) sekä liberaalinen traditio ihmisoikeuksien ja demokratian korostamisineen (kuta kuinkin kaikki muut).

Trump kun tuntuu uskovan lähinnä itseensä, Huhtasaari esiintyy fundamentalistina ja Halla-aho ei ainakaan kuulu kirkkoon, jos siitä nyt vielä voi päätellä mitään.

Näistä ryhmistä vain kolmannessa tieteellinen tieto nähdään selvästi tähdellisempänä asiana kuin uskomukset. Kiinnostavampaa on melkein, mihin kahdessa ensimmäisessä sitten oikein uskotaan – Trump kun tuntuu uskovan lähinnä itseensä, Huhtasaari esiintyy fundamentalistina ja Halla-aho ei ainakaan kuulu kirkkoon, jos siitä nyt vielä voi päätellä mitään.

Pohjimmiltaan tiedekin on uskomusjärjestelmä, jonka perustana on oletus siitä, että nykyinen tieto muodostaa kokonaisuuden, mutta sitä tulee epäillä tieteellisesti hyväksytyin menetelmin. Ja jos uusi tieto on aina syrjäyttänyt vanhan, tulee tulevaisuudessakin uusi tieto joiltakin osin korvaamaan nykyisen käsityksemme ihmisestä, olevaisesta ja elämästä.

Erot uskomuksissa ovat siinä, että ensimmäisessä ei tarvitse olla mitään logiikkaa, toisessa yksi logiikka jyrää kaikki muut ja kolmannessa kaikkien eri logiikkojen tulee niveltyä yhteen.

Se, että pitäisi tehdä toisille kuten haluaa itselleen tehtävän, kutsuu ihmisiä tekemään eikä vain olemaan tai kiistämään.

Mitäpä Jeesus tuumaisi tästä? Kenties hän näkisi Vanhan testamentin varsin sekavana ja osin ristiriitaisenakin kokoelmana kaikennäköistä. Omaan toimintaansa ja puheisiinsa hän jätti hyvinkin mysteerin mentäviä aukkoja, mutta ainakin hänen elämäkerturinsa pyrkivät viime kädessä palauttamaan asiat muutamaan peruskäsitteeseen kuten armo ja rakkauden kaksoiskäsky.

Kumpikaan näistä ei istu kovin hyvin fatalismiin sen enempää kuin vahvimman voiton ideologiaan.

Se, että pitäisi tehdä toisille kuten haluaa itselleen tehtävän, kutsuu ihmisiä tekemään eikä vain olemaan tai kiistämään. En halua tuomita, mutta jotakin on ymmärretty oudosti, jollei juuri tämä ole suomalaisen kulttuurimme perinnettä, vaan hällä väliä tai heikompien sortaminen elon tiellä.

Kirjoittaja on kirjailija ja kolumnisti.