Leppävaaran kirkkoherran virkaa ovat hakeneet Tuomas Luoma, Pentti Tepsa, Timo Waris ja Kaisa Yletyinen
Luottamushenkilöt valitsevat Leppävaaran seurakuntaan uuden kirkkoherran – kaikki neljä hakijaa ovat kisassa mukana
Leppävaaran kirkkoherran virkaa on hakenut neljä pappia: Tuomas Luoma, Pentti Tepsa, Timo Waris ja Kaisa Yletyinen.
Leppävaaran seurakuntaan valitaan uusi kirkkoherra loppuvuodesta. Vaali on välillinen eli valinnan tekee luottamushenkilöistä koostuva Leppävaaran seurakuntaneuvosto.
Kirkko ja kaupunki esitti ehdokkaille neljä kysymystä.
1) Kuka olet ja mistä tulet?
2) Mitä erityistä annettavaa sinulla on Leppävaaran seurakunnalle? Mainitse kaksi asiaa.
3) Tapaat paikallisessa kauppakeskuksessa Intiasta kotoisin olevan it-insinöörin, joka ihmettelee Halloween-koristeita. Hän kysyy: miksi te kristityt vietätte täällä tällaista juhlaa? Mitä vastaat?
4) Rippikoulu on kirkon menestystuote. Miten toimisit, että seurakunnan kontakti nuoriin aikuisiin vahvistuisi?
Tuomas Luoma
1) Olen Tuomas Luoma, espoolainen teologian ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Asun perheeni kanssa Leppävaarassa. Kotini ulkopuolella minut löytää todennäköisesti kirkolta, salibandykentältä tai kuuntelemasta äänikirjoja kahvilasta. Toimin pitkään kappalaisena Lahdessa, josta olen espoolaistunut ja siirtynyt töihin Hämeenkylän seurakuntaan. Työssäni minun sanotaan olevan elämää, yhteisöjä, yhteiskuntaa ja kirkkoa laajasti ymmärtävä pappi.
2) Olen pitkään luonut ja elänyt todeksi toimintakulttuuria, jossa nuoret, nuoret aikuiset ja lapsiperheet ovat aktiivisin seurakunnan toimintaan osallistuva joukko. Toisin siis mukanani taidon yhdistää perinteiset toimivat työmuodot uusiin avauksiin, joilla toiminta pysyy monipuolisena ja palvelee uusia sukupolvia.
Toiseksi toisin mukanani raikkaan tavan rakentaa yhteisöllisyyttä. Antaisin mielelläni taitoni ja ymmärrykseni yhteisöjen rakentamisesta työyhteisön ja koko seurakunnan käyttöön. Tulisin mahdollistamaan ja vahvistamaan sitä hyvää työtä, jota seurakunnassa on yhteisöllisyyden parissa tehty.
3) Halloween on pääasiassa kepeää leikkiä. Lapset pukeutuvat hauskoihin vaatteisiin, askartelevat kummituksen näköisiä koristeita ja aikuiset voivat laittaa ruokia juhlateeman mukaan. Halloween on sekoitus monia perinteitä, ja siksi siellä näkyy kristinuskoon liitettäviä asioita. Maailma tarvitsee leikkiä, mutta Halloween voi toimia hyvänä keskustelunavauksena myös sille, mitä jokainen oikeasti ajattelee hengellisistä asioista.
4) Haluaisin kirkkoherrana pitää huolen siitä, että huomioidaan ne arvokysymykset, joita nuoret aikuiset nostavat esiin. Tällaisia voivat olla ympäristön herättämät tunteet sekä jaksamisen ja elämässä oman paikan löytämisen kysymykset. Tärkeä rooli on sillä, miltä seurakunnan viestintä ja sosiaalinen media näyttävät nuorten aikuisten silmin.
Nuoret aikuiset eivät ole yksi yhtenäinen joukko, vaan heidän toiveensa seurakunnalle ovat moninaisia. Siksi myös ratkaisujen on oltava moninaisia. Osalle toimii yhteisöllinen jumalanpalveluselämä, toisille musiikin tai taiteen ympärille rakennettu elämyksellinen kulttuuritoiminta. Tärkeää on huomioida nuorten perheiden tarpeet ja antaa ääni nuorisotyössä toimiville nuorille aikuisille, jotka antavat paljon aikaa seurakunnalle, mutta jäävät helposti keskustelussa huomioimatta.
Ajattelen, että toimintaan kutsuminen on tärkeää, mutta samalla nuorille aikuisille pitää antaa tilaa rauhassa etsiä ja kysellä. Kristityn identiteetin rakentumiselle on myös annettava kasvurauha.
Pentti Tepsa
1) Olen Pentti Tepsa, kotoisin olen Sodankylästä. Olen ollut pitkään pappina Rovaniemellä ja vuosikymmenen kirkkoherrana Kemijärvellä. Pääkaupunkiseutu on minulle tuttu nuoruuden opiskelupaikkakuntana, ja tulihan täällä työssäkin oltua.
Espoossa ja Helsingissä on nykyään paljon muualta tulleita, ja ymmärrän minäkin jotakin juurista ja juurettomuudesta. Tunnen nykyisin tunturipolut ja kaupungin kadut molemmat omalla tavallaan kotoisiksi.
2) Olen hankkinut kokemusta seurakuntatyöstä yli kolmen vuosikymmenen ajalta. Olen ollut todella ison seurakunnan ja vähän pienempienkin seurakuntien työssä mukana.
Tunnen erityistyömuodoista parhaiten opiskelijatyön ja toisaalta olen pitkän urani aikana perehtynyt toimitusten teologiaan ja käytäntöön syvällisesti seurakuntapappina. Olen opiskellut teologian ohella kasvatustiedettä ja haluan kiinnittää johtamisessa huomiota seurakuntaorganisaatioon oppimisympäristönä.
3) Halloween on alkujaan ollut pyhäinpäivän aatto. Pyhäinpäivänä muistamme poisnukkuneita rakkaitamme sekä kirkon edesmenneitä pyhiä. Halloween populaarina juhlana on joiltakin osin tuontitavaraa Amerikasta; siihen on sekoittunut kauhuromantiikkaa ja kauhufilmien todellisuutta.
Amerikkalaisperäistä halloweenia suositumpi Suomessa on pyhäinpäivä, jolloin tuhannet ja taas tuhannet kynttilät syttyvät haudoilla. Suomalainen pyhäinpäivän vietto opettaa meille, että kuolemaan liittyy surusta huolimatta ylösnousemuksen ja jälleennäkemisen toivo, josta Jeesus evankeliumeissa opettaa. Kristus on voittanut kuoleman vallan.
4) Kestävälle aikuisen uskolle luodaan perusta jo rippikoulussa. Suosin maanläheistä raamattuopetusta sekä kantavien ja elämää tukevien kristillisten perinteiden opettamista. Isostoimintaa olisi hyvä pyrkiä jatkamaan jonkinlaisena seurakuntatutor-toimintana.
Opiskelijamaailmassa tutorit ovat fuksien oppaina. Löytyisikö nuoria aikuisia tutoriksi toisille nuorille aikuisille seurakunnan toimintaan? Kirkkoappro fukseille on hyvä keksintö. Sisältö useimmiten ratkaisee. Kirkolla on hyvä sanoma, kunhan se vain rohjetaan tarjota kiinnostavasti.
Pitäisin myös esillä luontoon, rukoukseen ja hiljaisuuteen liittyviä teemoja. Kirkon tulisi tarjota enemmän sielunhoitopalveluja nuorille aikuisille.
Timo Waris
1) Olen Timo Waris, ja olen toiminut kirkon palveluksessa 35 vuotta, joista suurimman osan sotilaspappina eri puolilla Suomea sekä kansainvälisissä tehtävissä. Nykyisin toimin seurakuntapastorina Kangasalla, ja aiemmin olen ollut kolme vuotta kirkkoherrana.
Työurani aikana olen saanut laajan näkemyksen seurakuntaelämästä eri konteksteissa, hengellisestä johtamisesta ja yhteisöllisyyden vahvistamisesta.
Olen syntynyt Kauhavalla ja elänyt lähes 30 vuotta Keski-Uudellamaalla, mikä on juurruttanut minuun vahvan yhteyden paikallisiin seurakuntiin. Vapaa-ajallani nautin luonnosta ja juoksen maratoneja, mikä auttaa pitämään tasapainoa vaativan työn rinnalla.
2) Ensimmäiseksi, valmentava johtamistapani korostaa tiimityötä ja yksilöiden vahvuuksien tukemista. Pyrin innostamaan ja rohkaisemaan työntekijöitä sekä seurakuntalaisia ottamaan aktiivista roolia seurakunnan toiminnassa. Tavoitteeni on luoda ilmapiiri, jossa jokainen voi kasvaa ja kehittää taitojaan, samalla kun yhteiset tavoitteet saavutetaan.
Toiseksi painotan seurakuntalaisten osallisuutta eli ”seurakuntalaistamista”. Näen tärkeänä, että seurakunta ei ole vain työntekijöiden vastuulla, vaan jokaisella seurakuntalaisella on mahdollisuus ja paikka osallistua ja vaikuttaa. Tämä lähestymistapa vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta.
3) Halloween ei ole kristillinen juhla, mutta sen taustalla on syvempi kulttuurihistoria. Monille suomalaisille se on tullut osaksi kaupallista perinnettä, mutta kirkossa samalle ajalle osuu pyhäinpäivä, jolloin muistamme edesmenneitä rakkaitamme.
Pyhäinpäivä on rauhallinen ja arvokas juhla, jossa kiitämme heitä, jotka ovat kulkeneet ennen meitä. Kirkko pyrkii myös tarjoamaan vaihtoehtoja kaupalliselle Halloweenille, keskittyen siihen, mikä on meille pyhää ja merkityksellistä.
4) Nuoret aikuiset haluavat olla aktiivisia toimijoita seurakunnassa, eivät vain passiivisia kuuntelijoita. Siksi haluaisin luoda heille tilaisuuksia, joissa he voivat osallistua ja vaikuttaa itse. Tämä voisi toteutua esimerkiksi tiimeissä, jotka vastaavat tapahtumien järjestämisestä, tai erilaisten projektien kautta, joissa he voivat kehittää ja toteuttaa omia ideoitaan.
Seurakunnan tulisi myös tarjota tilaa keskusteluille ja vuorovaikutukselle, jossa nuoret voivat ilmaista omia ajatuksiaan ja kokea seurakunnan olevan heidän yhteisönsä. Lisäksi digitaalinen läsnäolo ja matalan kynnyksen toimintamuodot ovat avainasemassa kontaktin säilyttämisessä.
Kaisa Yletyinen
1) Olen Yletyisen Kaisa, pappi, terapeutti, äiti ja puoliso. Sukujuuriltani savolainen, mutta asunut yli puolet elämästäni pääkaupunkiseudulla ja ollut töissä Leppävaarassa niistä viimeiset 10 vuotta.
2) Leppävaaran alue sekä Espoon seurakuntien toimintakulttuuri ovat minulle tuttuja. Leppävaaran seurakunta on tullut minulle rakkaaksi. Leppävaara on saanut ja saa jatkossakin minusta sinnikkään ja sitoutuneen työntekijän, joka tekee töitä suurella sydämellä ihmisten ja itseään suuremman eteen laittaen lahjansa likoon yhteiseksi hyväksi.
Papin osaamisen lisäksi tuon mukanani organisaatiokonsultin ja terapeutin osaamiseni. Tahdon olla rakentamassa yhteisöä, johon halutaan kuulua ja joka säteilee hyvää ympärilleen. Tätä teen toimimalla rinnalla kulkijana ja Jumalan rakkauden välikappaleena.
3) Leppävaaran alueella asuu ihmisiä monista eri kulttuuritaustoista ja se näkyy elinympäristössämme. Halloween tulee sanoista All Hallows’ Eve, joka tarkoittaa pyhäinpäivän aattoa. Pyhäinpäivä on kristityille merkityksellinen päivä, jolloin muistamme edesmenneitä rakkaitamme, ja monet vievät silloin kynttilän läheisensä haudalle tai muualle haudattujen muistomerkille. Kertoisin, että mielestäni kuolemasta on tärkeä puhua, jotta se ei aiheuttaisi tarpeettomasti pelkoja. Kuolemasta puhuessa on hyvä muistaa, että kuolemalla ei ole viimeistä sanaa, onhan Jeesus voittanut kuoleman vallan. Kertoisin, että Halloweeninä kuolemaa ja muita pelottavia asioita voi lähestyä leikin kautta ja ottaa ne siten puheeksi myös lasten kanssa.
4) Viime vuonna rippikoulun Espoon alueella kävi kirkkoon kuuluvien 15-vuotiaiden ikäluokasta noin 90 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 66 prosenttia koko ikäluokasta. Rippikoulu tavoittaa tällä hetkellä siis noin kaksi kolmannesta ikäluokasta.
Mikäli halutaan, että rippikoulu jatkossakin säilyy kirkon menestystuotteena, täytyy sen tavoittaa entistä enemmän myös kirkkoon kuulumattomia ja olla saavutettava sekä selkosuomella että tarvittaessa myös muilla kielillä. Seurakunnan kontakti nuoriin aikuisiin voi vahvistua sen kautta, että kirkko elää kuten opettaa: rakastamme lähimmäisiämme emmekä näyttäydy ulospäin riitaisana joukkona.
Seurakunnan työntekijänä saan tuoda armon ja toivon sanomaa kiireisen ja paineisen arjen keskelle ja tarjota mahdollisuuksia hiljentyä ja pysähtyä pohtimaan sitä, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Seurakuntana voimme tarjota myös merkityksellisiä mahdollisuuksia käyttää kunkin omia lahjoja hyvän tekemiseen.
Tutustu ehdokkaisiin vaalipaneelissa tai verkkosivuilla
Ehdokkaisiin voi tutustua vaalipaneelissa Sellon kirjastossa ma 28.10. klo 18. Ehdokkaat esittäytyvät ja vastaavat yleisön etukäteen lähettämiin kysymyksiin. Ehdokkaat esittäytyvät myös Leppävaaran seurakunnan verkkosivulla.
Noin 23 300 jäsenen seurakunta on tunnettu muun muassa monikulttuurisesta työotteesta, vahvasta lapsi- ja nuorisotyöstä sekä kokeilukulttuuriin ja viestintään panostamisesta. Palkattuja työntekijöitä Leppävaaran seurakunnassa on 47.
Uusi kirkkoherra aloittaa työssään 1.7.2025, jolloin seurakuntaa vuodesta 2007 johtanut Kalervo Salo jää eläkkeelle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kaisa Yletyinen valittiin Leppävaaran seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi
AjankohtaistaSeurakunnan oma pappi valittiin kirkkoherraksi kymmenellä äänellä.
