Luottamushenkilöitä arvostetaan ja heillä on vaikutusvaltaa – noin neljännes kyselyyn osallistuneista kuitenkin kertoo, ettei asetu ehdolle syksyn seurakuntavaaleissa
Pääkaupunkiseudun seurakuntien luottamushenkilöille tehdystä kyselystä selviää, että päätöksiin vaikuttavat eniten virkamiesvalmistelu, yksittäisten edustajien puheenvuorot ja omatunto.
Suurin osa pääkaupunkiseudun seurakuntien luottamushenkilöistä kokee saavansa arvostusta ja pystyvänsä vaikuttamaan päätettäväksi tuleviin asioihin. Lähes neljännes on kuitenkin melko tai erittäin pettynyt omaan vaikutusvaltaansa ja kuudesosa kokee arvostuksen puutetta.
Tiedot käyvät ilmi Kirkko ja kaupungin Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan seurakuntayhtymien luottamushenkilöille tekemästä kyselystä.
Kyselyyn vastasi yhteensä 167 luottamushenkilöä, joista kaksi kolmesta oli Helsingistä. Vastaajista 61 prosenttia oli naisia. Yli 66-vuotiaita vastaajia oli 39 prosenttia, alle 40-vuotiaita 17 prosenttia, 41-65-vuotiaita vastaajia oli 44 prosenttia.
Suurin osa kokee saavansa arvostusta tehtävästään
Luottamushenkilöistä suurin osa, yli 80 prosenttia, kokee saavansa arvostusta sekä seurakuntayhtymässä että omassa paikallisessa seurakunnassaan.
Omaan vaikutusvaltaansa erittäin tai melko tyytyväisiä oli yhteensä 77 prosenttia luottamushenkilöistä. Eniten pettyneitä oli ikäryhmässä 26-40-vuotiaat.
Tärkeimpänä elimenä seurakuntayhtymän päätöksenteossa vastaajat pitävät paikallisten seurakuntien seurakuntaneuvostoja. Seurakuntayhtymän ylin päättävä elin on yhteinen kirkkovaltuusto. Luottamushenkilöt pitivät silti merkittävämpänä kirkkovaltuuston päätöksiä valmistelevaa ja toimeenpanevaa yhteistä kirkkoneuvostoa.
Kirkkoneuvoston asemasta valtuuston tekemissä päätöksissä kysyttiin myös erikseen. Vastaajista 81 prosenttia arvioi sen aseman vahvaksi tai melko vahvaksi, ainoastaan kaksi prosenttia heikoksi ja 17 prosenttia ei osannut sanoa.
Virkamiesvalmistelu ja oma harkinta ohjaavat päätöksiä
Seurakuntien päätöksenteossa korostuu vastaajien mielestä eniten viranhaltijoiden tekemä valmistelu. Eräs vastaajista katsoi, että luottamuselimelle jää kumileimaisimen rooli. Toisaalta useampi kritisoi sitä, jos päätettävät asiat on valmisteltu huonosti. Silloin myös luottamushenkilöiden on vaikea päättää.
Yli neljä viidestä arvioi virkamiesvalmistelun olevan hyvää, mutta vastauksissa annettiin myös kritiikkiä.
Neljännes luottamushenkilöistä kertoi tekevänsä päätöksiä omantunnon ja oman harkintansa mukaan. Myös toisten luottamushenkilöiden puheenvuorot vaikuttivat päätöksiin. Ryhmäkuri, puolue- ja kirkkopolitiikka tai oma herätysliiketausta painoivat päätöksenteossa kyselyn mukaan vain vähän.
Luottamushenkilöt kertoivat sitoutuvansa päätöksentekijänä eniten omaan kotiseurakuntaansa, seuraavaksi eniten ryhmään, jonka listalta hänet oli vaaleissa luottamuselimeen valittu ja kolmanneksi eniten kaupunginosaan.
Oman ikäryhmänsä asiaa ajoi yhdeksän prosenttia, sen sijaan herätysliikkeen tai poliittisen puolueen asianajajiksi kyselyssä tunnustautui vain muutama.
Ryhmäkuri, puolue- ja kirkkopolitiikka tai oma herätysliiketausta painoivat päätöksenteossa kyselyn mukaan yllättävän vähän.
Erityisesti monet helsinkiläiset vastaajat painottivat kyselyssä sitoutuneensa ajamaan kirkon avoimuutta ja saavutettavuutta. He nostivat esille sateenkaarityön eli seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, retriitit ja lasten asiat sekä korostivat asiakaslähtöisyyttä, stadilaisuutta ja tavallisten ihmisten asiaa. Yksi vastaaja halusi ”uudistaa kirkkoa niin, että se säilyy myös tuleville sukupolville.”
Neljä tärkeintä asiaa, joihin luottamushenkilöt olivat kuluvan kauden aikana päässeet vaikuttamaan, olivat kyselyn mukaan työntekijävalinnat, seurakuntayhtymän tai seurakunnan strategia, toiminnan suunnittelu tai projektit käytännön tasolla sekä äänioikeus piispanvaalissa. Vantaalla nousi muita enemmän esille myös rakennushankkeista päättäminen.
Luottamuselimissä ollaan asioista myös eri mieltä. Enimmäkseen (78 %) tämän koettiin sujuvan siten, että toisin ajattelevien näkökantoja kunnioitetaan. Kuitenkin 22 prosenttia vastasi, että näin ei tapahdu. Yksi luottamushenkilö kertoi todistaneensa epäasiallista kohtelua ja kertoi, ettei asetu sen vuoksi ehdolle tulevissa vaaleissa.
Runsas puolet vastanneista ilmoitti asettuvansa ehdolle ensi syksyn seurakuntavaaleissa. 23 prosenttia ei kuitenkaan aio enää ehdokkaaksi ja sama määrä ei tiennyt vielä, miten aikoo toimia.
Valmistelua sekä kiitetään että arvostellaan
Toiset kyselyyn vastanneista luottamushenkilöistä ovat tyytyväisiä tehtäväänsä, toiset taas kokevat turhautumista. Turhautumiseen vaikuttaa virkamiesten asenne ja päätöksenteon avoimuus.
”Luottamushenkilönä toimimiseen liittyy ristiriitaisia viestejä; yhtäältä puheen tasolla näkyy arvostus ajan antamisesta, toisaalta luottamushenkilöitä pidetään hankalina ja osaamattomina riippumatta koulutuksen ja kokemuksen määrästä”, kirjoittaa helsinkiläinen luottamushenkilö. ”Luottamushenkilöllä on monenlaista erikoisosaamista, josta seurakunta ja –yhtymä voivat saada arvokasta apua käytännön asioihin”, pohtii toinen Kauniaisista.
Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla sekä kiitetään että arvostellaan yhtymätason päätöksentekoa. ”Espoossa jyrää pienten miesten poppoo, joka sumplii ja suhmuroi asiat kulisseissa. Kaksitasoinen päätöksentekomekanismi on raskas, kallis ja tehoton.” ”Olen vahvasti sitä mieltä, että seurakuntien pitäisi kaupungissa siirtyä yhden seurakunnan malliin”, kommentoi vantaalainen luottamushenkilö. ”Valtuuston asiat on valmisteltu hyvin” – ”Seurakuntayhtymän valmistelussa on välillä haparointia”, kuuluu puolestaan kaksi vastakkaista näkemystä Helsingistä.
Seurakuntaneuvostoista useimmissa vallitsee hyvä henki. Luottamushenkilöt kokevat, että neuvoston jäsenet voivat vaikuttaa esimerkiksi rekrytointeihin. Monet kiittävät kirkkoherran avoimuutta, tasapuolisuutta ja asioiden taitavaa valmistelua. Toisista seurakunnista – Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta – tulee kuitenkin myös palautetta, että asioita tuodaan päätettäväksi ilman kunnon valmistelua, niistä ei kunnolla keskustella, pelätään konflikteja, ei uskalleta ajaa muutoksia tai on eripuraisuutta.
Luottamustyö vaatii aikaa ja sitoutumista – joskus liikaakin
Moni vastaaja pitää luottamustehtävää hienona näköalapaikkana kirkon tulevaisuuteen. He pitävät tehtävää tärkeänä ja vastuullisena. Toisten mielestä vastuuta on liikaakin: ”kirkon luottamustehtävissä voisi olettaa, että tehtävät olisivat vaativuustasoltaan ja henkiseltä kuluttavuudeltaan kohtuullisia niihin käytettävään aikaan nähden”. ”Kokoukset ovat aivan liian pitkiä.” ”Henkilökohtainen paine kirkon aktiiveilta on paljon suurempaa kuin mihin olen kaupunginvaltuustossa tottunut”, arvioi eräs luottamushenkilö.
Moni vastaaja pitää luottamustehtävää hienona näköalapaikkana kirkon tulevaisuuteen. Toisten mielestä vastuuta on liikaakin.
Jälleen korostuu hyvän valmistelun merkitys: ”Annan mielelläni vähäistä vapaa-aikaani kirkon hyväksi, mutta toivon silloin, että se myös käytetään tehokkaasti hyväksi.”
Merkitystä on myös omalla asenteella: ”Päätettäviin asioihin pitää valmistautua ja selvittää epäselvät kohdat ennakkoon.”
Yleisesti ottaen henki luottamuselimissä on hyvä ja työtä tehdään sopuisasti. Mutta sekä konservatiivisesti ajattelevissa että uudistusmielisissä on luottamushenkilöitä, jotka ovat joutuneet kokemaan vakaumuksensa vähättelyä. Tai sitten asetelma on ”vanhat kaiken tietävät” ja nuoret aikuiset, joita ei kuulla. ”Jos nuoria tai muutoshalukkaita asettuisi ehdolle, kirkosta voisi ehkä vielä tulla jotain”, kirjoittaa nuori, joka ei kuitenkaan itse aio enää ehdokkaaksi.
”Idealismi on karissut, mutta plussan puolella ollaan edelleen”, kiteyttää helsinkiläisvastaaja ja kertoo kokevansa luottamushenkilönä toimimisen osallisuutena kirkon rakentamiseksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Seurakuntavaalien ehdokkaina olevat kirkon työntekijät saavat miettimään, keskittyykö valta pian liian pienelle piirille
PuheenvuorotKirkossa tarvitaan monenlaista asiantuntemusta, mutta myös ajatuksia boksin ulkopuolelta ja ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä, ”miksi”.
Seurakuntavaali-visan oikeat vastaukset
Hyvä elämä
