Mielipide: Valtapeli ja mielipidesota ilman kohtaamista on pesiytynyt kirkkoonkin
Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola osuu naulankantaan pääkirjoituksessaan ”Kirkon tiedostavat eivät siedä piispaa ja Halla-ahoa” (5.5.).
Ne 259, jotka vaativat piispa Teemu Laajasalon ja Jussi Halla-ahon keskustelun perumista Kirkkopäivillä, osoittavat syyttävän sormensa molempiin. He antavat ymmärtää, että he ovat oikeassa ja eettisesti korkeammalla tasolla kuin Laajasalo ja Halla-aho. Jeesus veljeili halveksittujen kanssa, fariseukset eivät.
Olen professori Ilkka Huhdan ja yliopettaja Mikko Malkavaaran kanssa yhtä mieltä, että meidän tulee edistää ”eettisesti kestäviä arvoja, joihin kuuluu syrjinnän ja väkivallan vastustaminen ja ehkäiseminen”. He ovat ilmoittaneet peruvansa osallistumisensa Kirkkopäivien seminaariin, jos Laajasalon ja Halla-ahon keskustelu toteutuu. Tämä huolestuttaa minua suuresti. Heidän pitäisi ehdottomasti osallistua seminaariin. Osallistumattomuus on rintamakarkuruutta. Ei Halla-aho heitä saastuta. Ei Jeesuskaan saastunut spitaalisia parantaessaan.
Lisäksi tieteen ydintä on kriittisyys, mutta se ei tarkoita, että pitää olla kohtaamatta eri mieltä olevia. Pikemminkin tulisi tutustua tarkemmin heidän argumentteihinsa.
Suomessa keskustelukulttuuri on paljolti polarisoitunut mielipidesodaksi, jossa oikeassa olijat – usein nimettöminä – heiluttavat sanan säilää poteroissaan uskaltamatta kohdata niitä muita henkilökohtaisesti. Kasvokkain kohtaaminen ja toisten ajatteluun perehtyminen estäisivät ylilyönnit. Se voisi johtaa käytöksen muutokseen osapuolten parhaaksi.
Erittäin valitettavaa on, että polarisoituminen on pesiytynyt kirkon sisälle, vaikka sen tulisi valtapelin ja armottomuuden sijaan edistää kohtaamista. Kirkon tulee olla kutsuva, ei eristävä. Onneksi on vapaaehtoisia ja Tuomasmessuja.
Risto Moisio
filosofian lisensiaatti
Tampere
Jaa tämä artikkeli:
.jpg)
