Kirkon ihmisoikeusfoorumi julkaisi kirjan Näkökulmia ihmisoikeuksiin. Sitaatit ovat kirjasta.
Piispa Björn Vikströmin mukaan rakkaus tarvitsee oikeudenmukaisuutta – kirkko sai oman ihmisoikeuskirjan
Kirkon ihmisoikeusfoorumissa käsiteltiin ihmisoikeuksien ja kristinuskon suhdetta, vammaisten ihmisoikeuksia, asunnottomuutta sekä islamia ja ihmisoikeuksia Suomessa.
Kirkolla ei ole yli 30 vuoteen ollut ihmisoikeuksia käsittelevää julkaisua. Viimeisin ja ainoa sellainen on vuoden 1986 Vastuuviikolle tehty aineisto Katso ihmistä.
Ihmisoikeudet ovat kuitenkin keskeinen osa yhteiskunnallista keskustelua ja kansainvälistä politiikkaa ja niillä on iso merkitys niin kirkoille kuin uskonnoille ylipäänsä. Ne haastavat kirkkoa elämään todeksi kristilliseen ihmiskäsitykseen liittyvän ajatuksen jokaisen luovuttamattomasta ihmisarvosta.
Perjantaina 23.11. tuo puute vihdoin korjattiin, kun Kirkon ihmisoikeusfoorumin lopuksi julkistettiin vajaa satasivuinen julkaisu Näkökulmia ihmisoikeuksiin. Ajatus julkaisun tekemiseen saatiin Norjan kirkon vastaavasta julkaisusta ja viime vuonna pidetystä ihmisoikeusfoorumista. Kirja on Kirkon ihmisoikeusfoorumin julkaisu ja sen voi tilata tai ladata suoraan netistä.
Julkaisussa käydään läpi ihmisoikeusajattelun historiaa ja sen suhdetta kirkkoon ja uskontoihin. Lisäksi siinä pohditaan ajankohtaisia ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, kuten lapsen oikeuksia, maahanmuuttoa, työttömyyttä ja ilmasto-oikeuksia, ja haastetaan lukijaa pohtimaan, mitä ne merkitsevät kirkolle.
Vaikka ihmisoikeuksien idea voidaan löytää länsimaisen kulttuurin kristillisistä lähteistä, ja YK:n kohta 75 vuotta täyttävän ihmisoikeuksien julistuksen synnyssä kirkoilla oli tärkeä rooli, ihmisoikeudet ovat olleet kirkoille usein vaikea teema. Niin ne ovat nytkin varsinkin osalle konservatiivista kristityistä, kun puhutaan naisten ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ihmisoikeuskysymyksinä.
Kastittomat, romanit ja haastettu demokratia
Kirjassa on luku myös nykyajan kenties suurimmasta yksittäisestä ihmisoikeusongelmasta, kastisyrjinnästä. Tämän aiheen asiantuntijan Mikko Malkavaaran kirjoittama luku on tärkeä. Kastisyrjintä koskettaa maailmassa 300 miljoonaa ihmistä ja tarkoittaa sitä, että noin moni ihminen elää yhteiskunnassa, jossa häntä pidetään saastaisena. Kastittomia on runsaasti myös Euroopan maahanmuuttajayhteisöissä.
Julkaisussa ei kaihdeta ottamasta esille kirkon oman historian kannalta vaikeitakin kysymyksiä, kuten romanien kohtelua. Euroopassa elää 10–12 miljoonaa romania, jotka ovat asuneet täällä 700 vuotta, mutta ovat silti monin tavoin syrjittyjä. 1500-luvulla pappeja kiellettiin jopa hautaamasta romanivainajia, kastamasta heidän lapsiaan ja heiltä kiellettiin myös sairaanhoito. Vuonna 1995 kirkko esitti anteeksipyynnön siitä, miten sen historiassa on romaneja kohdeltu ja kirkolla on romaniasian neuvottelukunta.
Julkaisun toimittajina ovat olleet Laura Arikka, Elina Hellqvist ja Kari Latvus. Arikka, joka on kirkon ihmisoikeusasiantuntija, esitti tilaisuudessa huolensa siitä, miten Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joita on totuttu pitämään ihmisoikeuksien ja demokratian puolestapuhujina, näitä arvoja nyt haastetaan. Arikan mukaan kirkossa tarvitaan nyt puheiden lisäksi konkreettista vaikuttamistyötä, jotta kaikkien ihmisten yhtäläinen ihmisarvo toteutuu.
Jeesus haastaa menemään oikeudenmukaisuutta pidemmälle
Ihmisoikeusfoorumissa Porvoon piispa Björn Vikström huomautti, että kristillisen etiikan tärkein käsite ei ole ihmisoikeudet, vaan rakkaus. Ajatus kaikkien ihmisten yhtäläisestä ihmisarvosta ei kuitenkaan ole vieras kristinuskolle, päinvastoin. Kristillistä ihmisoikeusajattelua perustellaan usein luomiskertomuksella, jonka mukaan jokainen ihminen luotiin Jumalan kuvaksi.
– Jotta voisimme toimia Jumalan kuvana ja työtoverina täällä maan päällä, tarvitaan erilaisia ihmisiä erilaisilla lahjoilla. Erot ihmisten välillä eivät ole seurauksia Luojan erehdyksistä, vaan osoituksia luomakunnan ja Jumalan olemisen rikkaudesta. Siksi jokaisella on luovuttamaton ihmisarvo Jumalan silmissä, kiteytti Vikström.
Vikströmin mukaan kristinuskon ja Raamatun perusteella voidaan antaa tukea ihmisoikeuksille, mutta samojen lähteiden perusteella on päädytty myös toisenlaisiin tuloksiin. Vuosisatojen ajan vallitsi esimerkiksi käsitys että sama henkilö voisi olla sekä orjanomistaja että kristitty. Kristinusko on vaikuttanut ja vaikuttaa yhä kulttuureissa, joissa yhteiskunnallinen ja sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus ei ole toteutunut.
Jos todellisuus osoittaa, että jokin laki johtaa epäoikeudenmukaisuuksiin, sitä on muutettava.
– Björn Vikström
Vikström otti esille Jeesuksen opetukset rakkaudesta, joka ei koske vain perheenjäseniä, ystäviä ja niitä, joilta odotamme saavamme vastapalveluksia. Jeesus haastaa tekemään enemmän: rakastamaan myös muukalaisia ja vihollisia, menemään pidemmälle kuin oikeudenmukaisuus ohjaa.
– Rakkaus ja oikeudenmukaisuus tarvitsevat toisensa. Oikeudenmukaisuus ilman rakkautta uhkaa kuihtua byrokraattiseksi, kasvottomaksi ja kylmäksi laskelmoinniksi. Rakkaus, joka ei suostu punnitsemaan ja arvioimaan eri avun kohteita ja niiden kiireellisyyttä, on kohta kulutettu loppuun. Säädetty laki on hyvän elämän pelisääntö, mutta jos todellisuus osoittaa, että jokin laki johtaa epäoikeudenmukaisuuksiin, sitä on muutettava, Vikström sanoi.
Lopuksi Vikström pohti ihmisoikeuksien kulttuurista tulkintaa uusissa tilanteissa. Jos olemme ylpeitä siitä, että yhteiskunnastamme on kehittynyt vapaa, demokraattinen ja tasa-arvoinen, petämmekö itsemme, jos yritämme pakottaa muista maista ja kulttuureista tulevat sopeutumaan siihen. Pakon sijasta tarvitaan kulttuurienvälistä käännöstyötä.
– Jokaisen kulttuurin käsitykset elämän pyhyydestä ja arvokkuudesta ovat ihmisoikeuspuheen tartuntapintoja. Kunkin kulttuurin vähemmistöihin kuuluvat pystyvät sisältäpäin osoittamaan, että tietyt perityt tavat, kuten homoseksuaalisiin ja transsukupuolisiin ihmisiin kohdistuvat vainot tai tyttöjen silpominen, vahingoittavat ihmiselämän arvokkuutta, aiheuttavat kärsimystä ja rikkovat myös omassa kulttuurissa ja uskonnossa hyväksi katsottuja arvoja, Vikström totesi.
Islamilaista lakia tulkitaan uudessa tilanteessa
Kristinuskon lisäksi seminaarissa pohdittiin myös islamin ja ihmisoikeuksien suhdetta erityisesti Suomessa. Tästä aiheesta puhui Vesalan peruskoulun johtava opettaja Suaad Onniselkä, joka opettaa fysiikkaa, matematiikkaa ja islamin uskontoa 7–9-luokkalaisille ja lukiolaisille.
Onniselän mukaan islam ja ihmisoikeudet ovat sanayhdistelmä, joka herättää tuntemuksia erityisesti länsimaissa. Hän huomautti, että on hyvä muistaa, että islam on globaali uskonto. Suomessa on noin 100 000 muslimia, joista suurin osa on muualla syntyneitä. Lähtömaiden erilaiset ihmisoikeustilanteet vaikuttavat ihmisten tekemiin valintoihin, vaikka ollaan saman uskonnon sisällä.
– On hyvin hämmentävää, että Suomessa puhutaan ikään kuin uudesta etnisestä ryhmästä nimeltä muslimit. Olemme kuitenkin monietninen, -kielinen ja -kulttuurinen yhteisö, totesi Onniselkä.
Islamilainen laki, sharia, tuo Onniselän mukaan monelle mieleen ties mitä, eikä siitä puhuminen aina ole helppoa edes monille rivimuslimille. Lain tavoite on kuitenkin kertoa, miten olla hyvä ihminen. Laissa on muuttumaton osa ja osia, joita voidaan soveltaa erilaisissa yhteiskunnallisissa tilanteissa.
– Muuttumaton osa laista on se, joka on annettu yksiselitteisesti Koraanissa. Kaikki se ulkopuolelta on jouduttu johtamaan Koraanin ja perimätiedon hengen mukaisesti oikeusoppineiden tulkinnolla.
– Esimerkiksi vanhan oikeusopillisen tulkinnan mukaan muslimiksi kääntyneen naisen on odotettu eroavan miehestään, jos mies ei ole muslimi eikä kiinnostu islamista tietyn ajan jälkeen. Nykyään esimerkiksi Yhdysvalloissa on imaameja, jotka tulkitsevat niin, että paikallinen lainsäädäntö suojelee musliminaisen oikeuksia tällaisessa avioliitossa niin, että ero ei ole enää ensisijainen vaihtoehto. Ajatellaan, että islamissa avioliiton eheys on tärkeää ja hyvää avioliittoa voidaan tukea, vaikka perhe onkin uskonnollisesti uuden tilanteen edessä, Onniselkä selvittää Kirkko ja kaupungille.
Onniselän mukaan tämä on esimerkki siitä, miten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käsitteistä on tullut osa islamilaista laintulkintaa.
Onniselän mukaan oleellista ihmisoikeuksille on, että niiden koetaan koskevan yhtä lailla kaikkia. Nyt näin ei aina ole, mikä näkyy muun muassa pitkissä ja usein kivuliaissa turvapaikkaprosesseissa, tänne jääneiden pitämisenä yhä ulkopuolisina ja vaikkapa työnhaussa. Ahmed-nimisen on paljon vaikeampi saada työtä kuin sellaisen, jolla on täkäläinen nimi.
Islamin kuva mediassa on huono, imaamit usein kouluttamattomia ja monien Suomeen muuttaneiden uskonnon tuntemus kapea. Moni tajuaa vasta täällä, että onkin muiden silmissä ensisijaisesti muslimi. Toki on paljon hyviäkin asioita, kuten suomalainen tasapuolinen ja hyvä koulutus, joka on kaikille avointa.
– Yhteiskunnassa on kuitenkin paljon sanattomia hierarkioita ja syrjintää, joka antaa viestin, että ihmisoikeudet eivät ole samat kaikille. Asioiden oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ja siksi haaste on yhteinen. Muslimiyhteisö ei selviä siitä itse, vaan tarvitaan muiden tukea.
Asunto on ihmisen perusoikeus
Vammaisten oikeuksista puhunut Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson nosti esille YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen. Vammainen ei ole enää muiden toimenpiteiden kohde, vaan suvereeni toimija, jolla on oikeuksia omassa arjessaan. Lähtökohtana on yhdenvertaisuus, minkä edistäminen kuitenkin joissakin asioissa tarkoittaa myös erilaista kohtelua. Tällaisia ovat vaikkapa vammaisille tarkoitetut pysäköintipaikat ja pyörätuoliluiskat, jotka mahdollistavat vammaisille esimerkiksi pääsyn kirkkoon.
Oleellista ihmisoikeuksille on, että niiden koetaan koskevan yhtä lailla kaikkia.
– Suaad Onniselkä
Y-säätiön tutkija Maria Ohisalo toi keskusteluun asunnottomuuden ihmisoikeuskysymyksenä. Hänen mukaansa Suomessa on nyt virallisesti noin 7 000 asunnotonta, mutta kaikki eivät näy tilastoissa. Todellisesti muun muassa sukulaisten tai ystävien luona eläviä asunnottomia on kymmeniä tuhansia, vaikka asunto on ihmisen perusoikeus.
– Ilman asuntoa on vaikea rakentaa työsuhteita, pitää yllä parisuhdetta, saada pankkisuhdetta. Ihminen tarvitsee paikan, joka on henkisesti ja fyysisesti koti, jossa on turvaa ja jossa toteutuu itsemäärääminen. Eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet vähentämään asunnottomuutta, mutta pitäisikö puhua oikeasti asunnottomuuden poistamisesta, jos todella halutaan, että tämä ihmisoikeusongelma korjataan, ehdotti Ohisalo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Piispa Kalliala: Runeberg ei rakentanut vastakkainasettelua suomalaisten ja muiden välille
AjankohtaistaPiispa Kaarlo Kallialan mukaan kansallisrunoilija J. L. Runeberg puolusti kaikille kuuluvaa ihmisarvoa kirjoittamassaan virressä. Kalliala puhui poliittisille päättäjille valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa.
