Kristittyjä sionisteja eri puolilta maailmaa kokoontuu joka vuosi Jerusalemiin marssimaan juutalaisen lehtimajajuhlan aikaan. Kuva on vuoden 2022 lokakuulta. Kuva: Menahem Kanaha / AFP / Lehtikuva.
Onko Israelin valtio osa Jumalan suunnitelmaa? – Tutkija Timo R. Stewart ja Karmel-yhdistystä edustava Risto Auvinen ovat siitä eri mieltä
Kristilliseen sionismiin kuuluu ajatus siitä, että nykyinen Israelin valtio on ennustettu Raamatussa. Kristittyjen enemmistö ei tätä käsitystä jaa.
Suomessa heitä on ehkä joitakin kymmeniä tuhansia, Yhdysvalloissa kymmeniä miljoonia. Heitä on paljon myös siellä, missä karismaattinen kristinusko leviää nopeasti, eli Latinalaisessa Amerikassa, joissakin Afrikan maissa ja Koreassa. Äkkiseltään on vaikea nähdä mitään yhteyttä ristiretkestä kiihkoilevien, aseistautuneiden amerikkalaiskristittyjen ja suomalaisten ikäihmisten Israel-piirien välillä, mutta kumpikin joukko mahtuu kristillisen sionismin piiriin.
Kristillistä sionismia pelottavimmillaan kuvaa Yle Areenassa julkaistu Tonje Hessen Schein ohjaama dokumentti Tuomiopäivän saarnaajat. Se näyttää, millainen kytkös on Jeesuksen paluuta kiihkeästi odottavilla evankelikaalikristityillä ja sillä politiikalla, jota Yhdysvallat Lähi-idässä harjoittaa. Terhi Törmälehto puolestaan kertoo romaanissaan He ovat suolaa ja valoa naisista, jotka tukevat Israelia ja palestiinalaisalueille perustettuja siirtokuntia rukouksin, taloudellisesti tai työpanoksellaan – ja valmistautuvat lopunaikoihin hekin.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart on viime aikoina ollut mediassa usein nähty asiantuntija, kun on käsitelty Gazan sotaa, Israelia tai Lähi-idän tilannetta. Häntä voi hyvin pyytää kertomaan myös kristillisestä sionismista, sillä hän on tutkinut poliittisen historian väitöskirjassaan suomalaisen kristillisen sionismin aatehistoriaa ja kirjoittanut aiheesta myös yleistajuisen tietokirjan Luvatun maan lumo: Israelin kristityt ystävät Suomessa.
Ihan aluksi Stewart tähdentää, että kristillinen sionismi ja sionismi ovat eri asioita. Sionismi on juutalainen kansallinen liike, joka tähtäsi juutalaisvaltion perustamiseen. Israelin valtion perustamisen jälkeen sionismissa on ollut kyse sen poliittisesta tukemisesta.
– Kristillinen sionismi puolestaan on aate, jonka mukaan juutalainen sionismi ja myöhemmin Israelin valtio kuuluvat Jumalan suunnitelmaan ja ne on erikseen Raamatussa ennustettu. Tätä ajatusta juutalaiset sionistit eivät jaa, ainakaan samoin perustein, Stewart sanoo.
Eivät sitä jaa myöskään kaikki kristityt. Kristillisen sionismin taustalla oleva käsitys, että historian kulusta ja Jumalan suunnitelmista voitaisiin tietää jotakin niin yksityiskohtaisesti, poikkeaa kristinuskon valtavirrasta. Sitä löytyy Stewartin mukaan lähinnä sellaisesta protestanttisesta kristinuskosta, jossa irrottaudutaan traditiosta ja uskotaan, että Raamattua voisi lukea kirjaimellisesti. Sen sijaan vanhojen kirkkojen teologia ei tarjoa sille otollista kasvualustaa.
“Kristillinen sionismi tavallaan kutistaa oikeat, elävät ihmiset jonkinlaisen kosmisen draaman pelinappuloiksi”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Timo R. Stewart.
Jeesuksen paluuta odottamassa
Kristillisellä sionismilla ei ole yhtä yhtenäistä oppirakennelmaa, vaan Timo R. Stewartin mukaan kyse on erilaisista, enemmän tai vähemmän johdonmukaisista teologisista kehikoista, joihin tietyt Raamatun kohdat ja Israelin valtio sijoitetaan. Monimutkaisin ja Stewartin mukaan myös sisäisesti johdonmukaisin näistä on niin kutsuttu premillenialistinen dispensationalismi.
Sanahirviö pitää sisällään ajatuksen, että maailmanhistoriassa on erilaisia jaksoja, joissa Jumala suhtautuu ihmisiin eri tavoin. Yksi tällainen jakso on kirkon aikakausi, joka alkoi seurakunnan syntymisestä ja tulee päättymään ylöstempaukseen eli siihen, että Jeesus palaa herättämään kuolleet ja nostamaan uskovat ylös taivaaseen.
– Ylöstempauksen jälkeen sitten alkavat ne viimeiset historian vaiheet, jotka liittyvät juutalaisiin. Jumala tuo juutalaiset takaisin maahansa ja antaa sen heille. Yleensä tähän liittyy vielä se, että he lopulta kääntyvät Jeesuksen puoleen. On siis kaksi kansaa ja niille eri lupaukset: juutalaiset ovat Jumalan maallinen kansa ja kristityt Jumalan taivaallinen kansa, Stewart kuvailee.
Hänen mukaansa premillenialistinen dispensationalismi on kristillisen sionismin oppirakennelmista kaikkein raflaavin, ja siksi useimmat journalistiset kirjat, dokumentit ja artikkelit keskittyvät siihen. Suomessa tätä käsitystä edustavat Stewartin arvion mukaan suhteellisen harvat – ehkä tunnetuin esimerkki on saarnaaja Leo Meller.
– Tavallisempaa on viitata joihinkin Raamatun kohtiin ilman, että oikeastaan avataan sitä, mikä se logiikka niiden takana on.
Israel on paitsi osa Jumalan suunnitelmaa, myös merkki kristityille siitä, että Jeesuksen paluu on lähellä.
Sellainen raamatunkohta on esimerkiksi Jumalan lupaus Abrahamille Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa: ”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat.” Sen tulkitaan liittyvän Israelin valtioon ja laajemminkin juutalaisiin.
Usein siteerataan myös Jeesuksen puheita, jotka koskevat lopunaikoja. Stewart ottaa esimerkiksi vertauksen viikunapuusta: ”Ottakaa oppia vertauskuvasta, jonka viikunapuu tarjoaa: kun sen oksa virkoaa ja alkaa tulla lehteen, te tiedätte, että kesä on lähellä.” Sitä tulkitaan niin, että viikunapuun lehtiminen tarkoittaa Israelin valtiota. Israel nähdään paitsi osana Jumalan suunnitelmaa ja Jumalan "omaisuuskansana", myös merkkinä kristityille siitä, että Jeesuksen paluu on lähellä.
Palestiinalaiskristityille kristillinen sionismi on hankala asia
Suomessakin kristillinen sionismi on yleisintä herätyskristillisissä liikkeissä ja yhteisöissä, esimerkiksi helluntaiseurakunnissa ja luterilaisessa niin kutsutussa viidennessä herätysliikkeessä, mutta Timo R. Stewart huomauttaa, että mukana toiminnassa on muitakin.
– Jos määritellään kristillisen sionismin olevan sitä, että uskoo Raamatun sisältävän viittauksia nykyiseen Israelin valtioon eli tavallaan ennustavan tulevaisuuden tältä osin, niin sen edustajia löytyy kyllä luterilaisesta kirkosta melko laajasti.
Kirkon johto ei ole kristilliselle sionismille juuri lämmennyt. Stewart kertoo, että useat arkkipiispat ovat pyrkineet toppuuttelemaan kristillistä sionismia ainakin silloin, kun se menee politiikan alueelle.
– Mutta ei sitä ole kovin laajalti haastettu.
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on tehnyt jo kauan ja näkyvästi yhteistyötä palestiinalaisalueilla toimivan Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilaisen kirkon kanssa. Kirkon emerituspiispa Munib Younan esimerkiksi opiskeli teologiaa Suomessa ja on ollut Suomessa usein nähty vieras.
Stewartin mukaan kristillinen sionismi on palestiinalaiskristityille hankala asia, varsinkin silloin, jos siihen liittyy poliittisia kannanottoja.
– Palestiinalaiskristityt kokevat tulevansa siinä täysin ohitetuiksi. He eivät pysty ymmärtämään, miten ulkomaiset kristityt, joista monet tuntevat aika huonosti alueen tilannetta ja olosuhteita, voivat tulla sanomaan, että teidän kotimaanne ei kuulu teille. Ja että sitä perustellaan kristillisellä uskolla.
Kun kiinnostus on ollut satakymmenprosenttisesti alueen juutalaisissa, ei ole välttämättä nähty, että siellä asuu muitakin ihmisiä.
Joskus kyse saattaa olla myös tietämättömyydestä. Suomessa asuessaan Munib Younan kutsuttiin usein seurakuntiin puhumaan. Joskus tilaisuuksissa liehui Israelin lippu ja laulettiin Israelin kansallislaulua.
– Kun kiinnostus on ollut satakymmenprosenttisesti alueen juutalaisissa, ei ole välttämättä nähty, että siellä asuu muitakin ihmisiä. Ja jos siitä huomautetaan, vastaus saattaa olla, että palestiinalaiset eivät ole oikea kansa tai he eivät oikeastaan kuulu sinne, Stewart sanoo.
Hänen mielestään kristillinen sionismi tavallaan kutistaa oikeat, elävät ihmiset jonkinlaisen kosmisen draaman pelinappuloiksi. Oikeudenmukaisuus unohtuu, kun kyse on Jumalan suurista linjoista.
– Heille esimerkiksi Israelin valtion omistusoikeus vaikkapa koko Jerusalemiin on ihan selvä asia, koska Jumala on sen Israelille luvannut. Kuitenkin Itä-Jerusalem on miehitettyä aluetta ja Israelin sinne rakentamat siirtokunnat ovat yksiselitteisesti laittomia. Tästä on olemassa Kansainvälisen tuomioistuimen hiljattain tekemä päätös.
Tässä tilanteessa olisi Stewartin mielestä johdonmukaista, että kristilliset sionistit sanoisivat Jumalan tahdon olevan heidän mielestään väkevämpi kuin kansainvälinen laki – ”näin se vain on, koska Herra tahtoo”. Yleensä he kuitenkin tarttuvat mieluummin Israelin poliittisen oikeiston tarjoamiin argumentteihin.
Kristillisellä sionismilla on eurooppalaiset juuret
”Hehkuva sionisti” – sellaiseksi itsensä määritteli kirjailija Hilja Haahti, jonka syntymästä tuli syyskuussa kuluneeksi 150 vuotta. Viime vuosisadan alussa Suomessakin elettiin sionistisen innostuksen aikaa, ja Haahti oli ajan hengessä mukana. Kipinän hän sai tehdessään taustatöitä vuonna 1903 ilmestynyttä Israelin tyttäret -romaaniaan varten.
– Hilja Haahti käy hyvin muistutukseksi siitä, että kristillisellä sionismilla on Suomessa pitkät, luterilaiset ja eurooppalaiset juuret, vaikka usein sen ajatellaan olevan tuontitavaraa angloamerikkalaisesta herätyskristillisyydestä, sanoo teologian tohtori ja pappi Risto Auvinen, joka on Suomen Karmel-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja.
Hän näkee 1800-luvun lopulla virinneen sionistisen innostuksen taustalla muutoksen siinä, miten Raamattua ja sen Israelia koskevia kertomuksia ja lupauksia kirkossa tulkittiin. Perinteisessä, niin kutsutussa korvausteologiassa oli ajateltu, että koska juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, kristillinen kirkko olisi ottanut juutalaisten paikan Jumalan valittuna kansana. Tätä näkemystä haastamaan nousi Israel-keskeinen raamattuteologia, jonka mukaan Jumalan lupaukset toteutuvat Israelin kansan kohdalla sellaisina kuin ne Vanhassa testamentissa on annettu.
Auvinen itse löysi kristillisen sionismin teologian opintojensa ja tutkimustyönsä myötä. Hänen erikoisalaansa on Uuden testamentin tutkimus. Väitöskirjassaan hän tutki juutalaisen filosofin Filon Aleksandrialaisen ajattelua.
– Mitä enemmän tutustuin Uuteen testamenttiin ja toisen temppelin ajan juutalaisuuteen, sitä selvemmin tajusin, kuinka kaukana esimerkiksi me suomalaiset luterilaiset olemme alkuseurakunnan Israel-keskeisyydestä. Korvausteologia ei enää tuntunut uskottavalta. Paljon helpompi minun on puolustaa nyky-Israelin ja Raamatun Israelin välistä yhteyttä.
“Israelin valtiolla on paitsi historiaan, myös Raamattuun perustuva legitimiteetti eli olemassaolon oikeus”, sanoo Suomen Karmel-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Risto Auvinen.
Karmel-yhdistys perustettiin vastustamaan antisemitismiä
”Raamatun ja Israelin puolesta”, kuuluu Suomen Karmel-yhdistyksen tunnuslause.
– Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että meille Raamattu on se lähtökohta, josta tarkastelemme kysymystä Israelin maasta ja valtiosta. Se pitää sisällään myös Raamatun ja Israelin kansan historian opettamisen ja juutalaisten tapojen ja kulttuurin esiin tuomisen, Risto Auvinen selventää.
Hän lisää, että toiminnassa mukana olevilla saattaa olla hyvinkin erilaisia teologisia lähtökohtia, eikä kaikilla välttämättä ole sellaisia ollenkaan.
Olemme aina halunneet olla eri tavoin rakentamassa Israelin valtiota ja israelilaista yhteiskuntaa. Olemme kokeneet, että olemme sen velkaa juutalaisille.
Eräänlainen työohje Karmel-yhdistykselle löytyy Vanhan testamentin Jesajan kirjan 62. luvusta. Siinä on esitetty profetia Jumalan ihanasta kaupungista. Se alkaa näin: ”Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi.”
– Sen näyn sisältämän kehotuksen ja lupauksen hengessä me toimimme.
Karmel-yhdistyksellä on pohjoismainen tausta. Norjalainen pappi Per Faye-Hansen oli toisen maailmansodan aikana auttanut juutalaisia pakoon natsien miehittämästä Norjasta ja joutunut lopulta pakenemaan itsekin. Vuonna 1945 hän perusti Skandinaavisen Karmel-instituutin vastalauseena Norjan lähetysseuran antisionismille nähtyään, kuinka monet natsien kanssa yhteistyötä tehneet virkamiehet ja poliitikot jatkoivat sodan jälkeen entisissä tehtävissään niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.
– Antisemitismi ei kadonnut holokaustin jälkeen mihinkään, vaan se meni ikään kuin maan alle ja kätkeytyi rakenteisiin. Sieltä se on pulpahdellut esiin aika ajoin, Auvinen sanoo.
Antisemitismin vastustaminen on myös vuonna 1949 perustetun Suomen Karmel-yhdistyksen keskeisiä tehtäviä. Karmel-yhdistys on Auvisen mukaan opetus- ja vaikuttamisjärjestö. Se ei tee lähetystyötä. Sen sijaan sillä on ollut Israelissa erilaisia yhteistyöhankkeita. Edelleenkin yhdistys tunnetaan parhaiten siitä, että se vuonna 1962 aloitti ensimmäisenä Suomessa vapaaehtoisten työntekijöiden viemisen Israelin kibbutseille.
– Olemme aina halunneet olla eri tavoin rakentamassa Israelin valtiota ja israelilaista yhteiskuntaa. Olemme kokeneet, että olemme sen velkaa juutalaisille. Kun nuori Israelin valtio otti holokaustin jälkeen ensimmäisiä askeliaan, oli meidänkin velvollisuutemme yrittää jollakin tavalla korvata sitä vahinkoa, mitä kristityt olivat juutalaisille aiheuttaneet, Auvinen sanoo.
Uskontoa ja politiikkaa ei voi erottaa toisistaan
Yksi Karmel-yhdistyksen tehtävistä on Auvisen mukaan myönteisen Israel-kuvan edistäminen. Työtä on kuulemma myös kristillistä sionismia koskevien käsitysten korjaamisessa.
– Kristillinen sionismi ei ole apartheidia. Eikä se ole minkään kolonialistisen järjestelmän kannattamista. Eikä myöskään rasismia, Auvinen luettelee.
Kirkko ei ole tullut Israelin sijaan, vaan Israelille tarkoitetut hengelliset siunaukset kohdistuvat edelleenkin siihen maahan ja kansaan.
Mutta poliittista kristillinen sionismi Auvisen mukaan kyllä on. Hän muotoilee sen niin, ettei uskontoa ja politiikkaa voi tässä tapauksessa erottaa toisistaan.
– Ajattelemme, että Israelin valtiolla on paitsi historiaan, myös Raamattuun perustuva legitimiteetti eli olemassaolon oikeus. Israelin valtio on osa Jumalan toimintaa. Kirkko ei ole tullut Israelin sijaan, vaan Israelille tarkoitetut hengelliset siunaukset kohdistuvat edelleenkin siihen maahan ja kansaan.
– Sen sijaan siitä, millainen Israelin valtion pitäisi olla, kristillisen sionismin piirissä on hyvinkin paljon erilaisia näkemyksiä. Eivät kaikki ole aina hyväksyneet Israelin valtion politiikkaa.
Maan omistukseen Auvisella ja hänen järjestöllään on tiukka kanta: maa kuuluu juutalaisille, ja heillä on siksi myös oikeus rakentaa siirtokuntia muinaisen Juudean ja Samarian alueille. Paitsi että siirtokuntien sijasta Auvinen puhuisi mieluummin kaupungeista tai taajamista.
Kun Auviselta kysyy palestiinalaisten asemasta ja siitä, miten pitkään jatkunut konflikti alueella pitäisi ratkaista, hän sanoo heti aluksi, että puhuu nyt vain omasta puolestaan.
– Minusta ratkaisun pitäisi lähteä siitä, että kaikki sillä alueella asuvat hyväksyvät Israelin valtion olemassaolon ja maanomistusoikeuden. Sen jälkeen lähdettäisiin sitten rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, jossa kaikilla on hyvä olla. Kriisi ei ratkea niin kauan kuin Israelin olemassaolo tai sen maahan liittyvät oikeudet kiistetään.
– En näe kahden valtion mallia mitenkään realistisena. Tilanne on hyvin vaikea, sillä poliittinen islam ei tule koskaan Israelin valtiota hyväksymään.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Terhi Törmälehto kirjoitti romaanin kristityistä sionisteista, jotka odottavat lopunaikoja ja näkevät maailman henkivaltojen taistelukenttänä
HengellisyysKirjailija ei kammoksu tiukkaa uskontulkintaa sinänsä, mutta haluaa tarkastella kriittisesti sitä, mihin se voi johtaa.
