Mielipide: Hautaan siunaus meni ohi korvieni

Mielipide: Hautaan siunaus meni ohi korvieni

Olin marraskuisena iltapäivänä saattamassa ystävääni hautaan Huopalahden kirkossa. Tilaisuus oli lämmin ja arvokas. Suuri joukko vainajan läheisiä, ystäviä ja työtovereita oli saattamassa yllättäen menehtynyttä, parhaassa iässä ollutta miestä.

Tunnelma oli harras, kukkia kertyi arkun juurelle tasaisena virtana. Papin muistopuhe oli koskettava, virsi 622 veisattiin.

Pitkin matkaa toimitusta häiritsi kuitenkin ajoittainen pikkulapsen kitinä. Isä kyllä yritti tilanteessa parhaansa heijaamalla lasta.

Kunnes siunauksen hetkellä, pyhimmällä, lapsi alkoi totisesti vollottaa. Minulle takarivissä istuvalle siunaus kaikui kuuroille korville, ja niin kävi monelle muullekin. Isä toki kantoi lopulta lapsen eteiseen, mutta vahinko oli jo tapahtunut.

Olisiko mahdollista, että hautajaistilaisuuksiin säädettäisiin alaikäraja, esimerkiksi neljä vuotta? Olisiko mahdollista, että pikkuvauvan vanhemmat etsisivät tunnin, parin ajaksi hoitopaikan lapselleen elämän suurissa käänteissä?

Olemmehan täällä vain kerran, ja lähdemme vain kerran.

Heikki Lukinmaa

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi