Kirkon ulkosuomalaistyön osasto Matkamessuilla vuonna 2014. Kuva Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki.
Merimieskirkko ottaa haltuun kirkon ulkosuomalaistyön – nykyajan siirtolaiset ovat koulutettua ja liikkuvaa väkeä
Merimieskirkot ja suomalaiset seurakunnat ulkomailla vastaavat myös muihin kuin hengellisiin tarpeisiin. Tärkeää on suomen kieli ja yhteys omiin juuriin.
Tässäpä uudistus, jonka ei ole tarkoituskaan näkyä ihmisten elämässä – ainoastaan selkeyttää viestintää, yksinkertaistaa hallintoa ja säästää rahaa. Vuonna 2020 tehtiin yhteistyösopimus, jonka mukaan kirkon ulkosuomalaistyön operatiivinen vastuu siirtyy vuoteen 2025 mennessä Kirkkohallitukselta Suomen Merimieskirkolle. Ensimmäiseksi, ensi vuoden kesäkuussa, Merimieskirkon alaisuuteen siirtyy Espanjassa ja itäisellä Välimerellä tehtävä turistityö.
Uudistus ei muuta ulkosuomalaisten seurakuntien toimintaa, ja myös niiden nykyiset nimet säilyvät. Työtä ohjaavat strategiset linjaukset tehdään edelleen Kirkkohallituksessa, ja se myös jatkaa toiminnan rahoittamista. Merimieskirkot puolestaan pysyvät merimieskirkkoina, eikä uudistus tuo niiden omaan toimintaan lisärahoitusta.
Kirkon ulkosuomalaistyötä tekee pikkuhiljaa syntynyt ja kasvanut verkosto, jossa on monenlaisia toimijoita 37 eri maassa. Vain pieni osa ulkomailla työskentelevistä suomalaispapeista on suoraan Kirkkohallituksen palkkaamia. Monessa maassa suomalainen seurakunta toimii paikallisen kirkon yhteydessä, jota Kirkkohallitus avustaa taloudellisesti. Sen lisäksi verkostoon kuuluu merimieskirkkoja ja kirkon lähetysjärjestöjä.
– Koska työmme on verkostomaista, sillä ei täällä kotimaassa ole bränditunnettavuutta. Kun kerron, missä olen töissä, juuri kukaan ei tunnu tietävän, mitä kirkon ulkosuomalaistyö on. Sen sijaan monet kirkon ulkopuolellakin tietävät Merimieskirkon. Jatkossa sen tunnettu brändi on eduksi viestinnässä ja varainhankinnassa, kertoo ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko Kirkkohallituksesta.
Kirkon ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko. Kuva Kirkon kuvapankki.
Isoin syy muutoksen taustalla on Vihkon mukaan raha: kun voidaan säästää kotimaisesta hallinnosta päällekkäisyyksiä karsimalla, varsinaisen ydintehtävän eli ulkomailla tehtävän työn rahoitusta ei tarvitse leikata.
Kirkon ulkosuomalaistyön kokonaismenot ovat nykyisin vuodessa kahden miljoonan euron luokkaa, josta noin 1,53 miljoonaa käytetään työhön ulkomailla. Hallintokulut kotimaassa ovat noin 366 000 euroa vuodessa. Siirtymävaiheen jälkeen Kirkkohallitus korvaa Merimieskirkolle hallinnon hoitamisesta 200 000 euroa vuodessa, joten säästöä kertyy 166 000 euroa vuodessa.
– Muutos on sikälikin kivuton, että ketään ei tarvitse irtisanoa. Ulkosuomalaistyön toimiston neljästä työntekijästä yksi on määräaikainen ja kolme siirtymässä eläkkeelle, Vihko lisää.
Suuri joukko suomalaisia muutti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Pastori Mäkinen ja neiti Ranta palvelivat siirtolaisia Suomen konsulaatissa New Yorkissa vuonna 1920. Kuva Museovirasto.
Opiskelijatyötä kehitetään
Ulkosuomalaisten seurakunnissa haasteet ihmisten tavoittamisessa ja muutospaineet ovat Mauri Vihkon mukaan samanlaisia kuin kotimaassakin. Vuonna 2021 tehtiin tutkimus, jossa selvitettiin ulkomailla asuvien suomalaisten suhdetta kirkkoon. Alle puolet vastanneista oli kirkon jäseniä ja yli 70 prosentille kirkko tai kristinusko ei ollut juurikaan merkityksellinen.
Myös siirtolaisuus on muuttunut. 1800- ja 1900-lukujen taitteen Amerikkaan lähtijät ja 1950-70-luvuilla Ruotsiin muuttaneet olivat pääasiassa kouluttamatonta työväestöä. He asettuivat uuteen kotimaahansa usein loppuelämäkseen. Nykyisin kirkon haasteeksi on tullut liikkuvien ihmisten elämässä mukana pysyminen.
– Tämän päivän ulkosuomalaiset ovat akateemisesti koulutettuja, kielitaitoisia ihmisiä, jotka siirtyvät työn mukana maasta toiseen. Lisäksi moni suomalainen nuori opiskelee ulkomailla. Vaihto-opiskelijoita on noin 10 000 ja tutkintoa suorittavia saman verran. Siksi olemme aloittaneet opiskelijatyön kehittämisen, Vihko kertoo.
– Iso joukko ovat myös ulkomailla talvehtivat eläkeläiset. He ovat pääsääntöisesti kirkon uskollisia jäseniä ja myös käyttävät paljon kirkon palveluita. Esimerkiksi Espanjassa suomalaisissa seurakunnissa on yli 20 000 jumalanpalvelusosallistumista vuodessa. Aurinkorannikolla jumalanpalveluksiin osallistuu sunnuntaisin satoja ihmisiä.
Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen. Kuva Antti Rintala.
Vapaaehtoisilla merkittävä rooli
Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen arvioi, että nyt käynnistyvä yhteistyö antaa mahdollisuuden oppia toiselta ja yhdessä vastata niihin haasteisiin, joita ulkosuomalaistyössä on. Merimieskirkon vahvuutena Suihkonen pitää ihmisten kokonaisvaltaista kohtaamista.
– Kysymme, mitä sinulle kuuluu, mitkä ovat sinun tarpeesi, miten voimme olla tukena ja miten sinä haluaisit olla osana tätä yhteisöä. Perusarvomme on vieraanvaraisuus.
Vuonna 1875 perustetun Merimieskirkon nimi tuo mieleen maailman meriä seilaavat laivat ja kaukaisissa satamissa koti-ikävää potevat merimiehet. Suihkonen huomauttaa, että merenkulkijoiden lisäksi on alusta asti palveltu myös suomalaissiirtolaisia. Jo ensimmäinen merimiespappi matkusti työpaikalleen Englantiin samassa laivassa kuin siirtolaiset, jotka olivat matkalla Amerikkaan, ja piti heille ensimmäisen jumalanpalveluksensa.
– Itse asiassa merenkulkijatyö on aina ollut volyymiltään pienempää kuin ulkosuomalaistyö. Suurin osa siitä tapahtuu nykyisin täällä Suomessa 13 satamassa seitsemällä paikkakunnalla sekä laivoissa, Suihkonen kertoo.
Hänen mukaansa niin merimieskirkot kuin suomalaiset seurakunnat ulkomailla vastaavat myös muihin kuin hengellisiin tarpeisiin. Monet hakeutuvat niihin säilyttääkseen kosketuksen omiin juuriinsa, kieleen ja kulttuuriin. Sen myötä he usein jäävät myös vapaaehtoisiksi järjestämään toimintaa.
– Olemme halunneet hioa toimintaan osallistumisen kynnyksen mahdollisimman matalaksi. Merimieskirkolla on yhteensä noin 850 vapaaehtoista eri toimipisteissä. He pyörittävät kahviloita, järjestävät ryhmätoimintaa, tekevät laivakäyntejä ja osallistuvat varainhankintaan. Toimintamme ei olisi näin laajaa ilman heitä, Suihkonen kertoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Helsinki-Vantaalle avattiin hiljainen huone: ”Ihminen ei jätä vakaumustaan kotiin lähtiessään matkalle”, sanoo pappi Hanna Similä
AjankohtaistaHelsinki-Vantaan lentoasemalle on avattu kaikkia uskontokuntia ja katsomuksia palveleva hiljainen huone.
