Leikola jeesustelee: Kuinka selvitä vuodesta 2020
Ihmiskunnan menestys on perustunut vaistoja vastaan toimimiseen. Uteliaisuudella pärjää pitkälle.
Ihmisen havaitseminen on aistimusten yhdistämistä jo aivoissa olevaan. Samalla tavalla tulevaisuuden ounasteleminen on useimmiten nykyhetken jatkamista: esimerkiksi uusien keksintöjen merkitystä yliarvioidaan lyhyellä tähtäimellä ja aliarvioidaan pitkällä. Pohjimmiltaan kaikki toimintamme perustuu siihen, että tulevaisuus olisi ennakoitavissa ja luotettava – jollei seisovaa vettä, niin edes muutokset rauhallisia ja johdonmukaisia sekä mieluiten parempaan päin vieviä.
Ja kuitenkin tulevaisuuskuvamme on kummallisesti vinoutunut.
Yhä huimemmat tuloerot, ilmastokatastrofi, suurvaltojen sapelinkalistelu... Ne kaikki peittävät alleen sen, että suomalaiset ovat maailman ykköskansa paitsi onnellisuudessa, myös kirjastojen käytössä, teatterikäynneissä ja kärkeä tulonjaon tasaisuudessa. Koko ihmiskuntakin on elänyt terveintä ja vaurainta aikaansa vuonna 2019.
Miksi kollektiivinen kokemuksemme ei sitten taivu ajattelemaan näin – ja että tämä todellisuus jatkuisi? Meidän on helpompi uskoa, että asiat ovat pielessä kuin kunnossa. Vieläpä niin, että ikävät asiat johtuvat yhteiskunnasta, mutta menestys on yksilölaji. Lisäksi tulevaisuuden dystopiat, ahdistus ja kauhukuvat koetaan henkilökohtaisesti. Meissä jylläävät edelleen luolamiehen hormonit vahvoina tuottamassa pelkoa, uhoa, vihaa, lamautumista tai pakenemista uhkien edessä, silloinkin kun ne ovat abstrakteja. Pelastautukoon ken voi, vaikkei voisikaan! Ainakin pää pensaaseen!
Meidän on helpompi uskoa, että asiat ovat pielessä kuin kunnossa.
Sen sijaan kylläisyyden ja hyvän olon tunne häviää sokerihumalana kuin hiekka Saharaan ja auvo on aina askelen jossakin kauempana, sillä geenimme jyräävät havainnot. Geenit muistavat, ettei onni maan päällä ole kestävää. Muinaiset kulttuuritkin opettivat, että palkinnon vuoro on vasta kuoleman jälkeen, joten yritämme potkia tutkainta vastaan ja hakea nautintoa ja mammonaa varmuuden vuoksi heti tässä nyt. Loputtomiin.
Tällainen elämäntapa on stressaava ja kuluttava ja siitä tulee helposti myös itseään toteuttava: apatia tuottaa lisää apatiaa. Homo sapiens, viisas ihminen? Tuskin.
Ihmiskunnan menestys on perustunut enemmän vaistoja vastaan toimimiseen kuin vain niiden varaan jäämiseen. Tieto ja luottamus on saanut meidät paikkoihin, joihin ei ole ennen menty ja ottamaan käyttöön keinoja, joita ei ole ennen käytetty, mutta viisaasti, yhdistäen havaintoja jo tietämäämme.
Tältä pohjalta on hyvä rakentaa myös parempaa ensi vuotta. Nauttien hyvästä, ennakkoluulottomasti, pelot voittaen, ahdistukselle kampoihin pannen, hieman rohkeammin, vähemmän erillisesti, enemmän yhdessä. Uskosta ja uteliaisuudesta saa hyvät apuneuvot silloin kun muut neuvot ovat vähissä. Kohtaloaan ei voi kukaan hallita, mutta asenteita voi oppia.
Nämä sanat haluan jättää lukijoilleni viimeisiksi kiittäessäni jakamistamme hetkistä. Älkää lakatko vuonna 2020 miettimästä, mitä Jeesus tekisi. Aivojumppa vetreyttää aina.
Kirjoittaja on kirjailija ja kolumnisti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Ruuskanen: Vuoden vaihtuessa tarvitsemme uskoa ihmeeseen
Puheenvuorot”Lupaan, että en lupaa mitään” kuulostaa kyyniseltä. Varsinkin hiljaa itselle tehdyille lupauksille kannattaa antaa mahdollisuus.
