null Mielipide: Sururyhmään pääsee liian myöhään

Puheenvuorot

Mielipide: Sururyhmään pääsee liian myöhään

Surun kohdatessa on hyvä saada vertaistukea. Seurakunnissa toimii sururyhmiä läheisensä menettäneille. Seurakunta ohjeistaa, että ”ryhmässä jaksamisen kannalta on hyvä, että lä­hei­sen kuolemasta on kulunut vähintään 4–6 kuukautta”.

Eikö tukea pitäisi saada oitis, kun kaaos on jo päällä, eikä vasta sitten, kun toipuminen on alkanut ja uusi järjestys elämään alkanut syntyä?

Onnettomuustilanteissa tarjotaan kriisiapua heti, ja ulkopuolisetkin saavat tarvittaessa terapiaa. Mutta leskeksi jääneen pitäisi odottaa noin puoli vuotta, jotta saa purkaa mielensä syövereitä.

Minun kohdallani kävelylenkit ja poikani sekä naapurien tuki ajoivat saman asian välittömästi eikä puolen vuoden viiveellä. Kiitos heille.

Tuomo Paloheinä

Jaa tämä artikkeli:

Toimitus suosittelee

Irma Truhposen suurin suru kesti vuoden – ”Harrastus ja ystävät auttoivat eteenpäin”

Hyvä elämä Ajankohtaista

Kuoroystävät, laulaminen ja ensimmäinen lapsenlapsi toivat Irma Truhposelle lohtua puolison kuoleman jälkeen.





Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.