Leikola jeesustelee: Kun pormestari Vapaavuori haluaa muuttaa säännön, joku voi kohta haluta muuttaa pormestaria koskevan säännön
Viime kädessä säännöt ovat se luottamuksen liima, jolla inhimilliset yhteiskunnat pysyvät pystyssä ja välttyvät suistumasta kaaokseen.
Poikkeus vahvistaa säännön, sanoo vanha kansa, ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori tällä viikolla, että säännöt on tehty muutettaviksi. Ensimmäinen kuulostaa viisaalta ja jälkimmäinen rohkealta, mutta lausumat ovat toki yhtä abstrakteja kuin väite ”säännöt on tehty rikottaviksi” (kuten ovat kehottaneet muiden muassa dalai-lama ja Pablo Picasso).
Sillä jos näin olisi, miksi sääntöjä tarvittaisiin alun alkaenkaan?
Niin kansa kuin pormestari haluavat tietenkin korostaa, että tyhmän säännön voi muuttaa. Se ehkä jopa pitää muuttaa. Mutta kaikki säännöt perustuvat jonkin auktoriteetin päätökseen, aina jumalallisesta ilmoituksesta eduskunnan lakeihin. Niiden tarkoitus on luoda ennustettavuutta, mutta myös oikeudenmukaisuutta, jos uskotaan niiden koskevan kaikkia, niin kerjäläistä kuin pormestariakin samalla tavoin.
Viime kädessä säännöt ovat se luottamuksen liima, jolla inhimilliset yhteiskunnat pysyvät pystyssä ja välttyvät suistumasta kaaokseen.
Eikä kukaan tieten tahtoen säädä tyhmää sääntöä, joten tyhmä sääntö on yleensä ainakin säätäjänsä mielestä viisas. Viime kädessä säännöt ovat se luottamuksen liima, jolla inhimilliset yhteiskunnat pysyvät pystyssä ja välttyvät suistumasta kaaokseen. Sillä luottamuksen menettäminen on sama kuin kaatuisi korttitalo: pesuveden mukana menee liuta lapsia ja monen asian toimintaedellytykset heikkenevät.
Ennustettavuudesta seuraa, että sääntöjen muuttamista ei ole tehty helpoksi. Monissa yhdistyksissä siihen vaaditaan määräenemmistö, samoin kuin perustuslain elikkä sääntöjen säätämisen säännön muuttamiseen eduskunnassa. Kansainvälisiä tilastoluokituksia muutetaan kymmenen vuoden välein, koska ne koskettavat niin valtavaa määrää erilaisia toimijoita.
Mutta vaikka kaikki muut säännöt muutettaisiin, yksi pysyy: kultainen sääntö eli tee toiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän.
Eivätkä toimivat säännöt saisi olla myöskään keskenään ristiriitaiset, ja siitäpä juuri on sääntöjen määrän lisäännyttyä seurannut perustuslakivaliokunnalle kasvanut työtaakka. Samasta on kyse lapsilla, kun isän kodissa on yhdet säännöt, äidillä toiset, mummilla kolmannet ja koulussa neljännet.
Ehkä sääntöjen sijaan olisikin hyvä muistaa, että aina ei tarvita järeitä keinoja. Joskus suositus, käytäntö, neuvottelutulos tai väliaikainen järjestely ajavat paljon joustavammin saman asian ilman, että kenellekään himo julistaa, että normi on hanurista. Näissä tapauksissa kun poikkeuksen tai muutoksen mahdollisuus on näkösällä.
Mutta vaikka kaikki muut säännöt muutettaisiin, yksi pysyy: kultainen sääntö eli tee toiselle kuten toivoisit itsellesi tehtävän. Eli jos vaikkapa pormestari haluaa muuttaa sääntöjä, joku voi myös haluta muuttaa pormestaria koskevia sääntöjä.
Kirjoittaja on kirjailija ja kolumnisti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Leikola jeesustelee: Mitä oikeuksia eläimillä on? Vähintään oikeus jatkaa olemassaoloaan lajina
Kolumnisti PuheenvuorotMaailmasta katoaa ihmisen takia eliölajeja, joiden olemassaolosta emme edes tiedä.