Pääkirjoitus: Voimme vähän höllätä – maailma on silti yhä arvaamaton
Kristinuskon mukaan meidän ei tarvitse kohota tästä maailmasta korkeampiin sfääreihin kohdataksemme Jumalan. Tämä erottaa kristinuskon monista muista uskonnoista.
Kesä 2020 jää muistoihin koronakesänä. Koko kevät elettiin eristyksissä, ja normaali elämä oli enimmäkseen kiellettyä. Kesän alussa rajoituksia purettiin, ja elo palaili normaalimpaan suuntaan. ”On kuin sota olisi loppunut”, kuvasi kadulla haastateltu ihminen tunnelmiaan television ajankohtaisohjelmassa.
Voimme vähän höllätä ja huokaista helpotuksesta. Koronapandemiaa ei silti ole vielä voitettu. Vaikka voimme elää paljon tavallisempaa elämää kuin vielä kuukausi sitten, tämä kesä on silti täysin toisenlainen kuin talvella ajateltiin. Lomamatkoja on peruttu, kaikkien läheisten tapaaminen ei vieläkään ole mahdollista. Moni on menettänyt läheisensä. Moni on joutunut työttömäksi tai lomautetuksi. Elämä meni toisella tavalla kuin suunniteltiin, toivottiin ja rukoiltiin.
Maailma on sellainen, arvaamaton. Tässä arvaamattomassa maailmassa meidän on elettävä. Ja tässä arvaamattomassa maailmassa Jumala tulee meidän luoksemme. Meidän ei tarvitse kohota korkeampiin sfääreihin kohdataksemme Jumalan. Hän itse tulee meidän luoksemme. Jumala tulee luoksemme alttarin leivässä ja viinissä – ja jokaisessa apua tarvitsevassa ihmisessä. ”Minkä te olette tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle vähimmistä, te olette tehneet tai jättäneet tekemättä minulle”, sanoi Jeesus.
Tämä radikaali tämänpuoleisuus ja Jumalan sitoutuminen maailmaan ja ihmisiin tekee kristinuskosta kummallisuuden maailman uskontojen joukossa.
Suvivirsi syntyi poikkeusoloissa.
Jokakeväistä keskustelua Suvivirren sopivuudesta koulun kevätjuhlassa ei käyty tänä kummallisena vuonna ollenkaan. Kevätjuhlia ei pidetty, silti Suvivirttä laulettiin aiempaa innokkaammin. Taloyhtiöiden pihoilla kajahtelivat suven suloisuutta ylistävät säkeet. Ne toivat voimaa ja lohtua epävarmuuden keskelle ja valoivat uskoa tulevaisuuteen.
Suvivirren sanat ovat syntyneet poikkeusoloissa. Ne kirjoitettiin ankarina nälänhädän vuosina, jolloin kesä jäi kokonaan tulematta ja laiho huminoimatta. Vanhan laulu luottamus elämänvoimaan ja ihmisiä rakastavan Jumalan huolenpitoon kulkee kollektiivisessa muistissamme. Kyllä sitä kelpaa laulaa.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Senaatintorin suurterassi osoittaa, että ihmisen on hyvä olla kirkon kainalossa
PuheenvuorotJo pelkällä läsnäolollaan kirkko viestii armosta ja rakkaudesta. Siksi rakennuksen nimittäminen ”tuomiokirkoksi” on elämälle vierasta.
