Pääkirjoitus: Kirkko on tullut seksihulluksi
Kirkon ylin johto sekoili nolosti Pride-yhteistyön kanssa, sillä kirkon pää on seksistä sekaisin.
Kirkko on jo vuosia osallistunut seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä tukevaan Helsinki Pride -tapahtumaan. Kirkko on järjestänyt messuja, hartauksia ja keskusteluja sekä ohjelmaa lapsille ja sateenkaarinuorten vanhemmille.
Piispa Teemu Laajasalo palkitsi seurakuntien kaksikymmentä vuotta jatkuneen sateenkaarityön hiljattain myötätuntopalkinnolla.
Tänä vuonna luterilaisen kirkon logo komeili kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtuman muiden yhteistyökumppaneiden joukossa.
Yksi asia erottaa kirkon muista Priden tukijoista. Muiden johtajat eivät riitele julkisesti siitä, onko meidän pankki, kauppa tai panimo oikeasti tukemassa Prideä vai ei. Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että mukana ollaan ja hyvällä mielellä.
Mikkelin ja Oulun piispat taas ehättivät kirjoittamaan pitkät julkiset vuodatukset siitä, että logon käytöstä päättäneellä kirkkohallituksen johtoryhmällä ei ole valtuuksia päättää yhtään mistään.
Yhteistyöstä – arkkipiispan tuella – päättänyt kirkkoneuvos Pekka Huokuna korosti kirkon olevan mukana ”niin sanottuna bisneskumppanina” ja että ”johtoryhmän mielestä on hyvä, että kirkon läsnäolo näkyy Pride-viikon yhteydessä”.
Kun Pride-yhteistyö merkitsee kaupallisille toimijoille käytännön tekoja maailman parantamiseksi, kirkolle se näyttää merkitsevän bisneskumppanuutta ja pr-näkyvyyttä.
Miltä asia näyttää oikeasti bisnespuolelta katsottuna? Sinebrychoffin tuotepäällikkö Nella Lämsä sanoi Talouselämä-lehden haastattelussa, että heidän mukanaolonsa tarkoituksena ei ollut pelkkä näkyvyys: ”Toivon, että mukaan lähteneet yritykset ovat mukana oikeista lähtökohdista. Ei vain markkinointimielessä vaan sydämellä ja tunteella.”
Toista on meillä kirkossa. Moses is Moses. Kun Pride-yhteistyö merkitsee kaupallisille toimijoille käytännön tekoja maailman parantamiseksi, kirkolle se näyttää merkitsevän bisneskumppanuutta ja pr-näkyvyyttä. Tämä on kyllä surullinen kuva kirkosta.
Samanlaista piispallista mandaattimarinaa ei kuultu silloin, kun kirkkohallituksen kansliapäällikkö päätti kirkon merkin käytöstä SuomiAreenassa tai TubeConissa.
Se johtuu siitä, että oikeasti kyse ei ole valtuuksista. Kyse on seksistä. Kirkolla on päässä vikaa, siis organisaation yläpäässä. Kirkko on seksihullu. Se sekoaa heti, kun jossakin vilahtaa jotakin sukupuoleen tai seksuaalisuuteen viittaavaa.
Jaakko Heinimäki
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
