”Me toivomme, että kaikki ihmiset vakaumuksesta riippumatta tietäisivät, että kirkolta saa aina apua”, sanoo Herttoniemen seurakunnassa työskentelevä Anni Nikkanen.
Muslimit, ateistit ja muut voivat luottaa siihen, että kirkon diakoniatyöntekijät kunnioittavat heidän vakaumustaan, sanoo diakoniabarometria kirjoittanut Anni Nikkanen
Suuri osa luterilaisen kirkon diakoniatyöntekijöistä pitää uskontolukutaitoaan hyvänä.
Miksi kirkon diakoniatyöntekijöiden on syytä tuntea toisia uskontoja? Syy on yksinkertainen. Diakoniatyön ytimessä on ajatus, että jokaista apua tarvitsevaa ihmistä tulee auttaa.
– Kirkolle kaikki ihmiset ovat tärkeitä, kuuluvat he kirkkoon tai eivät. Me toivomme, että kaikki ihmiset vakaumuksesta riippumatta tietäisivät, että kirkolta saa aina apua, kertoo Herttoniemen seurakunnassa työskentelevä Anni Nikkanen.
– Ja siksi diakoniatyöntekijöiden on hyvä ymmärtää monenlaista uskonnollisuutta ja hengellisyyttä.
Niin diakoniatyöntekijät ymmärtävätkin, ainakin omasta mielestään. Nikkanen kirjoitti vastikään ilmestyneeseen vuoden 2020 diakoniabarometriin artikkelin, joka käsitteli diakoniatyöntekijöiden uskontolukutaitoa. Diakoniabarometri on joka toinen vuosi tehtävä tutkimusjulkaisu, joka esittelee luterilaisen kirkon diakoniatyön tilannetta.
Jos diakoniatyöntekijä ei ymmärrä eri uskontoon kuuluvan asiakkaansa katsomusta, hän voi tahtomattaan loukata tätä tai olla tietämättään epäkunnioittava.
Diakoniabarometri pohjautuu kyselyyn, johon vastasi 479 diakoniatyöntekijää ympäri Suomea. Vastauksista käy ilmi, että suuri osa diakoniatyöntekijöistä pitää uskontolukutaitoaan työtehtäviin nähden hyvänä.
– Noin kolmasosa ei ollut kuullut kyseistä termiä ennen kyselyä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että itse asia ei olisi tuttu. Moni saattoi termin kuultuaan ymmärtää, että tätähän minä hyödynnän jatkuvasti työssäni.
Toisaalta osa diakoniatyöntekijöistä kertoi olevansa epävarmoja vieraiden uskontojen kohtaamisessa. Nikkasen mukaan aiheesta voisi järjestää koulutuksia.
Uskonnolliset kysymykset voivat tulla puheeksi, jos asiakas on kohdannut kriisin
Lähtökohtaisesti diakoniatyöntekijät eivät kysele asiakkaidensa uskonnosta tai hengellisyydestä. Isossa osassa tapaamisista vakaumus ei tule esille lainkaan.
– Paljonhan diakoniatyö on käytännöllistä keskusteluapua ja taloudellista tukemista, Anni Nikkanen selittää.
– Mutta jos keskustellaan hengellisyydestä tai uskonnosta, diakoniantyöntekijän on tärkeää osata olla sensitiivinen.
Jos diakoniatyöntekijä ei ymmärrä eri uskontoon kuuluvan asiakkaansa katsomusta, hän voi tahtomattaan loukata tätä tai olla tietämättään epäkunnioittava.
– Meidän on tärkeää ymmärtää, että on olemassa erilaisia traditioita, jotka ovat eri ihmisille arvokkaita ja merkityksellisiä, Nikkanen sanoo.
”Mielestäni ihmisen hengellisyys on arvokasta, vaikka se ei olisi samanlaista kuin omani”, sanoo Anni Nikkanen.
Uskonnolliset ja hengelliset kysymykset voivat tulla diakoniavastaanotolla puheeksi esimerkiksi silloin, jos asiakas on kohdannut kriisin.
– Läheinen on voinut kuolla tai ihminen on voinut kokea jonkin muun menetyksen. Silloin diakoniatyöntekijä voi miettiä ihmisen kanssa, millaisia voimavaroja tällä on elämässään. Joskus ihminen kertoo uskovansa korkeampaan voimaan tai Jumalaan, mistä voi olla apua.
Nikkasen mielestä luterilaisen kirkon diakoniatyöntekijä voi kannustaa vaikkapa muslimia tai hindua hakemaan tukea tämän omasta uskontotraditiosta.
– Mielestäni ihmisen hengellisyys on arvokasta, vaikka se ei olisi samanlaista kuin omani. Sitä paitsi Jumalan reitit ovat ihmisiltä salatut, Nikkanen sanoo.
Nikkasen mukaan muihin uskontoihin kuuluvat ja uskonnottomat voivat luottaa siihen, että kirkon diakoniatyöntekijät kunnioittavat heidän vakaumustaan.
– Diakoniatyön ammattilaiset ymmärtävät, miten ihmisiä palvellaan sensitiivisesti.
Myös kirkon sisäistä moninaisuutta pitää ymmärtää
Diakoniabarometriin annettujen vastausten perusteella diakoniatyöntekijät kohtaavat työssään muiden uskontojen edustajista etenkin muslimeja. Toisaalta uskontolukutaidon merkitys ei rajoitu toisiin uskontoihin. Myös kirkossa on eri tavoin ajattelevia ihmisiä.
– Siksi uskontolukutaitoa tarvitaan myös luterilaisen kirkkomme sisällä. Esimerkiksi eri herätysliikkeet vaikuttavat vahvasti joillain alueilla, Anni Nikkanen sanoo.
Lähtökohtana kannattaakin olla ajatus, että toisen uskonnollisuudesta ei tehdä oletuksia.
– Tämä on samanlainen asia kuin se, että suurin osa ihmisistä kokee olevansa cis-sukupuolisia heteroja, ja samaa oletetaan helposti myös muista. Etenkään Helsingissä ei kannata myöskään olettaa, että ihmiset ovat kristittyjä ja kuuluvat kirkkoon.
Nikkanen itse hyödyntää uskontolukutaitoaan myös vapaa-ajalla.
– Olen usein ystäväporukoissa ainoa kristitty. Vastailen monille kavereilleni uskontoon, kirkkoon, kristinuskoon ja uskomiseen liittyviin kysymyksiin. Siinäkin tarvitsen uskontolukutaitoa, että ymmärrän, mitä kysymykset oikeastaan tarkoittavat ja millä tavalla vastaan missäkin tilanteessa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
20 vuotta sitten seurakunnissa ajateltiin, että kirkon tarjoama ruoka-apu voitaisiin pian lopettaa – ”Toisin kävi”, toteaa diakoniabarometria kirjoittanut Pirjo Paloviita
AjankohtaistaDiakoninen ruoka-apu keskittyy yhä enemmän yhteisöruokailuihin ja hävikkiruoan hyödyntämiseen.
