Murhia, takavarikkoja, vankeustuomioita – kirkot joutuivat kylmän sodan aikana kommunistivaltioiden vainon kohteeksi
Kylmän sodan aikana Luterilainen Maailmanliitto sai ensi käden tietoa kommunistivainoista. Etiopiassa vainojen takana oli Stalinia ihannoinut Mengistu Haile Mariam.

Kylmän sodan aikana Luterilainen Maailmanliitto sai ensi käden tietoa kommunistivainoista. Etiopiassa vainojen takana oli Stalinia ihannoinut Mengistu Haile Mariam.

Murhia, takavarikkoja, vankeustuomioita – kirkot joutuivat kylmän sodan aikana kommunistivaltioiden vainon kohteeksi

Tuore tutkimus osoittaa, että lännen poliittiset vaikuttajat pettyivät, kun kommunistien vainoama unkarilainen piispa ei ryhtynytkään levittämään kommunisminvastaista sanomaa.

Auto pysähtyy kadunvarteen Itä-Berliinissä. Eletään vuotta 1982. Miehet ovat Etiopian sosialistisen sotilasdiktatuurin salaisen poliisin agentteja, joilla on edessään maan johtajan Mengistu Haile Mariamin määräämä salainen tehtävä.

Kaikki alkoi siitä, kun edellisvuoden puolella joulun alla Etiopian hallituksesta vuoti tieto, että viranomaiset olivat aikeissa takavarikoida Etiopian evankelisluterilaisen Mekane Yesus -kirkon kirkkokiinteistöt ja muut toimitilat. Takavarikointi oli määrätty tammikuulle 1982.

Aiottu takavarikointi tuli Luterilaisen Maailmanliiton ja Kirkkojen Maailmanneuvoston tietoon. Vuodenvaihteeseen mennessä lehdistö eri puolella maailmaa uutisoi Etiopian hallituksen suunnitelmista. Mediahuomion säikäyttämä Mengistu takavarikoi lopulta kirkon vain vuorokaudeksi, sillä hän ei halunnut enempää huonoa julkisuutta maallensa.

Agenteille oli annettu käsky tappaa Hasselblatt.

Mengistu oli raakalaismainen diktaattori. Vuodet 1977–1978 tunnetaan Etiopian punaisen terrorin aikana. Mengistu halusi olla Moskovan mallioppilas ja toteuttaessaan kommunistista vallankumousta hän teloitutti poliittiset kilpailijansa matkimalla Stalinin puhdistuksia.

Kirkot luonnollisesti olivat vainon kohteina. Kesällä 1979 Mengistu kidnappasi Mekane Yesus -kirkon pääsihteerin Gudina Tumsan ja murhautti hänet.

Myös agentit Itä-Berliinissä olivat murhatöissä. Mengistu uskoi, että itäsaksalaisen lähetysjärjestön Berliner Missionswerkin lähetysjohtaja Gunnar Hasselblatt oli vuotanut joulun alla 1981 tiedon kirkon takavarikoinnista lehdistöön. Agenteille oli annettu käsky tappaa Hasselblatt.

He virittivät pommin, mutta se räjähtikin ennen aikojaan. Toinen miehistä kuoli heti, ja toisen poliisi otti kiinni.

Luterilainen Maailmanliitto perustettiin toisen maailmansodan raunioille

Kylmän sodan aikana 1947–1991 protestanttiset kirkot, joihin kuuluvat muun muassa luterilaiset, reformoidut ja helluntaiset, järjestäytyivät maailmanlaajuisiksi verkostoiksi. Toisessa maailmansodassa Euroopan kristityt olivat tappaneet toisiaan. Jälleenrakentamisen yhtenä osana kirkot etsivät kansalliset ja valtiolliset rajat ylittävää yhteyttä. Niinpä esimerkiksi 1947 perustettiin Ruotsissa Luterilainen Maailmanliitto (LML).

Kylmän sodan poliittiset rintamalinjat kuitenkin kahlitsivat kirkkoja. Kertomus Etiopian luterilaisen kirkon kärsimyksistä tai epäonnistuneesta pommiattentaatista Itä-Berliinissä kertovat poliittisesta paineesta, johon Luterilainen Maailmanliitto joutui idän sosialismin ja lännen kapitalismin puristuksissa.

Kommunistihallinto vaati kirkkoja allekirjoittamaan kirkon ja valtion välistä suhdetta koskevan sopimuksen, joka takavarikoi kirkkojen omaisuutta ja rajoitti niiden toimivapauksia. 

Aiheesta julkaistiin äskettäin tutkimus. Kirkon Ulkomaanavun entinen johtaja Risto Lehtonen (s. 1926) käy tutkimuksessaan Church in a Divided World läpi Luterilaisen Maailmanliiton vaiheita kahden tapauskertomuksen kautta. Ensimmäinen tapaus on Unkari ja toinen Etiopia.

Tutkimus on osa kansainvälistä projektia, jonka Lehtonen itse käynnisti Yhdysvalloissa vuonna 2009.

Tutkimus sisältää myös hänen omakohtaisia kokemuksiaan, sillä vuosina 1973–1987 hän itse oli erilaisissa johtotehtävissä Luterilaisessa Maailmanliitossa. Noina vuosina Lehtonen itse piti yhteyttä rautaesiripun takaisiin kirkkoihin.

Kommunistien vainoama piispa ei suostunut lännen apuun

Kun Luterilainen Maailmanliitto perustettiin, sen apulaispääsihteeriksi valittiin unkarilainen piispa Lajos Ordass (1901–1978). Toisen maailmansodan jälkeen puna-armeija ei koskaan poistunut Unkarista, josta tuli Varsovan liiton jäsen.

Kommunistihallinto vaati kirkkoja allekirjoittamaan kirkon ja valtion välistä suhdetta koskevan sopimuksen, joka takavarikoi kirkkojen omaisuutta ja rajoitti niiden toimivapauksia. Sopimusta tarjottiin katoliselle, reformoidulle ja luterilaiselle kirkolle ensin vapaaehtoisesti hyväksyttäväksi. Katolinen kirkko oli tuohon aikaan vielä merkittävin maanomistaja Unkarissa, mikä oli jäänne keskiajan feodalismista ja Habsburgien monarkiasta.

Ordass luterilaisena seurasi Lutherin regimenttioppia, jonka pohjalta hän puolusti kirkon asemaa. Hän ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta.

1980-luvulla monissa johtotehtävissä ollut Risto Lehtonen uskoo, että poliittisessa paineessa kirkon tulee pysyä uskollisena omalle hengelliselle sanomalleen.

1980-luvulla monissa johtotehtävissä ollut Risto Lehtonen uskoo, että poliittisessa paineessa kirkon tulee pysyä uskollisena omalle hengelliselle sanomalleen.

Koska Neuvostoliitto oli mukana perustamassa YK:ta, jonka valmisteilla ollut ihmisoikeusjulistus korosti uskonnonvapautta, Unkarin hallinnon oli tekaistava syytteitä kirkonmiehiä vastan. Pian Lajos Ordass sai niskaansa syytteet Yhdysvalloista ja Ruotsista saatujen kirkon lahjoitusvarojen väärinkäytöstä. Lehdistö kirjoitteli Ordassin leväperäisestä rahankäytöstä, hän kun matkusteli paljon, koska oli myös Luterilaisen Maailmanliiton palveluksessa.

Lopulta Ordass tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan. Hän menetti kansalaisoikeutensa viideksi vuodeksi, minkä lisäksi hänelle määrättiin tuntuvat sakot.

Luterilainen Maailmanliitto järkyttyi Ordassin kohtalosta, vaikka se oli vasta alkua kommunistien vainoissa. Amerikkalaiset luterilaiset kirkot olisivat avokätisesti halunneet auttaa uskonveljiä ja -siskoja Unkarissa, mutta hallinto olisi katsonut rahan vastaanottamisen olleen vallankumouksellista toimintaa.

Toisaalta lännen poliittiset vaikuttajat olisivat halunneet, että Ordass olisi kirkon sanoman nimissä voinut levittää sanankuulijoille antikommunistista sanomaa. Ordass ei suostunut tähänkään, koska hänen mielestään evankeliumia ei saanut politisoida.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi