Maaret Wager liittyi viime vuonna mukaan tuntemattomien pyhiinvaeltajien joukkoon ja yllättyi yhdessä kävelemisen hyvästä tunnelmasta.
Pieni pyhiinvaellus vie metsään ja kirkkoon – ”Henkinen ja käytännöllinen yhdistyivät”
Viime vuonna osallistuneesta Maaret Wagerista oli vaikuttavinta kulkea oman kotioven ohi osana pyhiinvaellusjoukkoa. Espoossa vaelletaan taas toukokuussa.
Aina pyhiinvaellus ei tarkoita kuukausien valmistelua ja tarkkaa suunnittelua, vaan matkaan voi lähteä kevyin varustein suurin piirtein kotiovelta.
– Näin ilmoituksen pienestä pyhiinvaelluksesta netissä ja ajattelin, että vaeltamisen ja pyhän yhdistelmä urbaanissa ympäristössä on loistava. Lisäksi oli hienoa, että vaellus tapahtui kotikulmillani, lähellä arkista elämää, kertoo Maaret Wager, joka osallistui viimevuotiselle vaellukselle.
Vetäjät Päivi Sutinen ja Päivi Rohkimainen halusivat järjestää kävelemisestä pitäville matalan kynnyksen pyhiinvaelluksen, johon on helppo tulla ja jonka voi kulkea niin pitkänä kuin jaksaa ja haluaa. Samalla sapluunalla mennään tänäkin vuonna.
– Reitti on pääosin hyväkulkuista kävelytietä ja etappien välit ovat 3,5–6,5 kilometriä. Levähdyspaikoilta on hyvät yhteydet julkisilla. Ja mukaan voi tulla kuka vain, mitään jäsenkortteja ei kysellä, sanoo Päivi Sutinen.
Maaret Wager liittyi mukaan pyhiinvaellukselle Tapiolan kirkolta.
– Kirkolla oli hilpeä joukko vaeltajia ja vetäjät ottivat uudet tulijat ystävällisesti vastaan. En tuntenut ketään eikä minulla ollut erityistä tarvetta olla sosiaalinen, mutta tunsin silti suurta yhteenkuuluvuutta muiden kulkijoiden kanssa. Yhdessä vaeltaminen oli luontevaa ja tunnelma hyvä, muistelee Wager.
– Ehkä vaikuttavin osuus oli reitti Tapiolasta Olariin. Kuljimme kotini ohi ja saatoin katsoa sitä ja olla kuin toisessa todellisuudessa – olin todella pyhiinvaellusmatkalla.
Pitkän kävelyn jäljiltä mieli oli avoin ja herkistynyt.
Koko vaelluksen mitta on noin 25 kilometriä. Tänä vuonna vaellus alkaa Perkkaan kappelilta ja kulkee Tapiolan kirkon, Olarin kirkon ja Kauniaisten kirkon kautta Espoon tuomiokirkolle.
– Reitti oli todella upeasti suunniteltu, pitkiä matkoja myös helppokulkuisilla metsäpoluilla. Välillä kuljettiin hiljaisuuden vallitessa. Sitten istahdettiin kirkon penkkiin jalkoja lepuuttamaan ja jokaisessa pysähdyspaikassa oli sydämellinen ja vieraanvarainen vastaanotto. Pitkän kävelyn jäljiltä mieli oli avoin ja herkistynyt vastaanottamaan sitä, mitä pysähdyspaikoilla kerrottiin. Oli luksusta, kun sai vain olla ja ottaa vastaan.
Vaeltajille tarjottiin levon, sanan ja pienen purtavan lisäksi myös tietoa kustakin pysähdyspaikasta.
– Oli todella mielenkiintoista kuulla esimerkiksi kirkkojen sisustuksen symboliikasta, samalla myös asioita, jotka koskettivat henkeä ja sydäntä. Toisaalta vaelluksen aikana joku antoi käytännön ohjeita, miten estää rakkojen syntymisen jalkoihin. Henkinen ja käytännöllinen yhdistyivät, mistä pidän.
Pyhän kohtaaminen arjessa – se on asia, joka vaelluksella tuli todeksi.
– Minusta pyhiinvaellus oli loistava tapa tuoda kirkkoa ja seurakuntaa lähemmäksi sellaista ihmistä, kuten minä, joka ei ole aktiiviseurakuntalainen. Pyhän voi antaa vaikuttaa myös arkisessa elämässään, jos sille vain löytää tilan. Arjestaan voi tehdä pienillä asioilla pyhää.
Viimevuotisesta vaelluksesta jäikin Maaret Wagerille ainutkertainen muisto.
– Tuo kokemus on kuin pieni timantti, jonka säilytän.
Pieni pyhiinvaellus la 4.5. Klo 9 Perkkaan kappeli, klo 10.30 Tapiolan kirkko, klo 11.45 Olars kyrka, klo 14.30 Kauniaisten kirkko (keittolounas), klo 17 Espoon tuomiokirkko. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Päivi Sutinen, p. 050 3040 492, päivisutinen59@gmail.com.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pyhiinvaelluksen määränpää voi olla matka itse – jo muutaman tunnin kävely avaa aistit ja vie muihin mielenmaisemiin
Ajankohtaista HengellisyysVuosittain Suomessa järjestetään satoja eri pituisia vaelluksia. Turussa pääsee Aurajoen rantaa seurailemalla kadonneisiin paikkoihin ja keskiaikaisiin kirkkoihin.
Gurun opissa: Itseään ei pääse pakoon edes erämaassa
Hengellisyys
