null Paperittomien hätämajoitus päättyy Hermannissa – kaupunki sopi viime tingassa toiminnan jatkamisesta Diakonissalaitoksen kanssa

Kirkkosalista löytyi paikka patjalle.

Kirkkosalista löytyi paikka patjalle.

Ajankohtaista

Paperittomien hätämajoitus päättyy Hermannissa – kaupunki sopi viime tingassa toiminnan jatkamisesta Diakonissalaitoksen kanssa

Anonyymi ja päihteetön palvelu siirtyy suoraan Diakonissalaitoksen Alppikadun hätämajoituksen yhteyteen, kunnes palvelu keväämmällä kilpailutetaan.

Hermannin Diakoniatalon seinää vasten erottuu pimeässä penkillä istuva kookas hahmo. Hän on Pep, kotoisin Suomen ”lähiseuduilta”.

Naapurustossa asuville ja Diakoniatalon henkilökunnalle Pep ja hänen suuret kantamuksensa ovat tuttu näky usein päivisinkin. Mies odottaa, että kello tulee yhdeksän, ja hätämajoituskeskus avaa ovensa. Pep kertoo yöpyneensä Hermannissa yli vuoden melkein joka yö.

– Tämä on hyvä paikka. Täällä on rauhallista ja ystävällisiä ihmisiä.

Hermannin Diakoniatalon erityisesti paperittomina Helsingissä oleskeleville tarkoitettu hätämajoitustoiminta on osa Helsingin seurakuntayhtymän kolmevuotista Ristin suojassa -hanketta. Se käynnistyi, kun turvapaikanhakijoita alkoi tulla ennätyspaljon, mutta vuosien kuluessa paperittomien osuus on pienentynyt.

Käytännön työstä on vastannut kristillinen Vivo-yhdistys Diakoniatalon tiloissa, ja rahoittajina ovat Seurakuntayhtymän lisäksi STEA ja Helsingin kaupunki. Kirkkosalin lattialle levitetyt patjat ovat tarjonneet joulukuusta 2016 lähtien maksuttoman yösijan 30:lle ihmiselle joka yö. Ainoa vaatimus on päihteettömyys. Majoittuessa kirjataan ylös henkilön ilmoittama kotimaa, mutta tietoja ei tarkisteta.

Nigerialainen nuori paperiton päätyi Italian ja Libyan kautta Suomeen. Hän on epävarma, missä nukkuu joulukuun puolivälin jälkeen.

Nigerialainen nuori paperiton päätyi Italian ja Libyan kautta Suomeen. Hän on epävarma, missä nukkuu joulukuun puolivälin jälkeen.

Toiminta siirtyy Diakonissalaitokselle ensi maanantaina

Puoli yhdeksältä illalla Diakoniatalon ovella jonottavista jotkut ovat paperittomia, osa EU-alueelta tulleita ja osa suomalaisia. Melkein kaikki sateisessa illassa odottajat tietävät, että tasan viikon kuluttua, joulukuun 16. päivä, he poistuvat täältä viimeisen kerran Hämeentien varhaiseen aamuun. Jotkut ovat jo kuulleet, että Hermannin kaltainen paperittomille sopiva ja päihteetön hätämajoitustoiminta jatkuu Helsingin Diakonissalaitoksen (HDL) tiloissa.

Vasta aiemmin samana päivänä, viikkoa ennen Hermannin hätämajoituksen lopettamista, HDL:n palvelujohtaja Mika Paasolainen on voinut vahvistaa jatkosuunnitelman.

– Avaamme 30 patjapaikan erityisesti paperittomille suunnatun hätämajoituksen heti 16.12. iltayhdeksältä. Olemme varanneet tätä varten ylimmän eli yhdeksännen kerroksen Alppikadulla jo nyt hätämajoituskeskuksena toimivasta talosta.

Aloite HDL:n suuntaan on tullut Helsingin kaupungilta, jolla on kunnan velvollisuus huolehtia paperittomien majoituksesta. Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen perhe- ja sosiaalipalveluiden johtaja Maarit Sulavuori kertoo, että jatkoa Hermannin hätämajoitukselle alettiin etsiä heti, kun syksyn aikana saatiin tietää, ettei STEA:n hankerahoitus enää jatku.

Helsingin seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön johtaja Stefan Forsénin mukaan paperittomien hätämajoitustilanteen muutos ei ole voinut tulla kaupungille yllätyksenä.

– Kaupunki on jatkuvasti ollut tietoinen, että tämä päättyy. Tämähän ei ole meidän tehtävämme järjestää, vaan kaupungin. Lisäksi kaupungilla on jo olemassa hätämajoituspaikat, joissa on tilaa, Forsén sanoo.

Viitisen vuotta sitten Suomeen tullut tunisialainen Skander haaveilee työpaikasta ja omasta asunnosta.

Viitisen vuotta sitten Suomeen tullut tunisialainen Skander haaveilee työpaikasta ja omasta asunnosta.

Diakonissalaitos on väliaikainen ratkaisu

Vivo ry:n pyörittämän toiminnan lisäksi hätämajoitusta järjestää pääkaupunkiseudulla HDL, jonka Alppikadun korttelissa jo toimii 200-paikkainen hätämajoituskeskus. Kahdeksan kerroksen huoneet ovat kaupungin päätöksellä ja rahoituksella vuodesta 2016 majoittaneet lokakuun alusta huhtikuun loppuun etenkin liikkuvaa väestöä, pääasiassa Itä-Euroopan romaneja. Muina vuodenaikoina valtaosa heistä nukkuu ulkona.

Diakonissalaitoksen palvelu on Hermannin tapaan anonyymi, mutta rauhallisesti käyttäytyvät päihtyneetkin pääsevät sisään.

Päihtymys sallitaan myös Hietaniemen palvelukeskuksessa, jonka 60 paikkaa on varattu vain helsinkiläisille asunnottomille.

Avaamme 30 patjapaikan erityisesti paperittomille suunnatun hätämajoituksen heti 16.12. iltayhdeksältä. – Mika Paasolainen

Lisäksi Vailla vakinaista asuntoa ry:n pyörittämä Yökeskus Kalkkers tarjoaa öiseen aikaan suojaa, vaikka varsinaisia nukkumapaikkoja ei olekaan. VVA on yhdessä Sininauhasäätiön ḱanssa aloittanut myös Nuoli-hankkeen, jonka puitteissa nuorille asunnottomille järjestetään ympärivuorokautinen tukipiste.

Paperittomien hätämajoitusta jatketaan ympärivuotisesti, aluksi HDL:n tiloissa. Kaupungin mukaan HDL on väliaikainen ratkaisu.

– Jossain vaiheessa ensi vuonna pyörittäminen kilpailutetaan pääkaupunkiseudun palveluntarjoajien kesken. Nyt oli kiire löytää joku hoitamaan tämä väliaikaisesti, Maarit Sulavuori tarkentaa.

Hermannin Diakoniatalon työntekijöitä.

Hermannin Diakoniatalon työntekijöitä.

Iltapala on tehty hävikkiruoasta

Yhdeksään mennessä Hermannin hätämajoitus on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Nuoret yövalvojat, Corey ja Ben, käännyttävät ovella vain yhden miehen, jonka puhallus alkometriin osoittaa kielletyn lukeman.

Tunnelma siistissä kirkkosalissa ja sen viereisessä kahviotilassa on raukea. Hermannissa asiakkaille tarjotaan aina kevyt, hävikkilahjoituksista koottu iltapala.

Jotkut juttelevat vaimealla äänellä. Moni vetäytyy pian kertakäyttölakanan suojiin patjalle. Muutama nainen on vienyt patjansa näyttämökorokkeelle syrjään selkeän miesvoittoisesta asiakaskunnasta.

Vihreään toppatakkiin pukeutunut mies juo vielä teetä pöydän päässä. Tässä jutussa hänen nimensä on Abeo, joka tarkoittaa Nigeriassa onnen tuojaa. Leveästi hymyilevä nuori nigerialainen on saapunut paperittomana Suomeen pari kuukautta sitten ja viettänyt yönsä Hermannin kirkkosalissa.

Hän on kotoisin Port Harcourtista, jossa öljyputkista leviävä noki on mustannut koko kaupungin. Isä ja sisarukset elävät eri puolilla Nigeriaa, mutta työtön Abeo pelkäsi poliisin sattumanvaraisia pidätyksiä ja lähti veneellä Libyaan ja sieltä Italian kautta Suomeen. Hän toivoo saavansa turvapaikan ja työtä.

– Napolissa ei ollut mitään mahdollisuuksia. Mutta Suomessa puhutaan englantia.

Abeo tietää, että Hermannin majoitus sulkeutuu, mutta jatkosta Diakonissalaitoksella hän ei ollut kuullut.

– Olen ollut Alppikadulla yhden yön, mutta ymmärsin, että en voi jäädä. Olin ainoa musta siellä! Kaikki muut olivat Bulgariasta tai jostain.

Hermannin Diakoniatalon hätämajoitukseen pyrkivät kerääntyvät ovelle hyvissä ajoin ennen iltayhdeksää, jolloin ovet avataan.

Hermannin Diakoniatalon hätämajoitukseen pyrkivät kerääntyvät ovelle hyvissä ajoin ennen iltayhdeksää, jolloin ovet avataan.

”Täällä Hermannissa voin olla rauhassa”

Mika Paasolaisen mukaan uuden paperittomien hätämajoituksen toimintaperiaatteet ovat lähes samat kuin tähänkin asti. Päihteettömyys on ehto sisäänpääsylle, iltapalaa tarjotaan, mutta aamulla on poistuttava vasta kahdeksalta, eli tuntia myöhemmin kuin Hermannissa.

Hietaniemen palvelupisteestä voidaan entiseen tapaan tarvittaessa ohjata maksimissaan kymmenen henkilöä Alppikadulle. Uutta hätämajoitusta varten palkataan myös yövalvojat, joista molemmat osaavat arabiaa ja suomea. Toinen osaa lisäksi somaliaa ja toinen daria ja persiaa.

Diakonissalaitoksen patjapaikkojen lisääntyessä sen nykyiset asiakkaat saavat uutena palveluna ilmaisen iltapalan. Senkin kustantaa jatkossa kaupunki, jopa 230:lle asukkaalle joka ilta.

Pep nauttii vielä Hermannissa hyvällä halulla keitettyjä perunoita ja sianlihaa foliokääreestä. Hän kertoo saavansa usein ylijäämäruokaa tutusta paikasta. Tulevaisuus ei juuri nyt huoleta, mutta Hietaniemeen hän ei halua.

– Kerran olin siellä. Ihmisiä ihan sekaisin, huusivat ja elämöivät. Nukkuma-alustakin oli kova.

Abeo asettelee patjansa urkujen ja flyygelin välisen pieneen tilaan. Tunisialainen Skander taas järjestelee itsensä yösijaa keskelle hiljenevää kirkkosalia. Nuori mies uskoo pääsevänsä pian töihin ja hankkivansa asunnon. Nyt päivät kuluvat usein kirjastossa. Skander hymyilee ja työntää kuulokkeet korviinsa.

– Pidän tästä paikasta, koska voin olla täällä rauhassa.

Kolmevuotisen hankkeen aikana Hermannin Diakoniatalossa kirkkosalin patjat ovat tarjonneet 25 000 yöpymistä. Asiakkaita on ollut noin 80 maasta, noin kolmannes EU:n ulkopuolelta.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.