Piispa Jari Jolkkonen suosittelee tieteen ja uskonnon suhteesta kiinnostuneille Ronald Numbersin kirjaa Galileo tyrmässä ja muita myyttejä tieteestä ja uskonnosta.
Piispa Jari Jolkkonen on eläin, jolla on tieteellinen maailmankuva – hän tahtoisi jokaisen kristityn kokevan samoin
Suomen luterilaiset piispat julkaisivat kannanoton, joka käsittelee tieteiden ja kristinuskon suhdetta. Piispat eivät suvaitse tiedevastaisuutta.
Harvoin kuulee Suomen luterilaisen kirkon piispoilta näin tiukkaa läksytystä.
”Kristittyjen ei pidä suhtautua tieteenharjoitukseen ja tiedeinstituutioon välinpitämättömästi tai edes neutraalisti, ei myöskään tukea puhetapaa, jossa tieteellistä tietoa vähätellään rinnastamalla se pelkkiin ideologisiin mieltymyksiin tai henkilökohtaisiin mielipiteisiin.”
Pätkä on piispojen kannanotosta, joka käsittelee tieteiden ja kristinuskon suhdetta. Tieteiden lahja – Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa julkaistiin keskiviikkona 27. marraskuuta.
Tällaisen kannanoton kirjoittaminen on juuri nyt tärkeää, kertoo valmisteluryhmän puheenjohtajana toiminut Kuopion piispa Jari Jolkkonen.
– Kristittyjen piirissä on ristiriitaista suhtautumista tieteeseen. Me piispat haluamme sanoa, että kristillinen usko johtaa myönteiseen perusasenteeseen tiedettä kohtaan. Kirkko näkee tieteen liittolaisenaan, ei kilpailijanaan.
Kun piispat julkaisevat kannanottoja, niiden ensisijainen kohderyhmä ovat kirkon työntekijät ja jäsenet. Jolkkonen toivoo, että Tieteiden lahjaa lukisivat muutkin.
– Länsimaissa elää yhä sitkeänä myytti uskonnon ja tieteen välisestä vastakkainasettelusta. Ajatellaan, että tiede ja uskonto ovat kilpailevia, vaihtoehtoisia ja riiteleviä totuuden etsimisen tapoja. Haluamme sanoa, että tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Vuoden 2019 Tiedebarometrin mukaan 42 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että ”tieteeseen perustuvan maailmankuvan” ja uskonnon välillä on ristiriita. Etenkin nuoret aikuiset ajattelevat niin.
Piispojen kirjoituksen kolmas kohderyhmä ovat niin sanotut tiedeuskovaiset. Siis he, jotka ajattelevat, että tiede pystyy vastaamaan kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin. Englanniksi ajatustavasta käytetään termiä scientism.
– Tiedeuskon kritiikki ei ole tieteen kritiikkiä, Jolkkonen korostaa.
Tiede puhdistaa teologian taikauskosta, teologia muistuttaa tiedettä järjen rajoista
Piispa Jari Jolkkosella on tieteellinen maailmankuva. Hänen mielestään kaikilla kristityillä olisi syytä olla.
– Maailmankuva on käsitys maailmassa vallitsevista ilmiöistä. Se muodostuu, kun havaittavaa maailmaa selitetään esimerkiksi biologian ja fysiikan keinoin, hän sanoo.
Jolkkosen maailmankatsomus sen sijaan on kristillinen. Maailmankatsomus vastaa piispan mukaan kysymyksiin, joihin tiede ei voi ottaa kantaa. Sellaisia kysymyksiä on paljon, ja ne ovat tärkeitä.
– Mistä olemme tulleet? Miksi olemme olemassa? Mikä on kaiken tarkoitus? Onko luomakunnalla arvoa? Miten toimia oikein? Kuinka jaksan pahan kohdatessa?
– Nämä ovat fiksuja ja hyviä kysymyksiä, mutta luonnontieteellinen metodi ei anna niihin vastauksia.
Jos kristitty asettaa uskontonsa tieteen asemaan, mennään metsään. Piispat siteeraavat erästä asiaa pohtinutta ajattelijaa:
”Kun epäuskoinen tutkija sitten tajuaa, että kristitty on hakoteillä aivan kaikista asioista taivaan ja maan välillä, kuten on tapana sanoa, hänen on vaikea pidättää nauruaan. Eikä se ole vielä noloa, että jonkun ihmisen pöhköyksille nauretaan, vaan se, että ulkopuoliset luulevat meidän tekstiemme tarkoittavan jotain tuollaista.”
Äänessä ei ole moderni yliopistoteologi, vaan 400-luvulla kuollut kirkkoisä Augustinus.
Ongelma ei tosiaan ole uusi.
Piispat korostavat kannanotossaan, että tiede ja uskonto puhuvat samasta maailmasta, mutta niillä on eri tehtävät. Tieteen tehtävä on selittää maailmaa. Kristinuskon tehtävä on pelastaa ja uudistaa se. ”Tiede puhdistaa teologian taikauskosta, kun taas teologia muistuttaa tiedettä järjen rajoista ja sen yhteydestä muuhun elämään”, kannanotossa sanotaan.
Jari Jolkkonen on yrittänyt päästä Jumalasta eroon
Myös silloin voidaan mennä metsään, jos tieteen ja uskonnon tontit erotetaan liian jyrkästi.
1800-luvulla liberaaliprotestantit alkoivat ajatella, että tiede ja uskonto puhuvat täysin eri todellisuuksista. Niitä ei voi vertailla eikä niiden välillä ole mielekästä käydä keskustelua.
– Veikkaan, että tämä on lausumaton peruslähtökohta monella teologilla kirkossamme, Jari Jolkkonen sanoo.
– Me piispat toteamme yhdessä, että se ei ole hyvä lähtökohta.
Erillisyysmalli on Jolkkosen mukaan erityisesti kirkon liberaalin siiven suosima puolustuskeino, yritys suojata kristinuskoa luonnontieteiden esittämiltä haasteilta. Se on väärä tie.
– Siinä yritetään etsiä pommisuojaa tai turvallista umpiota, mutta lopputulos on se, että kristinusko joutuu ghettoon, Jolkkonen toteaa.
– Vuoropuhelu loppuu sitten siihen.
Jolkkosen mielestä pappien on oltava valmiita korjaamaan sekä maailmankuvaansa että maailmankatsomustaan. Oma vakaumus on asetettava alttiiksi. ”Sokea usko on epäuskon serkku”, kirjoittavat piispat.
Jolkkonen kertoo, että ei itse ole ”kovista yrityksistä huolimatta” päässyt Jumalasta eroon. Hänellä on ollut vahva henkilökohtainen kokemus Jumalan kohtaamisesta ja läsnäolosta.
– Olen yrittänyt kaikilla mahdollisilla tavoilla selittää kokemuksen pois. Olen käyttänyt tieteellistä raamatuntutkimusta, filosofiaa, biologiaa ja psykologiaa, Jolkkonen sanoo.
– Olen yrittänyt päästä eroon häiritsevästä Jumalasta. Mutta siinä olen epäonnistunut.
Eräs keskustelu, jonka piispa toivoisi jo loppuvan, mutta jota emme lopetakaan
Sanovat piispat mitä sanovat, moni suomalainen ajattelee, että moderni luonnontiede on ajanut kristinuskon puolustuskannalle.
Yksi jatkuva riidanaihe on kysymys luomisesta ja evoluutiosta. Raamatun mukaan Jumala loi eläinlajit, mutta Charles Darwin toi valtavirtaan ajatuksen, että eläimet ovat kehittyneet vähitellen aiemmista lajeista.
Jari Jolkkosen mielestä keskustelu evoluutiosta voitaisiin jo lopettaa.
– Pitäisi hyväksyä, että evoluutio on ehdottomasti uskottavin selitys eliömaailman moninaisuudelle, eikä se ole ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen kanssa.
Tietyissä konservatiivisissa piireissä ollaan eri mieltä. Uusi Tie -lehti julkaisi lokakuussa uutisen, jonka mukaan 68 prosenttia Kansanlähetyksen ja Suomen Raamattuopiston kesäjuhlien osallistujista torjui evoluutioteorian. Tiedebarometrin mukaan koko väestöstä vain kymmenen prosenttia on sitä mieltä, että ihminen ei ole kehittynyt varhaisemmista eläinlajeista.
Siinä vaiheessa, kun ihminen kykenee olemaan puhuttelusuhteessa Jumalan kanssa, hänestä tulee erityinen.
– Piispa Jari Jolkkonen
Ensimmäisen Mooseksen kirjan kertomusten ja evoluutioteorian yhteensovittaminen on aikamoinen aivopähkinä.
Raamatun mukaan ihminen eli muinoin auvoista yhteiseloa Jumalan kanssa, kunnes rikkoi Jumalan antamaa käskyä ja söi siitä pahamaineisesta puusta.
Piispa Jari Jolkkonen, milloin tämä tapahtui?
Se on Jolkkosen mielestä hyvä kysymys.
– Varsinkin, jos ajatellaan, että lankeemus on historiallinen tapahtuma. En halua tähän nyt vastata. On totta, että lankeemus kuuluu kristinuskon kertomukseen. Koko inkarnaatio menettää merkityksensä, jos ihminen ei tarvitse pelastusta ja lunastusta, Jolkkonen sanoo.
– Sekä biologisesta että teologisesta näkökulmasta voidaan kuitenkin tulla siihen johtopäätökseen, että itsekkyys on hyvin vahva ominaisuus ihmisessä. Siihen ei ole vaikea uskoa.
Ongelma ei ole sillä selvä. Kristinuskon mukaan ihminen on erityinen. Luoduista olennoista yksin ihminen on ”Jumalan kuva”, ja Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi, ei siiliksi tai ryhävalaaksi. Jeesus kuoli ihmisten syntien puolesta, jotta ihmiset saisivat iankaikkisen elämän. Jotenkin niin se riparilla opetetaan.
Piispa Jolkkonen, missä evoluution vaiheessa ihmisestä tuli erityinen? Oliko joskus äiti, joka ei ollut ihminen, mutta jonka lapsi olikin Jumalan kuva?
– Jos kysytään, missä historian vaiheessa tapahtui hyppy, niin en osaa vastata, Jolkkonen sanoo.
– Kristillinen usko hyväksyy mielellään sen, että ihminen on biologisesti eläin. Mutta siinä vaiheessa, kun ihminen kykenee olemaan puhuttelusuhteessa Jumalan kanssa, hänestä tulee erityinen.
Erityisyys ei ole vain etuoikeus – se on myös vastuuta. Ihmisen tehtävä on varjella luomakuntaa.
– Siinä tehtävässä olemme lajina epäonnistuneet. Kukaan järkevä ihminen ei voi kieltää ilmastonmuutosta. Nimenomaan tiede on sen osoittanut.
Jolkkonen vertaa ilmastotutkijoita Vanhan testamentin profeettoihin. Kummatkin joutuvat kertomaan kansalle totuuksia, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä ja jotka siksi mieluummin torjuttaisiin.
– Tutkijan työ voi myös olla hengellinen, Jumalan antama kutsumus, Jolkkonen sanoo.
Arkkipiispa Tapio Luoma (keskellä) toivoo, että tieteiden ja uskontojen edustajat kunnioittaisivat toistensa logiikaa. Esko Valtaoja (etualalla) haluaisi, että piispojen puheenvuoro käännettäisiin englanniksi.
Esko Valtaoja: ”Ei ole kenellekään eduksi, jos kirkko vain romahtaa kuin lato”
– Luonnontieteellä ja teologialla on oma sisäinen logiikkansa, totesi arkkipiispa Tapio Luoma Tieteiden lahja -teoksen julkistamistilaisuuden avauspuheenvuorossa Tieteiden talolla Helsingissä.
– Kun atomifyysikko pohtii, miten atomi koostuu protonista ja neutronista ja miten ytimen ympärillä kiertää elektroneja, hän lausuu jotain sellaista, mikä ei ole arkikokemuksessa mitenkään itsestään selvää, vaan pitkän tutkimuksen ja tieteellisen työskentelyn tulosta, Luoma sanoi.
Ydinfysiikassa on oma sisäinen logiikkansa, joka avautuu vain vaivaa näkemällä. Arkkipiispan mukaan sama koskee kristinuskoa.
– Kristillisen uskon perustava uskontunnustus, Jeesus Kristus on herra, pitää myös sisällään oman sisäisen logiikkansa. Sekään ei avaudu hetkessä.
Luoman mukaan tieteiden ja uskontojen vuoropuhelun edellytys on, että kumpikin osapuoli kunnioittaa toisen logiikkaa.
Evoluutiopaleontologian professori Mikael Fortelius oli yksi Tieteiden lahja -kirjan valmistelutyöryhmän jäsenistä. Fortelius kiitti piispoja selkeästä kannanotosta evoluutioon.
– Ei ole mikään salaisuus, että yksi tärkeä syy tähän puheenvuoroon on huoli fundamentalistisen ajattelun leviämisestä, Fortelius sanoi.
– Itsekin olen kohdannut yliopistolla opiskelijoita, jotka ovat sitä mieltä, että kristitty ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä evoluutiota.
Fortelius toivoi, että koulujen opettajat perehtyisivät piispojen kannanottoon. Hänestä on tärkeää tehdä oppilaille selväksi, että kristinuskon ja evoluution välillä ei ole ristiriitaa.
Niin ikään valmistelutyöryhmään kuulunut ilmastotutkija Laura Riuttanen sanoi puheessaan, että tutkijan päivätyöllä ei ole juurikaan tekemistä uskonasioiden tai teologian kanssa.
– Mutta kun aletaan pohtia muuttuvaa ilmastoa, sen syitä ja vaikutuksia ihmisyhteisöihin ja ekosysteemeihin, ja mitä tälle pitäisi tehdä, päästään moniin sellaisiin kysymyksiin, joihin kirkkojen viisaushistoriasta olisi ammennettavaa, Riuttanen sanoi.
– Tiede ei yksin ratkaise ilmastonmuutosta, vaan globaalien haasteiden selättämiseksi tarvitaan niin uskovia kuin ateistejakin.
Myös Suomen tunnetuin tieteentekijä, avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja kiitti piispoja kannanotosta. Valtaoja toivoi, että ”paimenkirje” käännettäisiin myös englanniksi.
Hän sanoi ihmetelleensä vuosikymmeniä, miksi kirkko on niin hiljaa, vaikka ihmisten luottamus kirkkoon ja kristinuskoon rapautuu. Äänessä tuntuvat olevan lähinnä ääriajattelijat, evoluution kieltäjät ja homouden vastustajat.
– Miksi te sallitte tällaista sekoilua? Siitä on haittaa kirkolle itselleen ja uskonnon ylläpitämiselle.
Valtaojan mukaan ei ole kenellekään eduksi, jos kirkko vain romahtaa kuin lato, jota kukaan ei ole vaivautunut korjaamaan.
Valtaoja viittasi suomalaisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan korkeampi koulutustaso johtaa todennäköisesti siihen, että ihminen kokee uskonnon ja tieteellisen maailmankuvan olevan ristiriidassa. Toisaalta 60 prosenttia maailman ihmisistä pitää uskontoa tärkeänä.
– Eli sori vain, taistelevat ateistit, ei uskonto vielä ole katoamassa maailmasta, niin kuin jo 1700-luvun valistusfilosofit haaveilivat.
Tähtitieteilijä ei osaa sanoa, onko tieteen ja uskonnon välillä ratkaisematonta ristiriitaa.
– Henkilökohtainen epäilykseni on, että ristiriita on olemassa eikä sitä saada poistettua. Mutta en menisi vannomaan, että asia on näin.
Valtaoja pohti myös, tarvitseeko tiede uskontoa.
– Vaikka minulla olisi maailman kaikki tieto, minulla ei välttämättä olisi viisautta. Tiede sinänsä on arvovapaata. Faktat eivät pidä sisällään arvoja. Ehkäpä uskonto voisi nykyistä enemmän toimia yhteistyössä juuri tuomaan niitä arvoja ja muuttamaan tiedon viisaudeksi, Valtaoja pohti.
– Tämä vaatii tietenkin kirkon puolelta enemmän älyllistä rehellisyyttä kuin mitä olen kokenut kohtaavani.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
