Naatus: Jos tunteiden kanssa on vaikeaa, joulunpyhinä niiden kanssa on erityisen vaikeaa
Jouluna Jeesuksen lisäksi kaikki muutkin ovat lapsia. Joulun tunteet tulevat vuosien ja vuosikymmenten takaa, ja niiden kannattaa antaa tulla.
Joulua ei pääse pakoon. Joulunalusviikon täydessä raitiovaunussa siskokset miettivät sammaltavalla äänellä liikuttuneina, että vieläköhän mummi laskee, kuinka paljon jouluna menee maitoa. He toivottavat kyytiin nouseville kavereilleen hyvää joulua, vaikka toisilleen toteavat, etteivät aio itse sitä viettää.
Jouluun törmää, vaikkei sitä haluaisi ajatella. Joulu pakottaa muistamaan ja kohtaamaan kaikki menneet joulut ja sen elämänvaiheen ja minuuden, joka kulloinkin oli. Joulu muistuttaa siitä, mistä tonttukaan ei saa selkoa: ”Tonttu puoleksi unissaan ajan virtaa on kulkevinaan, tuumii, minne se vienee, missä sen lähde lienee.”
Joulu työntää eteemme menneiden joulujen tunteet: yksinäisyyden, ilon, menetyksen surun ja ikävän. Medioissa kirjoitetaan perheväkivallasta ja siitä, miten kiristyviin ihmissuhteisiin kannattaisi kiinnittää hyvissä ajoin huomiota ennen joulun pyhiä. Jos tunteiden kanssa on vaikeaa muutenkin, erityisen vaikeaa se on jouluna.
Joulusta puhuttaessa yksi toisensa jälkeen alamme puhua perinteistä, sukulaisista, sattumuksista ja muistoista.
Joulu tekee meistä lapsia. Jouluostoksia, ruokasuunnitelmia ja siivouksia järjestelevä aikuinen on samalla kaikkien elämänsä joulujen ikäinen. Hän siirtyilee mielessään edestakaisin oman lapsuutensa, lasten lapsuuden ja juuri tämän käsillä olevan joulun välillä. Vaikka joulua ei viettäisi, se tulee kuitenkin, samanaikaisesti ajattomana ja silti ainutkertaisena. Anna-Maija Raittilan Pieni joululaulu tapailee tätä mystiikkaa näin: ”Taas äänetön henkäys taivahan / läpi seinän sisälle hiipi.”
Joulusta puhuttaessa yksi toisensa jälkeen alamme puhua perinteistä, sukulaisista, sattumuksista ja muistoista. Jokainen tuntuu hakevan omaa suhdettaan jouluun miettimällä, mitä tehdään toisin tai samoin kuin joskus ennen. Ja mitä enemmän jouluja kertyy, sitä enemmän on myös sitä, mitä muistaa ja mitä ei haluaisi muistaa.
Joulunpyhien jälkeen moni tuntee helpotusta. Vihdoin saa olla taas tavallisesti. Itse otan tämän mahdollisuutena: Joulu pakottaa sellaisen äärelle, mitä ei haluaisi ajatella. Ja juuri siksi sen ajatteleminen onkin niin tärkeää.
Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Hän syntyy, jotta meillä on toivo”, kirjoittaa Teemu Laajasalo joulutervehdyksessään
Ajankohtaista Hengellisyys”Jeesus-vauva syntyy Pelastajaksi, joka antaa jokaiselle luvan olla lapsi, Jumalan lapsi”, Helsingin piispa kirjoittaa.
Naatus: Laps’ hankeen hukkuu
Puheenvuorot