– On ihanaa, että on tällaista ilmaista toimintaa, jossa lapset viihtyvät eikä vanhempien tarvitse ottaa aikatauluista paineita, Marja Diaz Lehto kuvailee perhekerhojen toimintaa. Sylissä kaksivuotias Valeriana-tytär.
Maria Díaz Lehto ja kaksivuotias Valeriana löysivät seurakunnan kerhoista hyviä ystäviä ja ilmaisen harrastuksen
Vartiokylän seurakunnan kerho suorastaan pelasti arjen.
Kun Maria Díaz Lehdosta reilu kaksi vuotta sitten tuli toisen kerran äiti, tilanne oli ihan toinen kuin esikoisen kanssa yhdeksän vuotta aiemmin. Silloin kaveripiiristä moni oli samassa elämäntilanteessa, nyt ei.
– Olin vähän pihalla, kun edellisestä kerrasta vauvan kanssa oli niin pitkä aika.
Lisäksi Valeriana ei nukkunut.
– Kävelin vaunuja työntäen, kantoreppu selässä ja liinat kassissa, mutta vauva oli silti sylissäni. Hän ei rauhoittunut missään, Díaz Lehto muistaa.
Kun lapsi oli kolmikuinen, eräs paikallinen äiti keräsi Facebookin kautta kokoon muita vanhempainvapaalla olevia. Díaz Lehto oli heti valmis mukaan.
– Sillä joukolla kartoitimme paikallisia vauvaperhemenoja, ja seurakunnasta löytyi paljon toimintaa. Se oli meille pelastus. Jos seurakunnan kerhoja ei olisi ollut, olisin varmaan palannut töihin jo aikaisemmin. Aika olisi käynyt pitkäksi.
Henkireikä huonosti nukkuvan vauvan äidille
Alkuun Maria Díaz Lehto kävi Valerianan kanssa läheisellä Vartiokylän kirkolla vauvaperhekerhossa, mutta aika pian hän uskaltautui myös perhekerhoon – ei niinkään lapsen kuin itsensä takia. Mitä enemmän menoja viikossa oli, sen parempi.
– Nukkumattoman ja minussa tosi kiinni olleen vauvan kanssa auttoi se, että oli joku paikka, minne mennä, ja usein myös seuraa, jonka kanssa kulkea kirkolle.
Joskus katsoin kaupallisia muskareita tämänikäisille, ja ne ovat aika kalliita.
Kerhossa saattoi huokaista omat huolensa vauva-arjesta ja juoda kupin kahvia. Perjantaiaamun perhekerhossa oli tarjolla myös pitkään haudutettu aamupuuro lisukkeineen.
– Arkea helpottaa, kun ei tarvitse välttämättä syödä aamupalaa kotona, ja toisaalta kattilasta riitti usein lounaspuuroksikin halukkaille.
Perhekerhoissa lapset voivat leikkiä vapaasti. Valeriana tykkää myös muskarihetkistä.
Valeriana kiehnää haastattelun ajan äitinsä sylissä ja hermostuu lopulta: kun kerran kirkosta puhutaan, miksi sinne ei jo lähdetä?
– Haluaa kirkolle syömään pullaa, lapsi julistaa.
Paikka on selvästi kaivattu ja mieleinen. Valeriana on nauttinut erityisesti muskarihetkistä, joita kerhoissa on aina pidetty.
– Joskus katsoin kaupallisia muskareita tämänikäisille, ja ne ovat aika kalliita. On ihanaa, että on tällaista ilmaista toimintaa, jossa lapset viihtyvät eikä vanhempien tarvitse ottaa aikatauluista paineita, Díaz Lehto toteaa.
Äidit tapaavat ilman lapsiakin
Viitisen vuotta Vartiokylässä asunut Maria Díaz Lehto on seurakunnan kerhojen kautta juurtunut alueelle. Niistä on löytynyt uusia hyviä ystäviä: esimerkiksi kuuden äidin porukka, joilla kaikilla on suunnilleen samanikäiset lapset.
– Tapaamme nykyään toisiamme illallisen merkeissä myös ilman lapsia, Díaz Lehto kertoo.
Hänelle kirkon toiminnasta on tullut niin tärkeää, että vielä nyt työelämään siirtyessäänkin hän pitää perjantait vapaana – käydäkseen Valerianan kanssa tutussa perhekerhossa.
– Me ollaan sellaisia kyläluutia, että jos jotain tapahtuu jossakin, niin me mennään.
Katso lisätietoa perhekerhoista, muskareista ja muusta toiminnasta: helsinginseurakunnat.fi/lapsetjaperheet
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Monet vanhemmat suhtautuvat kriittisesti uskonnolliseen kasvatukseen – uskontoon liittyvistä kysymyksistä keskustellaan ennen kaikkea lapsen aloitteesta
AjankohtaistaHelsingin seurakunnat toivovat, että Pienelle parasta -aineisto tukisi lapsen kasvua ja antaisi välineitä eettiseen ja hengelliseen kasvatukseen. Aineiston käyttöä on tutkittu Helsingin yliopistossa.
